Joulupäivän tonttumelonta (kuunnelma)

 Tervehdys lajitoverit pitkästä aikaa!

Nyt kokeillaankin jotain uutta. Kävin parin kaverin kanssa joulupäivän melonnalla tässä Kotkan lähivesillä, ja sain ajatuksen julkaista retkikertomuksen kuunnelman muodossa. 

Tvillingsholma

22.7. - 23.7.2017.
Yhden yön retki Tvillingsholmaan. 

Lauantaina keli oli hyvä. Ukkospilviä oli nousemassa. 

Tauko Harvassaaressa. Vanerinpala Kellyn alla ei ollut hyvä idea. Syttyi palamaan.

Hippasilla ukkospilvien kanssa. 

Hippa! Mutta vain jälkisateet vain osuivat, kun pilvi levähti alas ukkostettuaan kylliksi. 

Tvillingholma on Pyhtään saaristossa, Långönin ja Mossaholmenin vieressä. Käymätön saari, mutta käymisen arvoinen. Mesiangervot kukkivat ja tuoksuvat kesäsateessa.

Ranta-alpi, Lysimachia vulgaris. Erittäin yleinen kasvi rannoilla. Leviää rönsyjen avulla. Leiripaikan valitsin saaren länsipuolelta. 

Mesiangervoja. Oikealla Långön:issä on jonkin veneseuran paikka. Musiikki kuului kahteen asti yöllä. 

Sinistä rantatädykettä ja keltaista ranta-alpia.

Olin aluksi varma, että tämä on sarjakeltano. Mutta kuulemma kukinnon pitäisi olla nimen mukaisesti sarja, ja näissä on vain yksi. Joten empä mene vannomaan. Toisaalta mitään muutakaan vaihtoehtoa en kasvikirjasta löytänyt.

Pakollinen notskikuva.

Uusi teltta ensimmäistä kertaa käytössä.

Vanha teltta. 

Olin harkinnut uuden teltan hankkimista noin vuoden. Nyt oli aika ja päätös kypsyneet, ja tässä se on. Hilleberg Soulo. 
Vanha teltta oli Vaude Hogan Ultralight Argon. Ultrakevyeksi teltaksi olin tyytyväinen sen laatuun ja kestävyyteen, koska kesti noin 7 vuoden käytön ja noin 150 nukuttua yötä. 
Hogan ja Soulo ovat molemmat kevyitä yhden hengen telttoja. Erojakin on. Soulo on täysin itsestään seisova. Vaude vain puolittain. Soulo on huomattavasti tukevampi kolmen kaaren ansiosta. Ja siksi myös vähän painavampi. Vaudessa on vain yksi T-kirjaimen muotoinen kaari. Soulossa on enemmän tilan tuntua, koska korkein kohta on teltan keskellä. Vaudessa korkein kohta on päädyssä. Myös kulkuaukko Vaudessa on päädyn kautta, joka ei ole niin hyvä ratkaisu käytettävyyden kannalta kuin sivussa oleva. Soulon absidi on pieni, mutta käyttökelpoinen koska ei ole kulkuväylällä. 
Tärkein peruste oli, että Soulo on itsestään seisova. Pystyttäminen kalliolle helpottuu paljon. 
Soulo oli kallis, mutta jos en polta sitä tai unohda saareen tai myrsky vie niin tuskin tarvitsee enää ikinä telttaa ostaa. 

Paluumatka kotiin. Keli oli muuten sama kuin eilen, mutta ilman ukkospilviä. 

Varustautumista

14.4.2017
19km lenkki. Uusi penkki on varmaan ok, koska jaksoin 3 tuntia yhtämittaa istua kajakissa. 

15.4.2017
Käytiin kaverin kanssa ostoksilla Klaukkalassa. Hän katseli Kokatatin kuivapukuja, mutta ei vielä ostanut, kun sopiva malli oli vasta matkalla liikkeeseen. Itsellänikin on ehkä ensi vuonna kuivapuvun uusiminen edessä.

Koskimela ja pientä härpäkettä tarttui mukaan.

