Meriretki ei Koivuluotoon

29.7. - 30.7.2016
Tämä meriretki oli kuin romaani, joka alkaa hyvin, mutta sitten lässähtää. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja samaistuttavia, ja maisemakuvaus on erinomaista. Mutta juonessa olisi parantamisen varaa.

Kotkan Meripäivät. EVVK. Meloin lehmänsalmesta ulospäin päättäväinen ilme kasvoilla. Ennakkosuunnitelma: tänään Heinäsaareen, huomenna Koivuluotoon, sunnuntaina kotiin. Sääennuste: kevyttä tuulta, lämmintä, ajoittain pilvistä.

Hietakari. Kahvitauko. Lehmäsaari tuli meripäiväjumputuksen ja minun väliin. Ei kuulu enää.

Kelly Kattila tulilla. Lataan sinne sytykkeet ja risut valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Sitten vain vettä säiliöön ja tulitikun raapaisu. Se syttyy helposti, koska hormi vetää hyvin. Parin minuutin päästä vesi kiehuu. On yhtä nopea kuin kaasukeitin. Tulenteossa on vain ihan eri fiilis kuin kaasukeittimellä. Savunhaju kuuluu retkeilyyn. Kelly kulkee mukana jatkossakin, vaikkei se kaasutrangiaa ruuanlaitossa korvaakaan.

Kirkonmaan eteläkärjessä tapahtuu aina jotain, vaikka muualla on tyyntä. Hyvä rockhoppingpaikka. Tuosta jyrkän kiven vierestä sai hyvän "potkusurffin" Tosin retkilastatun kajakin pysäyttäminen ennen 30m päässä olevaa rantaa oli haasteellista...

Heinäsaari. Täydellinen kesäilta. Tyyntä ja lämmintä.

Pakollinen makkarakuva.

Lauantaiaamu. Selän ylitys 11km, suuntana Äljy. Vähän yli puolessa välissä päähän pälkähti, että hitot minä mihinkään Koivuluotoon menen. Tein keskellä selkää 90 asteen käännöksen Katajakaria kohti.

Vastaan tuli tämmöinen. Keski-Hallinkari. Jotenkin nämä kälyiset linnunpaskaiset pikkuluodot mahdollisimman kaukana keskellä selkää, ja joissa ei edes kasva mitään, ovat aivan parhaita.

Kävin heittämässä talviturkin ja pidin lounastauon.

Välillä oli aivan rasvatyyntä, ja välillä vähän tuulta. Tyynillä hetkillä sinilevä nousi heti pintaan ja alkoi erottua.

Länsi-Hallinkari. Näin hylkeen pitkästä aikaa. Satuin vilkaisemaan taaksepäin, ja hylkeen pää pilkotti 50 metrin päässä.

En mennyt Katajakariin, meninkin Kuuttal-Petäjäiseen.

Haapasaaren torni näkyy. Avasin tv-mix pussin, ja puolessa välissä päähän tuli ajatus, että mitä hittoa minä täällä teen. Nämä saaret on jo nähty. Hyppäsin kajakkiin ja meloin kotiin.

Kotimatka. Merikarin kohdalla söin banaanin. Merikotka pönöttää tuossa tolpan oikealla puolella, jos tarkkaan tihrustaa.

Pikku päiväretki

16.7.2016. Ohjelmassa oli melontaseuran makkaranpaistoretki Lehmäsaareen. Ei menty Lehmään, eikä paistettu makkaraa. Kovan tuulen vuoksi retkeläisiäkin oli vain kolme. Valitsimme Tuohipöllö -nimisen pikkusaaren noin 6 km vajalta. Kiva reissu. Puhuimme kajakeista.

Hitto vie, olen järjestänyt elämäni huonosti. Nämä lyhyet retket ovat ihan kivoja. Mutta pitäisi päästä kunnolla toteuttamaan itseään. Siihen tarvitsisi aikaa, ja loma on vasta elokuun lopussa.

Saapuminen Tuohipöllön rantaan. Vesi oli poikkeuksellisen korkealla.

Uusi retkeilyvaruste: Kelly Kattila. Käyttö vaatii vielä opettelua. Poltin sormen, sain peukaloon haavan, polveen 10cm pitkän naarmun ja kaadoin vedet maahan.

Ei ollut kiirettä kotiin.

Paluumatka vaihtelevassa säässä

10.7.2016. Aamulla aurinkoa. Sitten sumua, sitten ukkosta, ja lopuksi normaali SW 4-6. Meloimme eri kautta takaisin, eli Kirksalmen kautta. Se oli semmoinen reissu. Seuraava on parin viikon päästä.

Aamupalaa Kuolioluodon kalliolla. Kuvassa näkyy sumupilvi, joka kohta oli meidän päällä.

Kuolioluodon länsirantaa sumussa.

Alkumatkan onnistuimme välttämään pahimman sumun.

Kirksalmi. Sumua, näkyvyys 1-2km. Hiekkapohja, syvyys n. 90cm.

Kivi. Siitä harvinainen, että en onnistunut väistämään sitä ajoissa. Ei johtunut sumusta. Porukassa on hauska meloa, koska vauhti on hitaampi ja siten ehtii leikkimään. Yksin ei aina ehdi.

1,2,3,4,5, minä...yksi puuttuu? Näkyvyys oli pahimmillaan 100m.

Taukopaikka Lehmänsalmessa. Piitkä tauko. Humanistis-filosofis-uskonnollis-bullshittiä. Muutama naispuolinen pakeni metsään jostakin syystä.

Pop up ukkosia putkahteli siellä täällä ja sitten ne ajelehtivat sinne tänne. Ei osunut meihin.

Kuolioluoto

Melontaseuran yhden yön meriretki. 9-10.7.2016. Kuolioluoto. Suulasta seuraa ja huonoja mutta hauskoja juttuja. Maailmanparannusta (tuloksetonta). Leirielämää. On aina virkistävää välillä elää muualla kuin kotona umpitutuissa kuvioissa. Ympäristö vaikuttaa ajatteluun ja uudessa ympäristössä tulee uusia ajatuksia.

Lauantaina oli vakaampi keli kuin sunnuntaina. Taustalla Ruotsinsalmi. Olemme juuri lähestymässä välitaukopaikkaa Kuutsalon Santaniemessä.

Uusi retkeilyvaruste ensikäytössä. 3x3 metrinen tarppi. Sen saa suojaamaan teltan sisäänkäyntiä, jolloin sateella olo muuttuu siedettäväksi. Sen virittely on hauskaa puuhaa, koska se vaatii vähän suunnittelua ja mielikuvitusta. ...ja ei muuten satanut tällä retkellä.

Kuolioluodon "jumal-kallio". (Epävirallinen nimi).

Kuvassa saaren eteläpäätä ja viereinen Kuosa niminen saari.