Aallokkoallaskoulutus

Allas oli aika suuri. Näköjään siellä voi jopa purjehtia.

Aallokkoallaskoulutus Lohjalla Meriturvan altaassa. Aiheena turvallisuus, pelastamiset ja tilannehallinta. Järjestäjänä Aavameri ja Benjamin Donner. Olimme kuulleet hyviä kokemuksia tämänkaltaisesta koulutuksesta, ja aloimme järjestellä asiaa jo tammikuussa. Suurin osallistujamäärä oli 12, ja sen saimme vaivattomasti kasaan. Hienoa huomata, että nämä asiat kiinnostavat ja turvallisuuteen ollaan valmiita satsaamaan. Tämä ei ollut melontaseuran järjestämä juttu, vaan yhteisen melontaporukan, vaikka saman seuran jäseniä ollaankin. Osallistujia oli Pyhtään, Kotkan ja Haminan melontaseuroista ja yksi muualta.

Olemme lautassa ja Benjamin antaa ohjeita.

Alkupuheiden jälkeen homma starttasi siten, että heitettiin kajakit veteen, hypättiin itse perään ja kiivettiin kyytiin miten kukakin parhaiten taisi. Hyvä keino kouluttajalta saada selville ryhmän taitotaso.

Paripelastuksissa harjoittelimme kajakin tyhjennyksen keulasta nostamalla, takaisin kiipeämisen heel hook:illa ja ladderillä, ja skuuppauksen, eli väsyneen melojan uittamisen takaisin kajakkiin.
Itsepelastautumisissa harjoittelimme myös saamaan kajakin tyhjäksi vedestä ennen pelastautumista. Tyylejä pelastautumiseen oli kaksi, melakelluke ja rodeo. Lopuksi harjoittelimme hinauksia. Kaikissa harjoituksissa pyrimme saamaan toiminnan mahdollisimman nopeaksi mutta ilman sähläystä.
Välillä pidettiin taukoa, purettiin tilanteita ja saatin uusia neuvoja.

Riitta toi pannukakkuja. Lisäenergiaa tarvittiin.

Itselleni mikään asia ei ollut täysin uusi. Mutta kaikkiin asioihin löytyi silti uusia näkökulmia ja vinkkejä, joilla sain suorituksen varmemmaksi ja helpommaksi. Aallokko teki tilanteen todemman tuntuiseksi, mutta en kokenut, että se olisi olennaisesti vaikeuttanut omia pelastautumisiani. Paketti pysyi kohtalaisesti kasassa. Aalto oli aika loivaa, eikä ristiaallokkoa syntynyt niin paljon kuin odotin. Beaufort ei ole niin tukeva kuin moni muu kajakki. Rodeossa pitää olla normaalia tarkempana että pysyi pystyssä.
Jätin tarkoituksella melankarkunarun kotiin. Halusin testata, miten pystyn pitämään melan mukana pelastautumishässäköiden aikana. Mela pysyi mukana, mutta nyt ei ollutkaan tuulta hankaloittamassa asioita.

Aaltokone käynnissä.

Varusteistani löytyi pientä korjattavaa. Istuinpehmuste oli hankala asetella paikoilleen aina kaatumisen jälkeen. Siihen pitää tehdä tarrakiinnikkeet. Hinausvyö aiheutti hankaluuksia. Sitä purkautui itsestään vyöllä olevasta laukusta ja sitten se oli aukkopeiton välissä. Sitten kun sitä olisi tarvinnut, niin solki oli juuttunut kiinni. Syynä pieni hiekanjyvänen. Kuivapuku vuoti, mutta se oli odotettavissa. Kaulamansetti olisi pitänyt vaihdattaa jo talvella. Alla pidin yhtä urheilukerrastoa. Välillä tuli kylmä kun ei ollut liikkeessä ja joutui kellumaan pitkän aikaa vedessä.
Kajakin takakannelta pitää poistaa köysilukko, joka tarttui aina kiinni kuivapukuun kun kiipesi rodeotyylillä kajakkiin. Mutta viisto takakalaipio on hyvä ja tekee tyhjentämisen helpoksi.
Kameran naru katkesi jossakin tilanteessa ja kamera upposi 4 metrin syvyyteen. En itse sitä onnistunut sukeltamaan. Onneksi kaveri auttoi.

Itsepelastautumiset käynnissä.

Lopetettaessa allas oli täynnä melakellukkeita ja pumppuja. Teimme kolme joukkuetta, jokaisessa yksi kajakki ja neljä ihmistä. Kilpailun aihe oli, että mikä joukkue saa kerättyä eniten varusteita vedestä.

Atlantic lv kantoi melko hyvin 4 melojaa.