Minulla oli tallella vanhat latusukset ja monot. Ajattelin ensin, että otan ne käyttöön. Sitten löysin robbarista tarjouksesta vaeltaja merkkiset eräsiteet. Ruuvasin ne E.H:lta saamiini lyhyehköihin, mutta 5,5 cm leveisiin Järvisiin. Sitten vain Nokian saappaat kiinni suksiin, ja edellisenä iltana suoritin koetepastelun keittiön lattialla. Hyvin tuntuivat pysyvän sukset jalassa.
Reppuun pakkasin 3 litraa vettä (2 litraa olisi riittänyt), eväät, kahvitermarin, kiikarit, vähän ylimääräistä vaatetta, monitoimipihdit, rautalankaa, ilmastointiteippiä (niillä on ennenkin korjattu vaikka mitä), rakkolaastareita, kameran, aurinkolasit, lämpöisen taukotakin ja istuinalustan.
Olin valmis.
Pieni punainen auto haki minut 9.15. Heidin kanssa aloitimme hiihdon Ruonalasta. Heikki hiihti Mansikkalahdesta. Tapasimme Kärkisaaren kohdalla. Pakkasta noin 5 astetta. Tuulta 1-3 m/s vaihtelevista suunnista. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Maijansalmi. |
Hevossaaren etelärantaa. Näkymä Äyspäälle. |
Jossain kohtaa tuuli tyyntyi kokonaan, ja tuli niin lämmin että sai heittää pipon pois ja ottaa takin auki.
Käännyimme kohti etelää ja ohitimme Koukkusaaren länsipuolelta. Päätimme käydä Lopissa eli Klobbholmenissa evästauolla.
Jossain Koukkusaaren sivulla huomasin, että molemmissa sauvoissa oli halkeamat yläpäässä rannehihnojen kiinnikkeiden kohdalla. Olisi ollut huono hiihtää ilman rannehihnoja. Pikakorjaus rautalangalla ja jeesusteipillä.
Lopi eli Klobbholmen. Välimatkaa on taas kertynyt, eikä pelkästään kuvanoton vuoksi. Oikealla näkyy Pitkäviiri. |
Lopin pohjoisranta. Saari oli täynnä moottorikelkan jälkiä. |
Tuon tölkin keräsin pois. Pari moottorikelkkaa kävi ajelemassa tuossa jyrkässä mäessä juuri ennen kuin tulimme saareen. |
Näkymä lounaaseen. Pitkäviiri ja Mustaviiri keskellä horisonttia. Ryöhelli oikeassa reunassa. |
Lisää roskia. |
Vasemmalla Kaunissaari, keskellä Lopi ja oikealla Koukkusaari. |
Paluumatka alkoi hyvällä vauhdilla. Maha täynnä ja myötätuuli. Hiihto sujui hyvin ja oli lämmin. Keli oli loistava, ja taivas korkea ja sininen. Lumi oli valkoista.
Jäällä oli periaatteessa helppo hiihtää. Pintakerros oli kova ja liukas. Siellä täällä, noin 10 metrin välein oli alueita joissa oli 5 cm puuterilunta.
Löysin paluumatkalla tuoreen kairanreiän, ja mittasin suksisauvalla jään paksuuden; noin puoli metriä. Ei ollut pienintäkään epäilystä jään kestävyydestä. Vain muutama kapea ja virtaava salmi näytti siltä, ettei kannata ihan keskeltä mennä.
Pikarikivi. Takana tuntematon luisteluhiihtäjä. Jäällä liikkui paljon ihmisiä. Hiihtäjiä, kelkkailijoita, mönkkäreitä, kävelijöitä, pilkkijöitä ja yksi hydrokopteri. |
Kivenkorvansalmi. Tämä salmi oli kuulemma viikko sitten auki. Kiven vieressä oli sulan näköinen kohta. |
Aikaa retkeen kului 7 tuntia ja kilometrejä tuli noin 30. Ei loppujen lopuksi ollut liian rankka reissu, vaikka välillä sai suksia melkein tosissaan että pysyn muiden perässä. Oli mahtavat avarat jäälakeudet, hiljaisuus, ja aurinko, joka paistoi jo siihen malliin että kohta kesä pääsee voitolle talvesta. Lopissa en ollut aiemmin käynyt. Monta kertaa olen yrittänyt kajakilla, mutta tämä saari on vaikea rantautua.
kivasti kerrottu...
VastaaPoistaen-o
Aika roheesti lähdetty tuolla hiitokokemuksella, mutta sisulla, sitähän sulla riittää :) Hattua nostan. Itse en osaa hiihtää laisinkaan. Olis joskus iso apu, ettei tarttis pohrata jäällä.
VastaaPoistaHieno kuvaus ja aika pitkä reissu. Jäällähiihdon kannalta on todella harmillista että laivaväylät estävät pääsyn lähes kaikille mielenkiintoisille saarille.
VastaaPoistaJonkun pitäisi kehittää jokin näppärä väylänylityskonsti.
VastaaPoistaKuuleman mukaan aikasempina vuosina (kymmeniä vuosia sitten) kaupunki on ylläpitänyt Varissaaren kohdalla väyläsiltaa -- siis pari ukkoa on istunut väylän varrella ja laivan tullessa vetänyt sillan pois alta, ja laivan mentyä ohi työntänyt sillan takaisin väylälle. Harmi ettei nykyisessä taloustilanteessa ole enää tällaiseen varaa.
VastaaPoista