Rankki

Kotkan edustalle on yhtäkkiä ilmestynyt kaksi uutta saarta. Varuskunnat ovat siirtyneet pois Rankista ja Kirkonmaasta. Nykyään niissä vallitsee jokamiehenoikeudet. Rankin eteläosan kallioihin kävin tutustumassa 14.9.2014. Hieno paikka. Suosittelen tutustumista! Muitakin retkeilijöitä oli tullut sinne perämoottorilla. Pohjoispäässä on vanhoja kasarmirakennuksia yms. Siellä en käynyt. Ne ovat jonkin kiinteistöyhtiön omistuksessa eikä pihoilla liikkuminen varmaankaan ole asiallista.

Sää oli tämmöinen. Rankki näkyy keskellä.

Rantauduin majakkaniemen länsipuolelle.

Mikälie vanha majakanjalka.

Majakkaniemen itärantaa. Niemen yhdistää pääsaareen kapeahko kannas.

Rankin viereisellä nimettömällä pikkuluodolla on sektoriloisto. Pitihän sielläkin käydä. Tyyni keli teki maihinnousun helpoksi.

Rankki kuvattuna sektoriloistosta.

Auringon nousu Itäkarissa ja Vahakarin loisto

Sunnuntai 14.9.2014. Edessä kotiinpaluu. Sää jatkuu hyvänä.

Ei ollut sumua, vaan kameran linssi oli kostea. Kaste oli voimakas.

Vahakarin loisto. Meloin vaihtelun vuoksi eri reittiä kotiin.

Merikotka. Näitä oli kaksi. Seisoivat kivillä ja pällistelivät ympäriinsä.

Vahakari.

Itimmäinen Itäkari

Vähä-Kylmä

Perjantai 6.9.2014. Vapaa viikonloppu. Kansallispuiston retkeilyt olivat tältä kesältä jääneet aika vähiin. Oli myös kiva meloa vaihteeksi yksin. Ensin Leijaholman salmesta ja selän yli Äljyyn, eli kohti aurinkoa. Määränpää on Itimmäinen Itäkari.

Lounastauko Äljyn hiekoilla.

Tuli kuuma meloessa. Siksi rantauduin vähäksi aikaa Vähä-Kylmä -nimiselle pikkupikkuluodolle. Vieressä olisi ollut myös Suuri-Kylmä, mutta sinne ei voinut mennä kun karvahattu jäi kotiin.

Kajakki mahtui melkein kokonaan luodolle.

360 asteen panoraama.

Reissun päätös

Torstai 28.8.2014 Vesille aikaisin. Enää oli 12km selän ylitys niin olimme takaisin lähtöpaikassa. Suuri kamavälppäys, sitten vaan autoon ja hanaa kohti etelää. Vielä yksi telttayö otettiin Muonion kohdalla.

Nordkappin melontareissun yhteenveto:

Vaikuttavinta: Nordkapp:in kallio
Mielenkiintoisinta: Vuorovesivirrat
Hienointa: Tunesin telttapaikka
Parasta: Maisemat ja retken vetäjän ammattitaito
Huonointa: Otin makkaraa ja olutta liian vähän mukaan
Yllättävintä: Tyynet kelit
Epäonnisinta: Haava kämmenessä
Rankinta: Mäkien kiipeäminen
Hankalinta: Peseytyminen
Vaikeinta: Puhua englantia
Siistein otus: Erakkorapu
Omituisin otus: Merimakkara
Yleisin otus: Meduusa

Aamu oli sateen tuhnuinen. Tämän enempää en viitsinyt telttaa avata aamukahvia juodessani.

Store Altsula

Keskiviikko 27.8.2014. Viimeinen leiripaikka Honningsvågin kaupungin edustalla. Pienehkö saari. Korkeutta vain 176 metriä. Illalla alkoi taas sataa. Tässä vaiheessa reissua oli jo kotiinpaluu vahvasti mielessä.

Honningsvåg.

Saaren itärantaa oli todella jyrkkää.

Länsipuoli oli loivempaa.

Helnes fyr - Helnesin majakka

Keskiviikko 27.8.2014
Kiersimme Helnes:in niemen ja sitten suunta olikin lähes suoraan etelään. Suurin osa päivästä oltiin kuitenkin 71. leveyspiirin pohjoispuolella. Meri vaihtui jossain vaiheessa päivää Porsangerin vuonoksi. Suuntana oli Store Altsula -niminen saari, jossa vietämme viimeisen yön. Helnes tarkoittaa suomeksi pyhä niemi. Vaikka tarinoiden perusteella siellä on aina helvetinmoinen merenkäynti. Siinä käy Porsangerin vuonon virtaus ja itä-länsisuuntainen rannikkovirtaus. Mutta meillä oli nössö reissu. Ei aaltoja.

Sumu tuli puoli tuntia lähdön jälkeen.

Helnesin majakka kallion päällä.

Jylhää maisemaa. Kotkia näki parin minuutin välein.

Taukopaikka Kjelvikin autioituneen kalastajakylän lähellä.

Omituiset otukset, osa 7: Merimakkara.

Omituset otukset, osa 8: Erkki Erakkorapu.

Tämä on jo Porsangerin vuonoa.

Meduusa.

Natsien kivilaituri, autiotupa ja valaan selkänikamia

Tiistai 26.8.2014.

Helnesin niemimaan länsipuolella oleva Laukvik -niminen lahti ja laakso. Sodanaikainen kivilaituri oli yhä suurinpiirtein kunnossa.

Tuvan ikkuna ja vieraskirja.

Valaan selkänikamia. Käytimme niitä jakkaroina.

Kaldfjordenista Laukvikiin

Tiistai 26.8.2014.
Pilvinen aamu. Tyyntä. Eteenpäin kohti uusia rantoja. Pientä rockhoppingia löytyi vanhoissa mainingeissa. Lastatulla kuitukajakilla oli kuitenkin pään sisäinen jarru päällä. Huonohko paikka hajottaa paatti. Pidimme tauon Oppnanvatnet nimisellä murtovesialtaalla. Siellä oleva vesi on suunnilleen itämeren suolapitoisuudessa. Joskus nimittäin aallot lyövät kannaksen yli ja tuovat suolaista vettä altaaseen. Eliökanta on kuulemma mielenkiintoinen.
Allas jäi kuvaamatta koska liukastuin rantakivikossa kajakkia ylös kiskoessa. Otin kädellä vastaan ja kivessä ollut merirokko raapaisi haavan kämmeneen. Aika meni kättä sitoessa. Tuli hyvä ja pystyin jatkamaan melomista.

Aamu ja näkymä teltasta.

Vuorovesi oli alhaalla lähtiessä.

Viimeinen vilkaisu Nordkappiin.

Taukoranta.

Luolia. Tämä oli kuulemma todella syvä. En käynyt kun oli käsi pipi.

Viimeinen selän ylitys ennen saapumista Laukvikiin. Keli oli edelleen nössö.