Nämä ovat viimeistelemättömiä raapaleita melonnan peruskurssien vetämisestä. Kirjoitin mitä mieleen tuli heti kurssin jälkeen kun pääsin koneelle. En ole vielä varma, julkaisenko näitä ollenkaan. Nämä muistiinpanot tein enimmäkseen itselleni tulevia kursseja varten.
Päätinpä sitten heittää muistiinpanot eetteriin. Vähän ensin taustatietoa: 2 eri kurssia, ennakkoilmoittautumiset, 12 henkilöä/kurssi. Kumpikin kurssi kestää kolme päivää. Noudatettu MeSo:n sisältösuositusta melonnan peruskurssille.
Ehkä tästä viriää jopa keskustelua... saa kommentoida!
Kurssi 1, päivä 1:
Teemana kevyt tutustuminen kajakissa istumiseen, melontaan ja reskutusharjoitukset.
Tekniikat: eteenpäinmelonta, pysähtyminen, taaksepäinmelonta, melatuki, pelastautuminen parin avustuksella.
Muutama juttu unohtui sanoa. Miten mela on oikein päin, ja mikä on oikea oteleveys. Niitä piti sitten myöhemmin kierrellä korjaamassa. Eteenpäinmelontaa en alkanut tänään yhtään syvemmälle menemään. Tämä oli kevyt tutustumispäivä, ja rakensi pohjaa tulevalle.
Kurssilaisten kajakin hallinta näyttää kömpelöltä, mutta ei kaikkea voi opettaa ensimmäisellä kerralla. Esimerkiksi melaperäismen ottaminen ensimmäiseen päivään voisi ehkä olla mahdollista. Nyt annoin suunnassapysymisohjeeksi vain, että jarruttele toiselta puolelta. Onhan sekin tietysti melaperäsimeen valmistavaa harjoittelua.
Eteenpäinmelonnassa pitäisi saada kurssilaisten vartalot kiertymään ja ilmaveto pois. Vedon pituus on helppo asia saada kurssilaiset oppimaan. Ehkä joitakin harjoitteita, jossa saisi lantion liikkumaan ja rennoksi.
Reskutusharjoitukset:
Esitin ensin demon vedessä ja sitten maalla. Selostuksian kanssa, ydinkohtia painottaen. Tämäkin suoritus sisältää aika monta muistettavaa asiaa, ja saa olla aika fakiiri jos kaikki muistaa ensimmäisellä kerralla. Kukaan ei yrittänyt tyhjentää kajakkia perästä nostamalla. Mutta melojen paikka on se ainaisongelma. Asettelussa menee aikaa, ja myös ote irtoaa pelastettavasta kajakista. Reskutusharjoitus meni yleisesti ottaen hyvin. Tuntui, että ohjaajana minulla on tämä asia paremmin hallussa kuin esimerkiksi eteenpäinmelonnan opettaminen tai ryhmädynamiikka yleisesti.
Kävimme vielä vähän melatukea lävitse osan kurssista kanssa, kun viimeiset tekivät vielä reskutuksia. Moni sitä kokeilikin ihan rohkeasti. Tämä pitää vielä uudemman kerran käydä läpi, kun on kaikkien huomio.
Melatuki ja eteenpäinmelonta ovat ne kaksi asiaa, joiden opettamiseen olen päättänyt satsata vähän enemmän kuin edellisvuosien kursseilla. Melatuki on helppo, eteenpäinmelonnan opettaminen taas haastavaa.
4 tai 5 kaatumista tapahtui jo melontalenkin aikana. Porukka suhtautui niihin aika luontevasti, kuten kuuluukin. Kukaan ei hätääntynyt. Ennen melomaan lähtöä puhuin kaatumisista, että ovat täysin normaalia ja jopa välttämättömiä melontaa harjoiteltaessa. Tämä asia onnistui hyvin.
Parantamisen varaa voisi olla vaikka selkeässä "mitä teemme seuraavaksi, minne menemme nyt" informaatiossa kurssilaisille.
 |
| Päivä 1: reskutusharjoitukset. |
Kurssi 1, päivä 2:
Teemana tekniikat: eteenpäinmelonta, melaperäsin, kaariveto, sivuttain melonta, melatuki, enimmäkseen vesillä harjoitellen.
Juuri ennen kurssin alkua iski huonovointisuus. Varmaan menneen oksennustaudin jälkikaikuja. Se sitten hävisi ja sain kurssipäivän jotenkuten liikkeelle. Porukka vaihteli kajakkeja. Paljon alkusäätämistä. Alussa maissa kerrattiin eteenpäinmelontaa ja mentiin vähän syvemmälle siihen. Ärsyttää, kun en ole niin sanavalmis ja puheissani sujuva kuin tahtoisin. Välillä tökkii ja tulee muutaman sekunnin hiljaisia miettimiskatkoksia, ja joskus sanat menevät sekaisin.
