10.10.2012

Pitkän matkan melontaa, osa 1

9.10.2012
Kilometrejä on tällä kaudella tullut paljon, mutta pisin päivämatka on vain 32km. Retkillä päivämatkat ovat olleet siinä 20-30km. Kunto kestää tuon matkan melomisen aika reipastakin tahtia. Nyt halusin kokemusta pidemmästä matkasta.
Viviane irtosi rannasta 5:18. Pimeää, pilvistä, tuuli N 2 m/s eli aluksi myötäinen. Tavoitteena oli parantaa viime kaudelta peräisin olevaa ennätysmatkaa joka on 62km.

Merikarissa lyhyt tauko. Pari voileipää ja pari kuvaa.



Merikarista meloin suoraan Kuosaan. En noussut maihin. Kävin vain ihailemassa komeita kallioita.

Lopaskarin etelärantaa. Siellä pidin toisen tauon.

2 kommenttia:

  1. Pitkän päivämatkan melonta on minusta kiinnostavaa siksi, että siinä taistelee itseään vastaan. Kun peruslenkkini oli 7-10 km, tuntui retkilläkin, että reilun tunnin välein pitää päästä jaloilleen.
    Tuplasin peruslenkkien pituuden, jolloin retkillä jaksoi ihmeesti istua ja meloa reilusti pitempään. Isot ylitykset vaativat usein tuntien yhtäjaksoisen istumisen ja melomisen.
    Ratkaisevaa on sään hyväksikäyttö ja taloudellinen, mutta tehokas melontatekniikka. Minulle se tarkoittaa pystyä melonta-asentoa, kovaa jalkatyötä ja aktiivista vartalon kiertoa lähes suorin käsin. Kuvaavaa on, että Partalansaarta Sulkavalla kiertäessäni reväytin meloessa vatsalihakseni.
    En melo polvet yhdessä kilpatyyliin. Kajakkini pienet, edestä kapeat aukot eivät mahdollista sellaista asentoa. Ensimmäisen sataseni jälkeen lenkkivauhtini nousi noin 0,5 km/h ihan huomaamatta.
    Noin kolmen kympin päivämatkat retkellä ovat melko sopivia ja miellyttäviä. Silloin ehtii katsella maisemat, valokuvata kunnolla ja tehdä vaikka tulet sopivassa paikassa. Onnea matkamelontaharjoituksillesi.

    VastaaPoista
  2. Tällä lenkillä ei tarvinnut taistella. Melonta oli mukavaa loppuun saakka ja lopettaessa olin hyvissä voimissa, se oli tarkoituskin. Nyt en ole suunnittelemassa satasta mutta ei sitä ikinä tiedä koska hulluus iskee. (Ensimmäiset kaksi kommenttia kun kerroin kavereille tästä retkestä olivat: "Ootko hullu?" ja "mitä järkee?". Vastaukset: "kyllä" ja "ei mitään". Mutta ei sillä ole niin väliä, tämä on vain harrastus.)

    Melontatekniikasta olen samaa mieltä. Minulla on lyhyt mela, pysty melan asento ja voima tulee alavartalosta. Vivianea melon aina polvet yhdessä, kelistä riippumatta.

    VastaaPoista