Werner Rio koskimela. Seuralla on tämmöisiä, ja niitä olen aiemmin koskessa käyttänyt. Rio on riittävän hyvä. Player olisi varmasti parempi, mutta turhan kallis minun satunnaiseen koskimelontaan. 

Gooper puhelinpussi. Näitä olen uusinut ennakoivasti, ennen kuin vanha alkaa hajoamaan. Vanha Overboard:in pussi oli hyvä, eikä vuotanut parin vuoden kovan käytön aikana. Tässä Gooperissa on aika vakuuttavan oloinen magneettinen sulkusysteemi. 

Sunday offshore hattu. Aurinko alkaa ahdistaa pitemmän päälle. Sateella laitan lippalakin päähän ja anorakin huppu yli. Se toimii kovemmassakin tuulessa, joka usein liittyy sateeseen. En siis hakenut sadesuojaa, vaan aurinkosuojaa. Tässä hatussa on hyvä tuuletus, ja niskaa suojaamassa tuollainen roikkuvampi lärpäke. 

Pikasakkeli. Sakkeli, joka avautuu narusta nykäisemällä. Ajattelin testata, miten toimii HF:n hinaussysteemin kanssa. 

Nenänipsu. Kadotin vanhan nipsun syksyn ensimmäisellä hallivuorolla. En ostanut heti uutta, koska "mitäs hukkasin, nyt kärsin". Nyt olen kärsinyt tarpeeksi vedestä nenässä. Olen ansainnut uuden mahdollisuuden. 

Aurinkolaseille kaulahihna. Kokemuksen mukaan hihna ja siinä kelluke ovat minulle ehdottomia. Olen aika monet lasit söhlännyt kadoksiin. Vasta-aurinkoon melominen ilman aurinkolaseja on per***stä. Aiemmin oli oma naruviritys. Jokin saaresta löydetty vanha telttanaru, jossa on styroksipala kellukkeena. Saisikohan nyt vähän käyttömukavuutta ihan oikealla tuotteella?

Uusi penkki

Vihdoin sain aikaiseksi. Piti jo vuosi sitten talvella hankkia Etainiin uusi penkki. Tämä on Kajaksportin penkki kokoa m. Selkänojana Cybergear. Kolmessa aikaisemmassa kajakissa on ollut kajaksportin istuin, ja sen olen hyväksi todennut. Ei Etainin vanha penkkikään mikään huono varsinaisesti ollut. Mutta kun mokoma meni hajoamaan.

Leikkasin ja liimasin neopreenista tuollaiset sivupehmusteet. Niistä menee kuminauha läpi. Alle voi laittaa lisäfylliä tarpeen mukaan. Esim. eskimoharjoittelussa.

Taas vesillä!

Tuli reilun kuukauden tauko melonnassa. Viimeksi kävin vesillä 15.10. Silloin oli melontaseuran kauden päättäjäismelonta. Selityksiä kyllä löytyy, mutta ketä ne kiinnostaa?

Aamulla pyrytti lunta/räntää taivaan täydeltä. Lämpötila oli plussan puolella, eikä tuultakaan ollut paljon. Aamukahvin äärellä tuli mieleen, että nyt voisi olla hauskaa käydä pitkästä aikaa vähän vesillä.
Ei muuta kuin kamat kassiin ja menoksi. Talviolosuhteet vaativat vähän enemmän varusteita kuin normaalisti. Jos jotain menee vikaan, ja onnistuu kastelemaan itsensä, niin hypotermia välttämiseksi kannattaa mukana olla varavaattet kuivapuvun alle, sekä vähän muuta lämpöistä taukovaatetta.