Vesillä harjoittelimma eteenpäinmelontaa, melaperäsintä, kaarivetoa, sivuttainliikkumista. Saimme vähän tuntumaa, miten kajakki käyttäytyy tuulessa. Luulen, että se oli aika hyvä juttu. Melaperäsin näytti menevän perille, ja sen käyttö oikeissa paikoissa.
Kävimme välissä maissa verryttelemässä. Sitten menimme vielä pujottelurataa ja pari erää frisbeepeliä. Porukka oli ennen maatauokoa vähän väsyksissä. Pari tuntia olimme olleet melomassa. Hyvin jaksoi silti vielä pari pujotteluharjoitusta ja frisbeellä pelailua.
Tuli mieleen, että olisiko koko kurssin rytmityksenä parempi 4 x 2,5h kuin nykyinen 3 x 3,5h?
 |
| Päivä 2: lopuksi frisbeepeli. |
Kurssi 1, päivä 3:
Teemana eväsretki.
Kävimme lähisaaren rannassa eväsretkellä. Ohessa harjoiteltiin kallistusohjausta. Vähän puhetta turvallisuudesta, melontalajeista, retkeilystä ja seuratoiminnasta.
Kurssi viety kunnialla loppuun. Toivottavasti kurssilaisista jää aktiivisia melojia seuraan.
Ei ole nyt paljon mietteitä päässä. Jotain kurssilaiset oppivat. Paljon jäi oppimatta. Mutta kurssi lyhyt, melonta pitkä.
Kurssin rakenne on ollut suurinpiirtein samanlainen sen ajan mitä olen niitä vetänyt, muistaakseni neljä vuotta. Suurin muutos oli pari vuotta sitten, kun siirsin kaatumisharjoitukset toiselta kurssipäivältä ensimmäiselle. Pieniä muutoksia on tullut, ja tulee varmasti lisää sitä mukaa kun kokemus karttuu ja tulee uusia ajatuksia.
Olisi mielenkiintoista päästä apuohjaajaksi jonkun kokeneen peruskurssinvetäjän kurssille. Luulen, että tulisi paljon uutta ajateltavaa. Lisäksi minulla on vahva tunne, että vähän sivusta seuraten näkisi kurssilaisten fiilikset, osaamisen ja ongelmakohdat selvemmin. Päävetäjä on koko ajan "tulituksen alla", ja huomiokyky rajoittuu väkisinkin. Ainakin minulla.
Seuraava kurssi alkaa yhden välipäivän jälkeen. Sinne on tulossa avuksi Suvituuli, joka on kokenut meloja ja ohjaaja. Luulen, että hän haluaa ottaa jonkin verran opetusvastuuta. Silloin pääsisin ainakin vähäksi aikaa sivuun. Siitä tulee mielenkiintoista!
 |
| Päivä 3: Pasi esittelee kurssille mitä kaikkea kajakkiin mahtuu ja mitä retkillä tarvitaan. |
 |
| Hauki syö Muskeliveneilijän! Löysin sen vedestä lillumasta. Haui meni erään kurssilaisen kissan ruuaksi. |
Kurssi 2, päivä 1:
Minun lisäksi ohjaajiksi tuli Suvituuli, Heno ja kaiken lisäksi vielä itse Jukka Linnonmaa. Meitä oli siis neljä kokenutta ohjaajaa. Varsinkin Suvituuli otti aktiivisesti vetovastuuta, ja sain olla taaempana kiertelemässä ja neuvomassa. Se oli hauskaa ja virkistävää. Kurssin pääohjaajana on joskus ahdistavaa. Apuohjaajana on siistiä. Ei tarvitse muistaa miljoonaa asiaa samaan aikaan. (Tällä hetkellä minulla on kolme asiaa, joihin löytyy sisäinen motivaatio, eli ne ovat tosi hauskoja asioita tehdä ihan vaan itsensä vuoksi. 1. Nurmikon kastelu. 2. Kanoottipoolon pelaaminen. 3. Apuohjaajana toimiminen melontakurssilla.)
Kurssi lähti jotenkuten käyntiin ja vesille päästiin. Normaalit alkukankeudet itselläni ohjeistuksessa ja muussa. Yritänköhän liikaa? Tai sitten hermoilen, kun on auktoriteetteja vieressä seuraamassa.
