Tunes

Sunnuntai 24.8.2014.
Pitkän melontapäivän päätteeksi saavuimme todella upeaan leiripaikkaan. Euroopan pohjoisin kohta, eli Knivskjellodden näkyi jo. Se on N 71° 11,13'. Nordkapin latitudi on 71° 10,35'. Eroa on n. 1200 metriä. Sää oli hieno. T-paita, sortsit, lippis ja aurinkorasvaa. Ne kaikki jäivät autolle. Ajattelin pakatessa että ei niitä tarvitse. Edelliset pari viikkoa olivat niin sateisia ja pilvisiä.

Ihan kohtalainen paikka telttailla. Knivskjellodden näkyy oikeassa laidassa.

Euroopan pohjoisin kohta näkyy oikealla.

Kapusin illalla läheiselle kukkulalle.

Stappenit näkyvät lounaassa.

Vanha vinssi. Joskus tässä paikassa on asuttu.

71° pohjoista

Sunnuntai 24.8.2014.
Ennuste sanoi, että puolivälissä viikko tuuli kääntyy itäiseksi ja kovenee. Siispä meloimme reissun pisimmän päivämatkan, 37km. Sitten ehtisimme kuitata pohjoisrannikon ennen kuin alkaa tuulla. Tänään siirryimme 71. leveyspiirin paremmalle puolelle.

Lähtö. Vesi oli alhaalla ja rannikkovirtaus vei länteen. Melontavauhti oli n. 13km/h pohjan suhteen.

Matkalta löytyi mielenkiintoisia luolia.

Lounastauko Vannholmenin saaressa. Ilma oli lämmin. Tarkeni ilman paitaa.

Stappenit. Saariryhmä, jossa on aina noin miljoona lintua. Paitsi nyt.

Omituiset otukset, osa 6: Lunni.

Viimeisen niemenkärjen kierto ennen leiripaikkaa.

Sandstrandfjorden. Eipä ollut paikassa valittamista.

Magerøyan ympärimelonta

Tämä on nyt se juttu, jonka vuoksi lähdin Norjaan. Edellinen reissu oli extraa. Erittäin opettavaista ja mielenkiintoista extraa, ei siinä mitään. Iso kiitos Jyrkille ja Petrille siitä!
Siis: Outward Bound Finland:in  järjestämä retki, jonka tarkoituksena on kiertää melomalla Magerøyan saari. Saaren toiseksi pohjoisin kärki on kuuluisa Nordkap. Aikaa reissuun on varattu viikko. Kauppoja reitille ei satu, joten viikon ruuat oli kuljetettava mukana. Vettä sai puroista melkein joka leiripaikasta. Sääksi ennustettiin kylmähköä, selkeää ja suhteellisen vähäistä tuulta. Keskimäärin vähätuulisinta aikaa Norjassa on Heinäkuun loppu ja elokuun alku. Kesäkuu on tuulinen, ja syyskuussa alkavat syysmyräkät. Yleensä Nordkapin reissu on tehty muutamaa viikkoa aikaisemmin. Singaporelaisten aikataulujen vuoksi reissua myöhennettiin vähän.

Retken veti itse Petri Sutinen. Apuohjaajana oli Heikki P. Osallistujia oli yhdeksän. Viisi Suomesta ja Neljä Singaporesta. Retken virallinen kieli oli siis englanti. Itselläni kuullun ymmärtäminen on aika hyvää. Tolkullisen puheen tuottamisessa on joskus hankaluuksia.

Lähtö lauantaina 23.8.2014. Suunnitelma oli meloa perintesesti myötäpäivään. Mageroysundetin salmen läpi oli mahdollista vuorovesivirtojen vuoksi meloa joko tänään myöhään illalla, tai huomenna aikaisin aamulla. Virtaus on 5-7km/h vuorotellen itään ja länteen. Äänestystulos oli että meloisimme sen aamulla.

Pakkausta ja kamahässäkkää lauttarannassa.

LNG tankki taustalla Honningsvodin kylän edustalla. Ainakin Hammerfestissa on suuri LNG käsittelylaitos.

Salmi virtasi väärään suuntaan, mutta aivan lähellä rantaa pääsimme etenemään. Muutama luola löytyi matkan varrelta.

Store Gåsvika -niminen laakso salmen suulla. Tähän jäimme ensimmäiseksi yöksi.

"Sorry, there is no water", huusi petri. Kun tutkimme asiaa tarkemmin, kuului "there is water!". Purossa oli vettä niin vähän, ettei se näkynyt merelle.

Verkonmerkkejä.