Tässä minun varustelista tälle reissulle:
-päällä kuivapuku, sen alla kaksi urheilukerrastoa ja ohut fleecekerrasto. Käsissä melontarukkaset.
-varavaatesäkissä em. kerrastot, sukat, pipo yms. (toista kuivapukua ei ollut mukana, johonkin nyt vain on luotettava.)
-taukovaatteina hupullinen toppatakki ja sadeasun housut (housuosasto vähän kusee, mutta nyt ei löytynyt muutakaan...rannassa muistin, että minullahan olisi ollut pilkkihaalarikin.)
-hypotermiasäkki
-kuumaa vettä termarissa
-pari voileipää
-pientarvikeboksi, jossa on jotain korjausvälineitä, linkkari, tulitikut, varapuhelin yms. (tulitikuista tuskin on mitään hyötyä, jos ei ole mitään mitä sytyttää, mutta tämä boksi on aina mukana.)
-pari hätäsoihtua

Ehkä vähän ylimitoitettua tällaiselle muutaman kilometrin lenkille, mutta mieluummin vähän ylivarustaudun kuin lähden "soitellen sotaan". Todennäköisesti tuosta listasta puuttuu jokin ratkaisevan tärkeä varuste, joka tulee ilmi vasta tositilanteessa.

Kävin lopuksi vielä kellumassa kuivapuku päällä. Testasin, että pitääkö vettä. Hyvin piti, ja hyvin tarkeni minuutin kellua, jos piti käsiä ilmassa. Kovin monta uintiliikettä ei voinut paljain käsin tehdä, ennen kuin sormet menivät tunnottomiksi.

Lumisade loppui kun saavuin rantaan.

Keli alkoi kirkastua pikku hiljaa. 

Tuohipöllön rantaa.

Aurinko toi mukanaan tuulen. 

Meriretki ei Koivuluotoon

29.7. - 30.7.2016
Tämä meriretki oli kuin romaani, joka alkaa hyvin, mutta sitten lässähtää. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja samaistuttavia, ja maisemakuvaus on erinomaista. Mutta juonessa olisi parantamisen varaa.

Kotkan Meripäivät. EVVK. Meloin lehmänsalmesta ulospäin päättäväinen ilme kasvoilla. Ennakkosuunnitelma: tänään Heinäsaareen, huomenna Koivuluotoon, sunnuntaina kotiin. Sääennuste: kevyttä tuulta, lämmintä, ajoittain pilvistä.

Hietakari. Kahvitauko. Lehmäsaari tuli meripäiväjumputuksen ja minun väliin. Ei kuulu enää.

Kelly Kattila tulilla. Lataan sinne sytykkeet ja risut valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Sitten vain vettä säiliöön ja tulitikun raapaisu. Se syttyy helposti, koska hormi vetää hyvin. Parin minuutin päästä vesi kiehuu. On yhtä nopea kuin kaasukeitin. Tulenteossa on vain ihan eri fiilis kuin kaasukeittimellä. Savunhaju kuuluu retkeilyyn. Kelly kulkee mukana jatkossakin, vaikkei se kaasutrangiaa ruuanlaitossa korvaakaan.

Kirkonmaan eteläkärjessä tapahtuu aina jotain, vaikka muualla on tyyntä. Hyvä rockhoppingpaikka. Tuosta jyrkän kiven vierestä sai hyvän "potkusurffin" Tosin retkilastatun kajakin pysäyttäminen ennen 30m päässä olevaa rantaa oli haasteellista...

Heinäsaari. Täydellinen kesäilta. Tyyntä ja lämmintä.

Pakollinen makkarakuva.

Lauantaiaamu. Selän ylitys 11km, suuntana Äljy. Vähän yli puolessa välissä päähän pälkähti, että hitot minä mihinkään Koivuluotoon menen. Tein keskellä selkää 90 asteen käännöksen Katajakaria kohti.

Vastaan tuli tämmöinen. Keski-Hallinkari. Jotenkin nämä kälyiset linnunpaskaiset pikkuluodot mahdollisimman kaukana keskellä selkää, ja joissa ei edes kasva mitään, ovat aivan parhaita.

Kävin heittämässä talviturkin ja pidin lounastauon.

Välillä oli aivan rasvatyyntä, ja välillä vähän tuulta. Tyynillä hetkillä sinilevä nousi heti pintaan ja alkoi erottua.

