Selityksiä...

Hei, kävin tänään melomassa! Viimeksi kävin kuukausi sitten. Viime aikojen tilastot näyttävät huonolta: Lokakuu 54km ja kaksi koskipäivää. Marraskuu 14km ja yksi koskipäivä. Joulukuussa olen nyt kerran käynyt merellä. Syyt: Pimeä tulee aikaisin. Paljon töitä. Viikonloppujen huono sää. Aikido -niminen uusi harrastus, jonka aloitin syyskuussa.
Oli hauskaa meloa pitkästä aikaa. Tuntuma oli kyllä hyvin pitkälti kateissa. Kajakki tuntui kiikkerältä, ja muutenkin vähän kankeanpuoleista toimintaa. Mutta tuo vetten päällä lilluminen on vaan jotenkin mieleistä hommaa.

13.12.2015. Vasemmalla näkyy yhteysalus Otava ja oikealla jokin laiva redillä.

Rockpoolit Valkjärvellä

14.11.2015 kävimme Arjan kanssa koemelomassa Welhonpesän kajakkeja. Erityisesti Rockpoolit kiinnostivat. Minua Alaw, ja Arjaa Isel ja Alaw bach. Kiitokset Welhonpesälle! Hienoa, että koemelonta on mahdollista.
Tuntumia Alaw:ista: Ergonomia on kohdillaan. Ainakin mitä nyt lyhyellä pyrähdyksellä pystyi toteamaan. Etukansi on korkea, polville on tilaa. Käsien ja melan liikkeitä etukansi ei rajoita niin paljon kuin voisi kuvitella. Mutta aivan matalaa melontatekniikkaa ei pysty käyttämään.
Ketterämpi kuin Etain, jos ollaan paikallaan. Liikkeessä kunnon kallistusta käyttäen saan Etainin kääntymään jyrkemmin kuin Alaw:in.
Erinomainen kajakki. Tekisi mieli ostaa. Mutta katsotaan nyt...

Valkjärven eteläpään vene- ja uimaranta. Edessä Alaw. Takana Isel.

Alaw.

Alaw bach.

Keli oli hieno. Paitsi että kunnon tuulella paateista olisi saanut paremman tuntuman.

Selfiekeppi

7.11.2015. Tuntuu, että liian harvoin pääsen melomaan. Töitä on melkein joka päivä, viikonloppuja myöten. Pimeälläkin tietysti voisi meloa.
Eilen lauantaina kävin Welhonpesässä katselemassa Rockpool:in kajakkeja. Erityisesti Alaw kiinnosti. Erona muihin saman kategorian kajakkeihin, siinä on levyjalkatuki ja polville todella hyvin tilaa. Hyvät polvitilat sitten aiheuttavat poikkeuksellisen korkean etukannen. Joka taas saattaa pitemmän päälle alkaa häiritä kannen yläpuolisia toimintoja ja liikkeitä. Tai sitten ei. Se pitäisi saada kunnon pitkäaikaiseen koemelontaan ennen ostopäätöksen tekoa. Toistaiseksi päätin pysyä Etain:issa, joka ei ole ollenkaan huono kajakki sekään. Säästyneet rahat voi tuhlata esimerkiksi asuntolainan maksamiseen, hammaslääkäriin tms. turhuuteen.

Sunnuntaina töiden välissä ehdin käymään vesillä sen verran, ettei totuus unohtunut. Lämpöä oli 7 astetta, tuuli 3-5 etelästä. Meloin anorakissa, koska siinä on kuivapukuun verrattuna parempi liikkuvuus. Enkä viitsi kuivapukua kuluttaa, jos keli on näin hyvä. Se oli kyllä ruumassa mukana vaihtovaatekerran kera. Anorakin alla oli ohut urheilukerrasto ja ohuehko fleecekerrasto. Hyvin tarkeni, ja sai piponkin ottaa välillä pois kun alkoi hikoiluttaa.

Selfiekeppi oli onneksi mukana.

Pidin kahvitauon Lehmänsalmessa.

Hienoja vihreän sävyjä, joita kamera ei tietenkään kunnolla tallenna.

Lehmäsaaren eteläpäähän tuli loivasti mataloituvaan rantaan maininkia, joka murtui jotenkuten surffattaviksi aalloiksi. Varsinkin peräsurffia oli hauska taas harjoitella.