Koko edellämainittu ohjaajapoppoo kierteli ryhmässä ja korjasi virheitä. Porukan melonta saatiin ennennäkemättömän nopeasti jonkinlaiseen kuosiin. Jukka varsinkin potki porukkaa kokeilemaan kaikenlaista, mitä on otettu ennen vasta toisena tai kolmantena kurssipäivänä. Ei huono. Erilainen. Ehkä jopa hyvä. Tälle porukalle ehdottomasti hyvä.
Lyhyen lenkin jälkeen ruvettiin puljaamaan. Siis pelastautumisharjoitukset. Jokainen kaatuu, kiipeää kajakkiin, ja toimii pelastajana. Tässä olen hyvä, vaikka muussa ohjaustoiminnassa en ole. Haluan olla apuohjaaja, joka vetää pelastautumisharjoituksia.
Porukka intoutui puljaamaan oikein kunnolla. Jukka potki eteenpäin ja heitti keittoon itsepelastautumiset, alatuen, ylätuen ja sup-melonnan. Näin jopa yhden kunnon ylätuen kurssilaiselta!
Hyvä päivä. Kurssilaiset olivat nopeita oppimaan. Oli hauskaa. Ja oli kiva nähdä, miten muut opettavat asioita. Tästä on helkkarin hyvä jatkaa huomiseen päivään.
 |
| Jukka opettaa lähdön laiturilta. |
Kurssi 2, päivä 2:
Hyvä päivä. Opetimme kajakinhallintatekniikoita vuorotellen Suvin kanssa. En muista, miten olen ennen tehnyt, mutta nyt kun opetin melaperäsintä niin menimme saman tien harjoittelemaan sellaisiin olosuhteisiin, jossa sitä oikeastikin käytetään. Eli meloimme muutaman sata metriä sivutuuleen ja sitten takaisin. Juuri noin homma pitää tehdä ja oppi menee perille.
Sivuttain melomisessa tapahtui kaatumisia. Mutta sehän ei ole vaarallista. Vesi on jo aika lämmintä. Olen antanut kaikissa kaatumisissa kurssilaisten reskuttaa. Hyvää harjoitusta.
Pidimme puolivälissä vajan rannassa lyhyen tauon. Sitten oli taas uutta virtaa treenaukseen. Ja puljaukseksi se taas lopulta meni. Harjoittelimme kajakin käsittelyä pujotteluradalla. Melaperäsin, kaariveto. Etu ja takaperin. Opetin myös keulaperäsintä, ja sitäkin käytettiin pujotellessa. Porukka oli innokasta ja nopeaa omaksumaan asioita. Kaatumisia tuli taas, keulaperäsintä tehdessä, alatukikäännöksessä ja sivuttain melonnassa skullaamalla. Ja sitten alkoi taas itsepelastautumisen harjoittelu. Puolet taisi sitä tänään yrittää, ja kaikki taisivat (lopulta) onnistua. Joku taisi tehdä keulaeskimonkin. Tosi hyvä meininki! Tänään oli taas helppoa olla melonnan opettaja. Hyvä fiilis kun porukka oppii.
 |
| Lautassa harjoitusten välillä. |
Kurssi 2, päivä 3:
Oli 5-7m/s pohjoistuulta. Mietin jo varasuunnitelmaa, mutta lähdimme sitten ennakkosuunnitelman mukaan kohti Hirssaarta. Opetuksellisia asioita ei tälle päivälle paljon ollut. Oli retkipäivä. Puhetta oli melontaretkeilystä, merimelonnan turvallisuusasioista ja seuran toiminnasta. Muuten ohjaajan rooli tänään oli ryhmän hallinnassa. Iso ryhmä tuppaa aina venymään pitkäksi jonoksi, jos sitä ei jotenkin estä.
Takaisin tullessa yllätyin, kun kurssi pystyi pitämään hyvää matkavauhtia tiukasta vastatuulesta huolimatta. Vesillä oli tuulesta johtuen viileää. Sormet meinasivat kylmettyä. Vajan rannassa oli lämmin taas. Tuulen suoja ja aurinko paistoi.
Nyt on kesän peruskurssit pidetty. Toivottavasti moni jatkaa aktiivisesti melontaa. Itselläni viikko kesälomasta lusittu. Huomenna töihin. Loput lomat on elo-syyskuussa.
Niin, että mitäkö opin itse? Ainakin sen, että melonnan ohjauksessa riittää opittavaa vielä paljon. Joku on muistaakseni sanonut, että ihmistuntemus on pedagogiikan ydin. Siinä on minun heikko kohta. Meren ja kajakit tiedän paremmin.
Kiitos kurssilaisille ja kaikille ohjaajille ja avustajille (jos satutte tätä lukemaan). Hauskaa oli!