Länsi-Hallinkari. Näin hylkeen pitkästä aikaa. Satuin vilkaisemaan taaksepäin, ja hylkeen pää pilkotti 50 metrin päässä.

En mennyt Katajakariin, meninkin Kuuttal-Petäjäiseen.

Haapasaaren torni näkyy. Avasin tv-mix pussin, ja puolessa välissä päähän tuli ajatus, että mitä hittoa minä täällä teen. Nämä saaret on jo nähty. Hyppäsin kajakkiin ja meloin kotiin.

Kotimatka. Merikarin kohdalla söin banaanin. Merikotka pönöttää tuossa tolpan oikealla puolella, jos tarkkaan tihrustaa.

Pikku päiväretki

16.7.2016. Ohjelmassa oli melontaseuran makkaranpaistoretki Lehmäsaareen. Ei menty Lehmään, eikä paistettu makkaraa. Kovan tuulen vuoksi retkeläisiäkin oli vain kolme. Valitsimme Tuohipöllö -nimisen pikkusaaren noin 6 km vajalta. Kiva reissu. Puhuimme kajakeista.

Hitto vie, olen järjestänyt elämäni huonosti. Nämä lyhyet retket ovat ihan kivoja. Mutta pitäisi päästä kunnolla toteuttamaan itseään. Siihen tarvitsisi aikaa, ja loma on vasta elokuun lopussa.

Saapuminen Tuohipöllön rantaan. Vesi oli poikkeuksellisen korkealla.

Uusi retkeilyvaruste: Kelly Kattila. Käyttö vaatii vielä opettelua. Poltin sormen, sain peukaloon haavan, polveen 10cm pitkän naarmun ja kaadoin vedet maahan.

Ei ollut kiirettä kotiin.

Kuolioluoto

Melontaseuran yhden yön meriretki. 9-10.7.2016. Kuolioluoto. Suulasta seuraa ja huonoja mutta hauskoja juttuja. Maailmanparannusta (tuloksetonta). Leirielämää. On aina virkistävää välillä elää muualla kuin kotona umpitutuissa kuvioissa. Ympäristö vaikuttaa ajatteluun ja uudessa ympäristössä tulee uusia ajatuksia.

Lauantaina oli vakaampi keli kuin sunnuntaina. Taustalla Ruotsinsalmi. Olemme juuri lähestymässä välitaukopaikkaa Kuutsalon Santaniemessä.

Uusi retkeilyvaruste ensikäytössä. 3x3 metrinen tarppi. Sen saa suojaamaan teltan sisäänkäyntiä, jolloin sateella olo muuttuu siedettäväksi. Sen virittely on hauskaa puuhaa, koska se vaatii vähän suunnittelua ja mielikuvitusta. ...ja ei muuten satanut tällä retkellä.

Kuolioluodon "jumal-kallio". (Epävirallinen nimi).

Kuvassa saaren eteläpäätä ja viereinen Kuosa niminen saari.

Suppailua (oikealla sup-laudalla)

18.7.2015. Päätin ottaa tämän melontapäivän rennosti. Olin aamulla muutaman tunnin töissä. Illaksi oli ennustettu sadetta. Joten aikaakaan ei ollut kovin kunnianhimoisille melontasuorituksille. Lisäsin ohjelmaan vähän varustetestausta. Olin tilannut uuden anorakin, Peak Tourlite storm. Lievä pettymys oli, kun tässä ei ole kunnon rannemansetteja. Lukeehan toki esittelytekstissä että "aquaout wrist and waist seals". Olisi pitänyt ymmärtää. Ranteet ovat jotakin neopreenin kaltaista materiaalia sisäpuolelta, ja ulkopuolella on tarrakiristys. Pitää suurimmat vedet ulkopuolella. Mutta hihat kastuvat silti pikkuhiljaa vaikka keli olisi tyyni. Ei haittaa, jos ei ole kylmä. Anorakin huppu on toimiva. Tuplavyötäröä ei ole, enkä sitä kaipaakaan. Tämä anorakki on hyvä viileillä tai märillä kesäkeleillä, ja on mukava pitää myös maissa leiriolosuhteissa. Syys- ja kevätkeleille tarvitaan astetta järeämpi, rannemanseteilla ja hupulla varustettu anorakki.