Silakat, 1500km ja Kultaan stoppari

25.10.2015. Pilvistä ja tuulista. Tuuli etelästä 6-7m/s. Lämpötila 9 astetta. Lähdin vääntämään nappivastaiseen. Takaisin pääsisi sitten surffailemalla. Nappivastaisessa sattui olemaan Silakkasaaret. Sinne kahville ja voileivälle. Ilma oli aika vilakka. Ei huvittanut jäädä saarta katselemaan. Tauon aikana tuuli vähän koveni. Paluumatkassa ei kauan kestänyt.

31.10.2015. Kiersin Hirssaaren. 1500km tuli täyteen tällä lenkillä, jos laskee koko vuodelta. Jos laskee vain lokakuulta, niin lukema on 54.

1.11.2015. Neljän porukalla Kultaalle. Spinnit onnistuivat myös Kultaan stopparissa, joka on vähän isompi kuin Ruhankosken vastaava. Parhaiten pyörähdys onnistui, kun sen teki mahdollisimman rentona ja vartalolla isosti painopistettä siirtelemällä. Jopa lähes löysyyten asti rentona hälläväliä-tyylillä. Laulaminen myös auttoi. Jos ajattelin liikaa itse tekemistä, niin oli vaikeampaa.
Pekkakin sai onnistuneita suorituksia, vaikka videolla pyörähdys ei ihan onnistunut.

27 päivää

Melkein kuukausi meni, etten käynyt merellä melomassa ollenkaan. Arkisin on töiden jälkeen pimeää, viikonloppuisinkin on usein ollut töitä, pientä flunssaa, jne. Selityksiä löytyy. Olen sentään koskessa käynyt 4 kertaa ja pooloakin on pelattu. Lauantaina 24.10. 2015 oli vihdoin hyvä päivä huuhdella pölyjä Etain:ista.
Vajalla oli kymmenen aikaan kolme muuta melojaa lähdössä "sinne minne keula osoittaa". Tuppauduin mukaan. Kävimme kiertämässä Kuutsalon. 21km. Tauko Karhusaaren lounaispäässä. Monella kesämökillä häärättiin paikkoja talvikuntoon
Lämpöä +7°C, tuuli jostain pohjoisen suunnalta 4 m/s. Pilvistä. Paluumatkan vastatuulessa otin melarukkaset käyttöön. Melomattomuuden huomasi. Loppumatkasta alkoi väsymys hieman painaa. Aika noloa. Vain reilu parikymppiä hyvissä olosuhteissa, ja äijä alkaa hyytymään. Pitää skarpata.

Karhusaaren lounaissivu. Hyvä taukopaikka, ja vaikka leiripaikkakin.

Temppu

Sunnuntaina 11.10.2015 KoMe:n koskiryhmä oli Pernoonkoskilla. Sen päivän suosikkipaikka oli Ruhankoski. Siellä oli sopivan pientä stopparia ja aaltoa. Torminvirta näytti vähävetiseltä ja kiviseltä. Ei huvittanut jäädä sinne yrittämään surffia, tai edes laskemaan läpi. Porukka jäi sinne seisoskelemaan ja jauhamaan laskulinjoista. Ei kiinnostanut. Lähdin Ruhankosken stoppariin treenaamaan. Sain puolisen tuntia harjoitella rauhassa. Vihdoin oivalsin, miten saan tehtyä 360° vaakakäännöksen tipahtamatta surffista. Tuli hyvä mieli ja onnistumisen elämys! Allstar oli hyvä hankinta. Pidemmällä paatilla olisi tämäkin jäänyt ehkä tekemättä. Vuoden paras koskipäivä, ainakin tähän asti!

Ruhankoski. Kallion vieressä, missä vihreä kajakki on, oli matala stoppari, jossa pystyi vähän temppuilemaan. Lähempänä kameraa oli myös surffattavia ja vauhdikkaampia aaltoja.