Reitti. Toteutuneet päiväetapit vuorotellen eri väreillä.

Mäkien huiputusta, vanha lauttasatama ja saksalaisten tykkiasemia

Torstaina 21.8.2014 siirsimme leiripaikkaa Kvalsundin kylän lähistölle. Ohjelmassa mäkien tallaamista ylös ja alas. Perjantaina ajoimme pohjoiseen ja jätimme kajakit valmiiksi vanhaan lauttasatamaan. Viimeinen yöpaikka löytyi siitä lähistöltä.

Torstai. Kävimme leiristä vaakasuunnassa 1,50km ja pystysuunnassa 0,56km etäisyydellä sijaitsevalla huipulla.

Puolivälissä rinnettä.

Tämä taas oli leiristä 20m sivulle ja 10m alas. Vesi oli täysin juomakelpoista, mutta vain välttävästi peseytymiskelpoista. Melkein liian kylmää.

Perjantai 22.8.2014. Vanha lauttasatama Kåfjordenissa. Nykyään Mageroyan saarelle pääsee tunnelia pitkin.

Viimeisen leiripaikan maisemia. Näkyvä vesialue on Porsangerin vuono.

Kuvauskävelyllä. Kaukana vasemmalla näkyy Kinnarodd, joka on manner-Norjan pohjoisin kohta. Pohjoisempi löytyy Mageroyalta, mutta se on saari.

Saksalaisten asentamia maihinnousuesteitä.

Räjäytetty saksalaisten tykkiasema. Näitä oli paljon.

Paluu kurssilta ja välipäivien viettoa

Tiistai 19.8.2014 Herätys 5.30, vesillä 8.00 leiri purettuna. Pilvinen sää, vastatuulta jonkin verran. Meloimme takaisin lähtöpaikkaan. Kamojen purku kajakeista tapahtui kaatosateessa. Synkkää puuhaa. Opiskelijat lähtivät ajamaan etelään. Minä, Pete ja Heikki jäätiin Pohjoiseen odottelemaan Nordkapin reissun starttia.

Simpukoita kuvattu Nøklanin rannalla.

Paluumelonnalla. Edessä Klubbenin niemi. Aika monta sataa metriä korkea.

Keskiviikko 20.8.2014. Näkymä teltasta aamulla. Leiriydyimme tien ja "lentokentän" väliin jossain Altasta pohjoiseen.

Kävimme kävelemässä Hammerfestissa. Ei kuvia, sorry. Unohdin kameran autoon. Tämä on Forsoloya, Hammerfestista pohjoiseen.

Forsoloya. Norjan luotsiopas sanoo, että tällä merialueella on "dangerous waves". Paikassa on monen vuonon ja salmen virtaukset ja se on avoin avomerelle.

Seuraava telttapaikka löytyi jostakin Hammerfestin eteläpuolelta. Keli oli suhteellisen kuiva, joten räjäytimme 10 henkilön märät melontavarusteet kuivumaan.

Illalla patikoimme läheiselle kukkulalle. Vain 150 metriä korkeutta. Susisalmi näkyi hyvin.

Toinen ilta Nøklanissa

Maanantai 18.8.2014.
Paluumatka leirille. Pääsimme hyvää vauhtia virran mukana.

Puolivälissä matkaa tuli sadekuuro.

Nøklanin itärannalla oli myös lampaita.

Ja kalanviljelyaltaita.

Kyltti leiripaikalla. Ympäristönsuojelualue.

Joskus täällä on asuttu.

Sommitelma.

Iltamaisema.

Storstraumen

Maanantai 18.8.2014.
Storstraumen on Norjan kolmanneksi voimakkain vuorovesivirta. Nopeimmillaan se virtaa n. 14km/h. Tänään se ei ollut nopeimmillaan. Vain 10km/h. Jätimme leirin pystyyn ja meloimme etelään Storstraumenia katsomaan.

Sateeton aamu on aina mukava yllätys.

Lähtö oli aikaisin koska halusimme välttää vastavirran.

Omituiset otukset, osa 5: meduusa (löllykkä). Näitä oli paikoitellen erittäin paljon.

Storstraumen virtaa kapean salmen läpi sillan alta.

Kuvattu sillalta. Pientä virtausta on jo havaittavissa.

Videon kuvaamisesta 10 minuuttia virta oli jo niin voimakas, että siltatolpan akanvirrasta oli hankalaa päästä pois. Siinä vaiheessa lopetimme leikkimisen. Joskus virtaan muodostuu isoja pyörteitä jotka voimat imaista uimarin hetkeksi pinnan alle.