Koulutusta

Melonta- ja Soutuliitto järjesti seurojen harrastepuolen koulutustoiminnassa mukana oleville kurssipäivän. Aiheena oli eteenpäinmelontatekniikan ja eskimopyörähdyksen opettaminen.
Kouluttajana oli Anne Rikala. MeSo:lla oli tarkoituksena tuoda kilpa- ja harrastepuolta lähemmäs toisiaan.

Ensimmäiset tunnit olivat teoriaa. Taidon oppimisen ja opettamisen perusperiaatteita. Lounaan jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään.
Toinen ryhmä lähti Annen kanssa kuntosalille. Teimme lajinomaisia alkuverryttely- ja lihaskuntoliikkeitä. Haimme hyvää melontatekniikkaa keppien, melontaergon ja taljalaitteiden avulla.
Toinen ryhmä meni Ilkka Lariolan kanssa uima-altaalle. Eskimokäännös yksinkertainen liike, mutta hankala opetettava. Tähän saimme nyt selkeän ja loogisen sapluunan. Itselläni on mennyt aiemmin iloisesti sekaisin grönlantilaistyylinen pyyhkäisyeskimo ja C to C -eskimo.
Hieno päivä, paljon uusia ajatuksia. Kiitos järjestäjille ja kouluttajille!

Keväthuoltoa

27.3.2014 Metsola. Meloin oman kajakin Metsolaan ja kaverin kanssa tehtiin pieni lenkki.

Voi sitä kiveä, joka surffatessa hyppäsi eteen.

Eväkotelon ympäristöä. Törkkäsin noihin epoxy filleriä. Ei ole ulkonäkövaatimuksia, kalat katselee. Sunnuntaina laitan koko kölilinjalle 10cm leveän vahvikenauhan.

28.3.2014 Metsola. Vajan poukamassa oli vielä jäätä. Haravoin samalla vähän nurmikkoa.

Beaufort vesillä

Joskus syksyllä 2013:
Kiire. Melontavaatteet (5 kerrosta) päälle, repun pakkaus, pika-ateria, eväsleipien teko, termariin kahvia. Häsläystä ja juoksemista ympäri kämppää. Minne se kamera jäi? Pyöränavain? Voileivästä jää kolmasosa eteisen pöydälle. Enempää ei mahdu kerralla suuhun, matkalla voi pureskella. Ei tässä oikeasti kiire olisi, mutta haluan melomaan nyt enkä viiden minuutin päästä.

Kerroksia ei keväisin tarvitse kuin muutaman. Muuten ylläoleva kuvaus pätee.
Avasin melontakauden 25.3.2014 myös Mansikkalahdesta ja omalla kajakilla. Työpäivän jälkeen ei jaksanut pitkää lenkkiä tehdä. Kunhan pääsin vesille.

Ruotsinsalmen pikkusaaria. Oikealla näkyy Mussalon satamaa.

Harrastuksen alku

Olen liikkunut merellä lapsesta asti. Ensimmäiset 20 vuotta pelkästään moottoriveneillä. Meri on aina ollut tärkeä, ja sinne on pitänyt päästä. Keinolla millä hyvänsä.

Ote folkkari Agannan lokikirjasta:

5.9.2008 melkein pilvistä 6-7m/s w
9.12 lähtö kalarannasta
9.15 kirkkovenesoutajia tuli vastaan
10.00 Ruotsinsalmi
12.32 ankkurissa Kuorsalon kylänlahden edessä. 16.1 nm
13.50 ankkuri ylös
n. 15.30 Suuri-Pisi. 24.1 nm.
             Tänne pöllähti 20.00 jälkeen 13 kajakkimelojaa!

6.9.2008
Aamulla tuulta 8-10m/s w. Melojat lähti 10.00.
11.00 lähtö. Pelkkä iso, reivattuna.
...

Nätti vene se oli. Takana näkyy Pieni-Pisi.

Melojat olivat yötä Pisissä ja aikoivat jatkaa Ulko-Tammion suuntaan seuraavana päivänä. Ajattelin, että onpas älyttömän pitkiä melontamatkoja. Kyselin ja kuuntelin. Jokin kipinä tästä jäi, tunsin sen heti. Mutta ei ihan vielä, minulla oli vielä puupurjevene, joka vaati aikaa.

2010, joskus touko- ja kesäkuun vaihteessa:
Oltiin Enon kanssa kuvausretkellä. Kierreltiin autolla rantoja ja kuvailitiin mitä nähtiin. Jotenkin ajauduttiin Metsolan rantaan. Sieltä löytyi epämääräistä porukkaa kajakkien kanssa. Mentiin juttelemaan ja sovittiin, että 10.6. pääsen kokeilemaan melomista. Vähän jalat puutuivat eikä peräsimellisellä kajakilla melominen oikein tahtonut sujua. Mutta tiesin, että tämä on minun juttu. Maksoin seuran jäsenmaksun ja kalustomaksun seuraavana päivänä.

Kevätjäillä

22.3.2014 kävimme neljän porukalla Metsolasta käsin vesillä. Timolla ei ollut jäähakkuja ja jäi reunalle. Minun jäljet näkyvät kuvan vasemmassa laidassa.

Keskemmältä löytyi vahvempaa, kävelyn ja tasajalkahyppelyn kestävää jäätä. Mittasin paksuudeksi n. 5 cm.

Vene oli juuri ennen meitä tehnyt väylän. Sillalta oli avovettä silmänkantamattomiin. Olisi tuosta päässyt jos olisi halunnut.