Kanoottipooloa

Kotkan Melojat ry:llä on menestyksekäs kanoottipoolohistoria. Nykyään poolotoiminta on hiipunut. Moneen vuoteen ei ole palloihin koskettukaan. Pari viikkoa sitten eräs vanha peluri veti kiinnostuneille kevyen lajiin tutustumisen. Innostus virisi, ja nyt olemme jo kaksi kertaa pelanneet. Ensi kesänä leikkimielinen kuntopoolo otetaan varmasti ohjelmistoon. On nimittäin sen verran hauskaa hommaa!
Maaleina olemme käyttäneet kahta poijua. Ne on viritetty noin 1,5 metrin päähän toisistaan. Maali tehdään heittämällä pallo poijujen välistä. Tai kuljettamalla palloa kädessä pitäen, mutta pallo kädessä on huono meloa. Kontaktia saa ottaa. Pallollisen pelaajan saa kaataa kädellä tönäisemällä tai kajakilla törmäämällä, mutta ei mielellään suoraan kylkiluihin. Kajakkeina käytimme vanhoja poolokajakkeja sekä vähän pidempiä koskareita.

Toisin kuin missään muussa kokeilemassani melontalajissa, poolossa on räjähtävä spurttinopeus erittäin tärkeää. Pallolle pitää ehtiä ennen vastustajaa. Tarvitaan myös hyvää heittokättä maalintekoon ja syöttämiseen, pelisilmää ja hyviä kajakinkäsittelytaitoja. Sekä rautaista kuntoa. Poolon pelaaminen on rankkaa puuhaa.

Pe 9.10.2015. Erätauolla oli aikaa ottaa kuva.

Näpit jäässä Siikakoskella

8.10.2015. Päätimme erään Matti Hamppuköyden (nimi muutettu) kanssa lähteä vajalta melomaan jokea ylöspäin, ehkä Koivukoskelle asti. Ei mennyt kauaakaan, kun olimme molemmat sitä mieltä, että täysin järjetöntä hommaa. Hitaimmat mahdolliset paatit, ja niillä piti päästä vastavirtaan viisi kilometriä. No, jatkoimme silti. Ylös mennessä joutui kantamaan monta kertaa. Koivukoskelle asti emme viitsineet mennä. Kannoimme Siikakosken ylös, ja siitä lähdimme alamäkeen takaisin päin. Hyviä leikkipaikkoja ei löytynyt. Kokonkoskessa oli aalto, jossa pystyi surffaamaan. Mutta siihen pääsi vain yläkautta. Kun kerran siitä tipahdimme, niin jatkoimme matkaa. Ilta alkoi hämärtyä. Ilma kylmeni, ja sormet alkoivat olla aika jäässä loppumatkasta. Minulla oli sentään kuivapuku. Hamppiksella oli märkäpuku, eikä käynyt kateeksi.
Joessa on vesi vähissä, ja kiviä oli paljon. Alas laskiessa niitä sai väistellä ihan tosissaan.

Minun uusi Jackson.

Siikakoski ylhäältä päin.

Kultaankoski ja uusi paatti

4.10.2015. KoMe:n porukkaa Kultaankoskella. Itselläni tämä jäi viikon ainoaksi melonnaksi. Minulla oli Kultaalla kokeilussa Jacksonin Allstar, varmaankin 2008 mallia. Ostin sen sitten itselleni, kun hintakin oli niin kohtuullinen. Istuma-asento siinä on tiukka, mutta mahdun siellä kuitenkin jotenkuten mukavasti olemaan. Toisin kuin monessa muussa koeistumassani koskarissa. Yllättäen Allstarilla oli helpompi surffailla tuossa Kultaan stopparissa (vai mikä toi nyt on) kuin Acrobatilla.
Surffailu koskissa on ihan hauskaa, mutta Kymijoen kosket on nopeasti loppuun surffailtu. Saa nähdä, innostunko opettelemaan uusia temppuja vai jääkö koskimelontaharrastus pikku hiljaa pois. Meri karuudessaan ja vaativuudessaan houkuttelee enemmän. Melonta koskissa on vähän tuollaista huoletonta leikkimistä. Ei väliä miten tunaroit. Kosken jälkeen on aina suvanto ja rannat lähellä. Ei sillä, että siinä mitään vikaa olisi. Huoleton leikkiminen on usein ihan paikallaan. Mutta meri on meri.

Kultaankosken hauska stoppari.

Sama ylhäältä päin kuvattuna.