Nimeän tämän saaren Metwurstiluodoksi. Luoto on Kuutsalon länsirannalla, Mullinlahden suulla.  Kahden kiven väliin on kasattu kiviä aallonmurtajaksi. Koko n. 15x3 metriä. Pidin siinä evästauon. Eväänä oli metwurstivoileipiä ja kahvia. Ohi meni vene, kuski näytti peukkua ja huusi, että hyvältä näyttää. Onhan tuo Etain ihan nätti paatti...

Howard Jeffs:in Denso Tape, joka on ollut kaksi vuotta paketissa kelluntaliivin taskussa. Avatessa muovinen suojakuori vaikutti ehjältä, mutta oli sisältä aivan märkä. Länttäsin tämän kokeeksi kajakin pohjaan. Ei pysynyt. Pitää kokeilla jossain vaiheessa kuivemmalla yksilöllä. Pari viikkoa sitten huomasin, että gorillateippi pitää muovikajakissa vähän paremmin kuin normaali ilmastointiteippi.

Etainilla olen käynyt muutamia kertoja melomassa seisten. Se on vakaa kajakki, ja siten "helppo" tyynessä. Mutta täytyy olla aikamoinen fakiiri, että aallokossa pystyisi eteenpäin melomaan. Jotenkin alkaa tuntumaan, että merikajakkia ei ole tarkoitettu seisten melottavaksi...
Varissaaressa on vuokrattavana sup-lautoja. Hinta oli 20 euroa / tunti. Ajattelin, että pitäähän tätäkin kerran kokeilla, vaikka vähän nössöä onkin. Hintaan sisältyi pieni alkuopastus. Ensimmäiseksi tietenkin jouduin allekirjoittamaan paperin, että vuokraaja ei ole vastuussa mistään mitä melonnan aikana tapahtuu.
Seiso keskellä, hartianlevyinen haara-asento. Katse horisontissa. Veto alkaa edestä ja loppuu jalkojen kohdalle. Veto menee aivan laudan reunaa pitkin. Yläkäsi suorana. Varo kiviä. Ole polvillasi lähdössä. Yms.

Tässä vannoutuneen merimelojan ensikommentit sup-laudalla melomisesta.
Lähdin suoraan seisaaltaan. Lauta kulki yllättävän hyvin suoraan. Sivusuunnassa ei ollut ongelmia pysyä pystyssä. Pituussuunnassa oli yllättäen alussa vaikeuksia. Kerran kaaduinkin eteenpäin laudan päällä, mutta en tipahtanut. Takana oleva evä vaikuttaa paljon laudan käyttäytymiseen. Vauhdissa se pitää suunnan hyvin suorana. Käännöksissä lauta kääntyy ennemmin evän ympäri kuin keskipisteensä ympäri. Tuulessa laudan luonne on voimakkaasti tuuleen laskeva. Päinvastoin kuin kajakki, joka nousee tuuleen. Sivutuulessa piti meloa suojan puolelta. Kajakkia on parempi meloa tuulen puolelta, jos meloo yhdellä lavalla. Kallistus ei kovin paljon vaikuttanut ohjailussa. Ehkä lauta pyrkii hieman kääntymään kallistuksen suuntaan.
Varissaaren ulkopuolella on vähän aallokkoa. Yritin saada laudan surffiin syvän veden aalloissa, ehkä puolittain onnistuinkin pari kertaa. Ainakin vauhtia tuli lisää, ja kerran keula hieman upposi aallonpohjaan.
Hauskaa tämä suppailu oli ainakin. Pitää tulla uudestaan kokeilemaan, kun on isompi aallokko.

Varissaaren eteläpuolen kivikkoa.

Peräevä ja nilkkaremmi.

Rockeria laudoissa on jonkin verran.

Ohjaaja kertoi, että valikoimissa on mm. kapeampia lautoja, jotka liukuvat paremmin.