Näpit jäässä Siikakoskella

8.10.2015. Päätimme erään Matti Hamppuköyden (nimi muutettu) kanssa lähteä vajalta melomaan jokea ylöspäin, ehkä Koivukoskelle asti. Ei mennyt kauaakaan, kun olimme molemmat sitä mieltä, että täysin järjetöntä hommaa. Hitaimmat mahdolliset paatit, ja niillä piti päästä vastavirtaan viisi kilometriä. No, jatkoimme silti. Ylös mennessä joutui kantamaan monta kertaa. Koivukoskelle asti emme viitsineet mennä. Kannoimme Siikakosken ylös, ja siitä lähdimme alamäkeen takaisin päin. Hyviä leikkipaikkoja ei löytynyt. Kokonkoskessa oli aalto, jossa pystyi surffaamaan. Mutta siihen pääsi vain yläkautta. Kun kerran siitä tipahdimme, niin jatkoimme matkaa. Ilta alkoi hämärtyä. Ilma kylmeni, ja sormet alkoivat olla aika jäässä loppumatkasta. Minulla oli sentään kuivapuku. Hamppiksella oli märkäpuku, eikä käynyt kateeksi.
Joessa on vesi vähissä, ja kiviä oli paljon. Alas laskiessa niitä sai väistellä ihan tosissaan.

Minun uusi Jackson.

Siikakoski ylhäältä päin.