Kaldfjorden

Maanantai 25.8.2014.
Nordkappin ohituksen jälkeen leiriydyimme roskaiseen Kaldfjordenin vuonon perukkaan. Hyvä paikka jos roskat ja hiekka eivät haittaa. Purosta sai vettä ja nuotioon riitti poltettavaa.

Hyvä, että kajakin löytää roskien seasta.

Rannalta löytyi pari öljykannua. Sisältö poltettiin nuotiossa pois.

Kiipesin illalla leiripaikan reunustamalle vuorelle. Rankka nousu, yli 300 metriä ja jyrkkää mäkeä. Ehdin ylös juuri ennen kuin aurinko laski. Juoksin 100 metriä parempaan asemaan, otin tämän kuvan, ja sitten aurinko katosi näkyvistä Nordkappin taakse.

TSH-henkinen maisema mäen päällä.

Nordkapp

Maanantai 25.8.2014.
Aamu oli aurinkoinen ja tyyni. Lähtö oli vasta 12.00.Tiesittekö muuten, että Hollola on Nordkappin ystävyyskunta? Olisi ainakin pitänyt arvata...

Vanhoja asuintalojen raunioita.

Lähtöhetki.

Knivskjelloddenin edustalla. Tästä ei pääse kuin etelään.

Tuo tölkki kannella on sitten roska, jonka poimin vedestä.

On se vaikuttava ilmestys. Kuva ei välitä täysin näkymän vaikuttavuutta.

300 metriä pystysuoraa seinämää. Ylhäällä ei käyty. Olisimme päässeet, mutta pääsyliput ovat aika kalliita.

Tunes

Sunnuntai 24.8.2014.
Pitkän melontapäivän päätteeksi saavuimme todella upeaan leiripaikkaan. Euroopan pohjoisin kohta, eli Knivskjellodden näkyi jo. Se on N 71° 11,13'. Nordkapin latitudi on 71° 10,35'. Eroa on n. 1200 metriä. Sää oli hieno. T-paita, sortsit, lippis ja aurinkorasvaa. Ne kaikki jäivät autolle. Ajattelin pakatessa että ei niitä tarvitse. Edelliset pari viikkoa olivat niin sateisia ja pilvisiä.

Ihan kohtalainen paikka telttailla. Knivskjellodden näkyy oikeassa laidassa.

Euroopan pohjoisin kohta näkyy oikealla.

Kapusin illalla läheiselle kukkulalle.

Stappenit näkyvät lounaassa.

Vanha vinssi. Joskus tässä paikassa on asuttu.

71° pohjoista

Sunnuntai 24.8.2014.
Ennuste sanoi, että puolivälissä viikko tuuli kääntyy itäiseksi ja kovenee. Siispä meloimme reissun pisimmän päivämatkan, 37km. Sitten ehtisimme kuitata pohjoisrannikon ennen kuin alkaa tuulla. Tänään siirryimme 71. leveyspiirin paremmalle puolelle.

Lähtö. Vesi oli alhaalla ja rannikkovirtaus vei länteen. Melontavauhti oli n. 13km/h pohjan suhteen.

Matkalta löytyi mielenkiintoisia luolia.

Lounastauko Vannholmenin saaressa. Ilma oli lämmin. Tarkeni ilman paitaa.

Stappenit. Saariryhmä, jossa on aina noin miljoona lintua. Paitsi nyt.

Omituiset otukset, osa 6: Lunni.

Viimeisen niemenkärjen kierto ennen leiripaikkaa.

Sandstrandfjorden. Eipä ollut paikassa valittamista.

Magerøyan ympärimelonta

Tämä on nyt se juttu, jonka vuoksi lähdin Norjaan. Edellinen reissu oli extraa. Erittäin opettavaista ja mielenkiintoista extraa, ei siinä mitään. Iso kiitos Jyrkille ja Petrille siitä!
Siis: Outward Bound Finland:in  järjestämä retki, jonka tarkoituksena on kiertää melomalla Magerøyan saari. Saaren toiseksi pohjoisin kärki on kuuluisa Nordkap. Aikaa reissuun on varattu viikko. Kauppoja reitille ei satu, joten viikon ruuat oli kuljetettava mukana. Vettä sai puroista melkein joka leiripaikasta. Sääksi ennustettiin kylmähköä, selkeää ja suhteellisen vähäistä tuulta. Keskimäärin vähätuulisinta aikaa Norjassa on Heinäkuun loppu ja elokuun alku. Kesäkuu on tuulinen, ja syyskuussa alkavat syysmyräkät. Yleensä Nordkapin reissu on tehty muutamaa viikkoa aikaisemmin. Singaporelaisten aikataulujen vuoksi reissua myöhennettiin vähän.

Retken veti itse Petri Sutinen. Apuohjaajana oli Heikki P. Osallistujia oli yhdeksän. Viisi Suomesta ja Neljä Singaporesta. Retken virallinen kieli oli siis englanti. Itselläni kuullun ymmärtäminen on aika hyvää. Tolkullisen puheen tuottamisessa on joskus hankaluuksia.

Lähtö lauantaina 23.8.2014. Suunnitelma oli meloa perintesesti myötäpäivään. Mageroysundetin salmen läpi oli mahdollista vuorovesivirtojen vuoksi meloa joko tänään myöhään illalla, tai huomenna aikaisin aamulla. Virtaus on 5-7km/h vuorotellen itään ja länteen. Äänestystulos oli että meloisimme sen aamulla.

Pakkausta ja kamahässäkkää lauttarannassa.

LNG tankki taustalla Honningsvodin kylän edustalla. Ainakin Hammerfestissa on suuri LNG käsittelylaitos.

Salmi virtasi väärään suuntaan, mutta aivan lähellä rantaa pääsimme etenemään. Muutama luola löytyi matkan varrelta.

Store Gåsvika -niminen laakso salmen suulla. Tähän jäimme ensimmäiseksi yöksi.

"Sorry, there is no water", huusi petri. Kun tutkimme asiaa tarkemmin, kuului "there is water!". Purossa oli vettä niin vähän, ettei se näkynyt merelle.

Verkonmerkkejä.

Reitti. Toteutuneet päiväetapit vuorotellen eri väreillä.

Mäkien huiputusta, vanha lauttasatama ja saksalaisten tykkiasemia

Torstaina 21.8.2014 siirsimme leiripaikkaa Kvalsundin kylän lähistölle. Ohjelmassa mäkien tallaamista ylös ja alas. Perjantaina ajoimme pohjoiseen ja jätimme kajakit valmiiksi vanhaan lauttasatamaan. Viimeinen yöpaikka löytyi siitä lähistöltä.

Torstai. Kävimme leiristä vaakasuunnassa 1,50km ja pystysuunnassa 0,56km etäisyydellä sijaitsevalla huipulla.

Puolivälissä rinnettä.

Tämä taas oli leiristä 20m sivulle ja 10m alas. Vesi oli täysin juomakelpoista, mutta vain välttävästi peseytymiskelpoista. Melkein liian kylmää.

Perjantai 22.8.2014. Vanha lauttasatama Kåfjordenissa. Nykyään Mageroyan saarelle pääsee tunnelia pitkin.

Viimeisen leiripaikan maisemia. Näkyvä vesialue on Porsangerin vuono.

Kuvauskävelyllä. Kaukana vasemmalla näkyy Kinnarodd, joka on manner-Norjan pohjoisin kohta. Pohjoisempi löytyy Mageroyalta, mutta se on saari.

Saksalaisten asentamia maihinnousuesteitä.

Räjäytetty saksalaisten tykkiasema. Näitä oli paljon.