Jäähakut käytössä.

Pasin uusi Bigfoot. Harrastus on parasta aloittaa varovasti ja suojaisilla vesillä. Otin tyypit kajakista. Pirun ketterä, ainakin 70 kiloisella melojalla. Korkea etukansi tuntui oudolta. Mutta pidän silti tästä enemmän kuin Star 530:sta.

Toinen "kauden eka"

Metsolasta pääsi vesille 13.3. Langinkosken alapuolella oli pari kilometriä sulaa. Ensimmäinen melonta kahden kuukauden jääjakson jälkeen. Testissä oli uusi varuste, jäähakut. Näkyvät alimmassa kuvassa. Ne todellakin toimivat, ja oli hyötyä monta kertaa. Ilman niitä en enää jäiden sekaan lähtisi.

Lokkeja ja muita lintuja näkyi paljon jään reunoilla.

Tauko jäälautalla.

Jäävarustus.

Kevään kuulumisia ja alkukesän suunnitelmia

Uimahallissa olemme meloneet joka perjantai. Siellä olen enemmän keskittynyt eskimon opettamiseen ja kajakissa seisomiseen, kuin erikoisten pyörähdysten opetteluun. Kajakissa seisominen... älkää kysykö miksi, mutta jostain syystä sitä on tullut harjoiteltua. Ainakin se on hauskaa! Kai se jotain kehittääkin... Istuinaukossa voi seisoa joko naama menosuuntaan, tai sivuttain (vähän vaikeampaa). Takakannella seisominen ei ole kovin paljon istuinaukossa seisomista vaikeampaa. Lisää haastetta saa kun kävelee siitä etukannelle, joka on takakantta korkeammalla. Helpotusta harjoitteluun saa, kun ottaa melan käteen ja kiinnittää siihen melakellukkeen. Kelluke ylettää seisoessakin veteen. Ja sitten voi yrittää hyppiä ja tehdä laineita kanssamelojien iloksi.

Kauden ensimmäinen tapahtuma on MeSo:n kouluttajatyöpaja Lohjalla 29.3. Siellä ohjelmassa mm. taidon oppimisen teoriaa, perusmelontatekniikan opettamista ja eskimopyörähdyksen opettamista. Eteenpäinmelontatekniikka ja eskimopyörähdys ovat  ehkä opetuksellisesti haastavimmat asiat melonnassa. Juuri tällaiselle on tarvetta. Kurssin esittely löytyy täältä.
Yllätyksekseni (iloiseksi) seurastamme ilmaantui pari muutakin kurssille lähtijää.

Sitten lähdemme 5.4. Kotkan, Pyhtään ja Haminan melojien porukalla Aallokkoallaskoulutukseen. Siihen sisältyy pelastautumisia, tilannehallintaa ja muuta sellaista liittyen aallokkomelontaan ja turvallisuuteen. Tämä kurssi pidetään myös Lohjalla, Meriturvan tiloissa. Kouluttajana on Benjamin Donner.

Kevään huippuhetki tulee olemaan Cornwallin reissu. Toukokuun lopulla matkustan Englannin lounaiskärkeen, Falmouthin kaupunkiin. Siellä on viikoksi varattuna majatalo, josta käsin teemme melontaretkiä. Vuorovesivirtoja, ison meren rannikkoa, rockhoppingia, surffausta, maisemista nauttimista. Tämä on myös Aavameri / Benjamin Donnerin opastama matka.
Passi on uusittu, vakuutus otettu, ja lentoliput tilattu. Vielä pitäisi junamatkat varata Lontoon ja Falmouthin välille. Ja ilmoittaa pomolle, että tuolloin olen lomalla.

Kajakin muokkausta ja varustelua täytyy tehdä heti kun ilmat lämpenevät. Kölivahvikenauha on asennettava. Tilasin Welhonpesästä KeelEazyä 5,5 metriä. Runko kyllä kestää iskuja, mutta gelcoat on nyt jo lohkeillut ja raapiintunut läpi. Toinen isompi muutos, jota olen suunnitellut, on selkänoja. Ajattelin ottaa tehtaan asentaman nojan kokonaan pois. Takalaipio on lähellä penkkiä, ja sopivasti taaksepäin kallellaan. Rakennan siihen jotain vastaavaa kuin kuvassa on. (Kuvan kajakki on Maelström Vaåg). Selkänojan materiaali on vielä miettimisen alla. Pitäisi olla hieman joustavaa, mutta kuitenkin jämäkkää, ja veden ja kulutuksen kestävää.

Suuria varustehankintoja ei tarvitse tehdä. Joitakin kajakin hätäkorjaustarvikkeita ajattelin tilata Howard Jeffs:iltä. Jotain tuon Denso Tapen tapaista olen haeskellut pitkän aikaa.

KoMe:lle vedän kaksi tai kolme alkeiskurssia kesäkuun alussa. Niiden välissä osallistun itse koskimelonnan alkeiskurssille Ahvionkoskella. Mukavaa olla välillä aivan aloittelija. Voi koheltaa ihan miten haluaa eikä tarvitse huolehtia kuin itsestään. ;)

Lopuksi vielä linkkivinkki. Retkikertomus Irlannin ympäri melonnasta. http://www.melontaklinikka.fi/irlanti09/

Lampaat

23.6.2013 ristisaari.

Kalliopiirros

Reiskeri 25.7.2013.