Luentoja, työpajoja, joogaa, melontatuttujen jälleennäkemistä, perunoita ja nakkikastiketta (hyvää oli, santsasin kaksi kertaa), kuivaharjoittelua ja puolikuivaharjoittelua. Tiukkaa faktaa ja loivasti asian vierestä. Meiltä Kotkasta lähti 6 henkeä +1 vieraileva tähti Haminasta tuli samalla kyydillä. Yhteensä seminaarissa oli osallistujia n. 100.
Ensimmäinen luento. Eva-Lotta kertoi talvimelonnasta.
Kylmät ja nopeasti muuttuvat olosuhteet vaativat kokemusta, omien rajojen tuntemista, toimivia varusteita ja tervettä merimiesjärkeä. Talvimelonta myös antaa paljon. Kauniita maisemia, Eksotiikkaa kotivesillä ja hauskanpitoa.
Toisessa luennossa kerrottiin NIL:in uusista merimelontakursseista. Viime kesänä asiaa testattiin, nyt näyttää siltä, että homma pyöräytetään toden teolla käyntiin. Jatkokurssitason koulutusta ei Suomessa ole ainakaan liikaa ollut. Kayaker, Sea kayaker ja Advanced sea kayaker paikkaavat tätä aukkoa.
Kolmas luento: yin-joogaa Eva-Lotan tyyliin.
En tiennytkään, että olin harrastanut joogaa jo aiemmin. Tapanani on joskus kotona tehdä hitaita venytyksiä rauhallista musiikkia kuunnellen.
Neljäs luento: Sutisen kuivaharjoittelua.
Harjoiteltiin eskimopyörähdystä, tuentoja, sivuttain melontaa, eteenpäinmelontaa ja kaarivetoa. Haettiin oikeita liikeratoja ja oikeita lihaksia, joilla liike tehdään. Yllättävän paljon voi melontaa harjoitella kuivalla maallakin.
Sitten oli puolikuivaa harjoittelua altaan äärellä. Jose kertoi leikkaavista vedoista. Miten kajakin saa niiden avulla juuri sinne minne haluaa. Pääsimme itsekin harjoittelemaan altaa reunaa kävellen ja uittamalla lapaa vedessä.
Viides luento oli vaihtoehtoinen. Vaihtoehdot olivat: Lapset ja melonta, inkkariretkiä lapissa, turvallisuusajattelu ja riskien hallinta osana melonnan ohjaamista. Tiedätte kyllä minkä noista valitsin. Jyri Heilimo puhui asiaa. Communication, Line of sight, Avoidance, Positioning. CLAP. Parempi välttää riskejä, mutta se ei ole hauskaa. Niinpä. Jonkin asteinen riski on hyväksyttävä, muuten koko laji muuttuu tunnistamattomaksi. Missä raja menee, onkin jo vaikeampi juttu.
Melonta- ja Soutuliiton Kai Lindqvist kertoi epp-kuulumisia, ja että NIL Suomi on liittynyt MeSo:n jäseneksi. Mielestäni on todella hyvä, että eri järjestelmien vastaavuuksia mietitään ja saadaan jotain tolkkua hommaan. Nyt alkaa näyttää hyvältä!
Loppukevennyksenä kertoi Tommi Mäntynen retkestä Saimaalle norppia pongaamaan. Rentoa, huumoripitoista kerrontaa sisältäen myös opettavaista asiaa, jota voi melonnan lisäksi soveltaa koko ihmiseloon. Ensin ajattelin, että mitä hittoa toi ukko horisee, mutta kyllä sillä oikeata asiaa oli. Ei vain ollut valmiiksi pureskeltua kuten muilla luennoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti