Raakinsaari (Hattu r.i.p.)

20.7.2014. Ajattelin ennen lähtöä, että onpa kiva meloa myötätuulessa kotiinpäin. Mutta tuulen nopeus oli suunnilleen sama kuin melontanopeus. Lämpötila oli 25°C ja aurinko porotti täydellä teholla. Kuumuus oli aika painostavaa. Ei kiva. Meloin aukkari osittain auki. Päähän laitoin märän rätin viilentämään ja suojaamaan auringolta.
Vieskeriä ohittaessani tipautin vanhan hattuni kannelta mereen, enkä ihan heti sitä huomannut. Huomasin tapahtuneen vasta puolen minuutin melonnan jälkeen. Myöhäistä oli vaikka tein kolmen vartin ajan tiheää etsintäkuviota. Sinne meni. Myönnän, että tuli muutama voimasana huudettua vastatuuleen.

Meinasin ensin meloa yhdellä istumalla Mansikkalahteen saakka. Mutta tilanne vaati lounastauon. Lähellä oli Raakinsaari, jossa en ollut aiemmin käynyt. Pitkä, kapea, sivulta päin katsottuna nukkuvan lohikäärmeen muotoinen saari Pitkä-Kotkan kaakkoispuolella.

Uusi arabieskimolook. Jatkossa olen tämän näköinen. Morjestakaa silti jos näette.

Raakinsaaren rantautumispaikka. Takana Aarholma.

Kelo saaren kaakkoispäässä.

Koillisranta on jyrkkää.

Paluumatka Raakinsaaren ja Nuokkojen kautta

11.6.2014. Aurinkoinen sää. Tuuli aluksi koillisesta, eli sivumyötäinen. Mustamaan kohdalla se alkoi kääntymään vastapäivään ja friskaamaan. Yli puolet matkasta tuuli oli SW 5-8. Väänsin itseni siitä huolimatta kotiin asti. Melomaanhan minä lähdin, enkä maisemia katselemaan. Ihan hyvin jaksoin, vaikka tätä ennen kesän pisin päivämatka oli n. 20km. Kunto riittäänee Norjan reissulle elokuussa.
Huomasin, että Nuokkojen retkeilypalveluita ylläpitää Kymenlaakson virkistysalueyhdistys. Niillä on muitakin kohteita Kaakkois-Suomessa.

Raakinsaari. Mielenkiintoisen näköinen saari Pitkä-Kotkan eteläpuolella. En noussut maihin, pidin vain kelluntatauon tuulensuojassa.

Lepotauko takakannella maaten. Vähän mehua ja kaurakeksiä niin jaksoi Nuokkoihin lounastauolle.

Nuokonlahti. Rakennustyömaa. Tekivät uutta keittokatosta.

Hieno tulee!

Naurulokki Nuokonlahdessa.

Viimeinen selänylitys. Keskellä selkää oli pieni luoto, jonka suojassa pystyi hengähtämään.

Sinne ja takaisin.