Koskimelontakurssi

Outward Bound Finland järjesti 7-8.6.2014 koskimelonnan peruskurssin Ahvionkoskella. Tukikohtana oli Ahvion koulu. Kurssin veti Petri Sutinen. Osallistujia oli 6. Kotkan Melojista viisi ja yksi Kouvolasta. Yllättävän vähän. Luulen että laadukkaampaa kurssia ei ihan äkkiä löydy.
Lauantaina en pystynyt hautajaisten takia osallistumaan kuin alkuteoriaan. Kaikki kuvat ovat sunnuntailta.
Harjoittelimme virran rajan ylitystä, lossausta, virtaa ylöspäin melontaa, reskutuksia, surffausta, kosken lukua maista käsin, heittopussin käyttöä ym. Valaiseva kokemus oli, kun laskettiin Martinkoski alas melomatta.  Vain kelluen kajakissa virran mukana. Alhaalla oli koko porukka pystyssä. Aallot eivät ole pahoja. Virran raja (joka näyttää ihan tasaiselta) on se mikä kajakin kaataa, jos kaataa.
Muutamia kertoja olin käynyt koskessa ennen kurssia. Se oli vieras ympäristö. Nyt se tuli tutummaksi ja tiedän mitä asioita on otettava huomioon kun menee koskeen melomaan.  

Ahvion koulu. Kulman takana pilkottava pihasauna oli käytössämme.

Kajakit olivat lasku- tai jokiretkityyppisiä. Rodeokajakkeja ei ollut mukana.

Kokoontuminen ennen virtaan menoa.

"Kurimus, joka jyrisee." Martinkoski.

Kurimuksesta siirryimme pienempään koskeen, josta myös löytyi mielenkiintoisia leikkipaikkoja.

Pieni ja opettavainen puro isojen koskien välissä. Meloimme kiveltä kivelle ylöspäin puroa.

Timo tyhjentää kajakkia.

National Maritime Museum Cornwall

Kaiken kaikkiaan tämä melontamatka oli aivan huippu. Suosittelen! Järjestelyt toimivat hyvin ja oppaat ottivat huomioon kaikkien toiveet ja tarpeet. Atlantti on isompi kuin Suomenlahti, ja sen kyllä huomasi. Melonta Brittein saarilla on eri laji kuin Suomessa. Sain siihen nyt hyvän ensituntuman, ja hauskaa oli joka päivä. Tänne on päästävä uudestaan.

Lauantai 31.5.2014. Tänään ei melottu vaan katseltiin kaupunkia. Gyllyngdune Garden.

Täällä oli jokin purjehduskilpailu ja isoja purjelaivoja.

Merimuseo edessä.

Pääsin purjehtimaan. Tuulta tuli altaan reunoilta. Veneiden purjeita pystyi säätämään ja peräsintä kääntämään.

Kanootteja.

Pelastuskolihepteri.

Säämallia pystyi liikuttamaan pyödän yli. Pöydässä oli piste, jonka kohdalla olevat pilvet näkyivät näyttöruudusta.

Veneet kiinni.

Näkymä Falmouthin satamaan merimuseon yläkerrasta.

Paluu arkeen. 4.30 näyttää huomattavasti positiivisemmalta kuin 1.30, jolloin kävin tässä ensimmäisen kerran. Vietin kolme tuntia Kampin Mäkkärissä. Muuten paluumatka sujui hyvin.

Carbis Bay

Perjantai 30.5.2014. Viimeinen melontapäivä. Menimme pohjoisrannikolle, Carbis Bay:hin. Hieman alkoi olla reissuväsymystä ilmassa. Flunssakin painoi päälle. Tänään oli surffipäivä, kuten eilenkin. Aallot olivat rauhallisempia kuin eilen, mutta eivät yhtään tylsempiä! Harjoittelimme kajakin ohjailua surffissa. Ideana oli pysyä aallon harjalla, jossa pystyi muuttamaan suuntaa monta kertaa yhden surffin aikana. Ja sama takaperin. Onnistumisen elämyksiä sain, kun pari kertaa pystyin sivusurffista kääntämään kajakin normaaliin keulasurffiin. Leikkimään siitä, hop hop! -sanoi Benjamin.

