Pyhiinvaellus

Lauantai 18.10.2014.
En tiedä, onko totta. Mutta ainakin on helppo kuvitella, että Suurikarin pihlaja olisi se "Yksinäinen saarnipuu", josta Juha Vainio teki laulun. Lieneekö viikon takaiset keskustelut Henrin kanssa syynä, mutta kuitenkin halusin käydä saarnipuuta morjestamassa. Edellisestä kerrasta on jo pari vuotta.
Hieman oli väsymystä. Eilen illalla oli melontaseuran syyskokous ja saunailta. Yöunet jäivät vähiin. Siihen sopi tällainen yksinkertainen reittivalinta. Ei tarvinnut kuin meloa eteenpäin ja ajatella tyhjää.
Ilma oli aika kylmä. Yöllä oli ollut pakkasta. Päivällä lämpötila oli yksi tai kaksi astetta plussalla. Pärskeitä ei ollut, joten paljain käsin tarkeni. Retkille on syytä ottaa lämpöiset taukovaatteet mukaan. Tauoilla tulee vilu nopeasti. Meloessa pysyy lämpöisenä kunhan huolehtii, että energiaa riittää.

Alunperin suunnittelin, että paluumatkalla meloisin Kaunissaaren ympäri, ja ehkä myös Mussalon. Mutta nyt ei jaksanut. Halusin ehtiä saunavuorolle.

Menomatkalla tuuli oli pohjoisen ja luoteen väliltä 2-3m/s.

The Puu.

Puikkari.

Suurikari on pitkä, kapea ja matala. Kaunissaari näkyy taustalla.

Sienipilviä Kotkan yllä.

Sataman "raanat".