Sisäinen motivaatio

Luin mielenkiintoisen kirjan. Lauri Järvilehto: Hauskan oppimisen vallankumous.
Kirjasta löytyi mm. sellainen ajatus, että motivaatiota on kahdenlaista. Ulkoista ja sisäistä.
Ulkoista motivaatiota olisi esimerkiksi se, että meloisi sen vuoksi että kauden päättyessä olisi enemmän kilometrejä kuin Pasilla tai Pirkolla. Tai se, että harjoittelisi kilpailua varten, että voittaisi palkinnon.
Sisäistä motivaatio on, kun tekee jotakin pelkästään sen tekemisen vuoksi. Kun se tekeminen itsessään on hauskaa ja mukavaa, ilman mitään tavoitteita.

Tätä olen nyt soveltanut viime viikonlopun ja tämän viikon harrastuksissa. Jotain olen jättänyt kylmästi tekemättä, ja harrastanut sitä mikä on sillä hetkellä kiinnostanut. Melonta on ollut se, johon löytyy sisäinen motivaatio. Neljä lenkkiä tein tuona aikana. Kuvia en ole nyt paljon ottanut. Kuvien ottaminen on "ulkoisesti motivoitunutta". Otan niitä paljolti siksi, että voin laittaa tänne blogiin.

Atlantic lv tuntui yllättäen ei niin vakaalta kuin Etain. Tuntui, että penkki olisi korkeammalla. Paikallaan A on ketterämpi. Liikkeessä kallistettaessa Etain. A on myös paljon hitaampi. En saanut Pekkaa kiinni nopeassa spurtissa. Ärsyttävää, kun ei pysty kaatamaan melojakavereita aina halutessaan.

Keskiviikkomelonta 25.5.2016. Kolme ihan uutta tyyppiä oli mukana. Sää oli hieno. Meloin seuran Atlantic lv:llä. Laitoin kuivapuvun päälle ja tein lenkillä eskimoita, pelastautumisia, uintiretkiä ja muuta hupsuttelua.