Lähtöranta. Kantomatka oli inhimillinen.

Ei tuulta ja tasaista. Ei uskoisi, että tässäkin kelissä voi surffata!

Taukoranta.

Vesi oli niin tasaista tällä rannalla että pysyi ihan pystyssäkin.

Melonnan jälkeisiä nautintoaineita.

Cornish Burger

Torstai 29.5.2014. Rantatauon jälkeen kävimme vielä melomassa pienen lenkin kallioiden edustalla. Lopuksi jäimme vielä vähän leikkimään ja surffailemaan ennen maihinnousua. Aallot olivat muuttuneet paremmiksi, ne alkoivat murtua paljon kauempana rannasta. Leikkiminen on hauskaa, mutta rankkaa. Lopetimme tänään hyvissä ajoin ja lähdimme kaupungille syömään.

Suula. Benkku kertoo hyviä surffivinkkejä.

Kahvitauko surffirannalla.

Sinisimpukoita.

Läpi pääsee oikealla ajoituksella.

Cornish burger.

Iltajumppa portaissa.

Näkymä Falmouthin satamaan. Oikealla näkyy vähän merimuseon kattoa.

Rantakatu.

Isoja aaltoja rannalla

Torstai  29.5.2014. Neljäs melontapäivä. Ohjelmassa hiekkarantasurffia Port Towan:issa. Harjoittelimme sivusurffia ja eteen- ja taaksepäin surffaamista siten, että pysyy aallon harjalla ja pystyy säilyttämään ohjailtavuuden. Vähäsuolaiseen veteen tottuneena oli vaikeuksia muistaa pitää suu kiinni. Koko ajan oli suu täynnä pahan makuista suolavettä. Jos taas keskittyi liikaa suun kiinni pitämiseen, eskimo ei meinannut onnistua. Se on sitä elämän suolaa. Allot muuttuivat pikkuhiljaa rajummiksi ja murtuivat yhtäkkiä lähellä rantaa. Oli syytä rantautua lounastauolle.

Benkulla ja Sonjalla on kiire vesille.

Kohtalaisen pitkä kantomatka.

Ajoitus on tärkeää matalalta hiekkarannalta lähtiessä.

Sivusurffia.

Päin näköä. Etukansi tyhjeni kaikesta turhasta tavarasta.

Meloin vähän vauhtia takaperin ja katsoin mitä tapahtuu.

Ja sitten mentiin... Löysin itseni kaukaa rannalta, väärinpäin ja silmät täynnä hiekkaa. Olo oli kuin jaska jokusella laakalyönnin jälkeen. Tauon paikka.

Rockhoppingia pohjoisrannikolla

Keskiviikko 28.5.2014. Kolmas melontapäivä. Sää oli vähän pilvisempi. Maininki vähän isompaa. Lähdimme pohjoisrannikolle.

Kokoonnuimme aamulla Sea Kayaking Cornwall:in luokkahuoneessa. Benjamin kertoi vuorovesistä ja rannan profiilin vaikutuksesta aallon muodostumiseen.

Auto ja traileri lastattu ja valmiina lähtöön.

Pohjoisrannikolla joku pikkukylä, en muista nimeä.

Tuo mustavalkoinen lippu tarkoittaa uimareiden, ja punakeltainen surffaajien aluetta. Vai oliko se toisin päin?

Maininkia oli ja se teki rockhoppailusta hauskaa!

Vedenalainen kivi murtaa aallot ja muodostaa hyvän leikkipaikan.

Karut pesäpaikat lokeilla.

Tällaisia jyrkänteitä oli jatkuvasti.

Taukopaikka. Tauot eivät edelleenkään veny pitkiksi. Muuten vuorovesi vie kajakit.

Longships Lighthouse

Meloimme tiistaina vielä ennen maihin menoa katsomaan Longships:in majakkaa.

Tuulta ihan vähän. Virtaa oli ehkä 0,5 solmua pohjoiseen.

Majakka on pari kilometriä länteen Land's Endistä.

Hylkeitä oli paljon.

Majatalon emäntä Judy järjesti illalla barbecue:n.