Rönnskär - Onas

31.7.2017. 
Aamulla satoi, mutta vain vähän. Myös koko päivän oli taas sw tuuli, eli vastainen. Mutta vain kevyttä tuulta. Ei paljon haitannut melomista. 

Meloin Suninsalmesta, ja kävin samalla kaupassa ostamassa makkaraa, olutta, leipää ja banaaneja. Ja uuden hammasharjan. Vanha oli pehmentynyt huonoksi. 

Pellingin pohjoispuolella oli paljon sinilevää. Kerääntynyt suojaiseen ja lämpöiseen paikkaan. Avoimilla selillä sitä ei ollut. 

Tässä alkureissun aikana oli ajoittain vasen olkapää vähän kipeä meloessa. Sitten tajusin mataloittaa melontaa. Auttoi heti. Matalampi melonta sopii paremmin kevyehköön matkamelontaan kuin pystympi, jota joskus käytän kun haluan vauhtia, ja sitten se unohtuu päälle. 

Suninsalmen jälkeen oli vaihtoehtoja yöpymispaikaksi. Ensin tuli Äggskärit vastaan. Hyvä keli, teki mieli meloa, joten jätin ne taakse. Seuraava olisi Emäsalon eteläkärki Varlaxudden.  Tiesin, että siellä on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen retkipaikka. Meloin sinne. 

Ensinnäkin, ranta oli aivan hirveä. No, pystyn kyllä rantautumaan melkein mihin tahansa, Norjan asteikolla tämä olisi suht hyväkin ranta. Mutta koko pitkä ranta oli täynnä 40-80cm kivenmurikoita. Selvästikään tätä paikkaa ei ole suunniteltu vesiltä päin saavuttavaksi. Toisekseen, ranta vilisi epämääräistä porukkaa. Sinne kulkee autotie, joten porukkaa oli rannalla käymässä, merta katselemassa tai mitä nyt kukin siellä tekikään. Kolmanneksi, ei telttapaikkoja. Aivan mahdotonta maastoa telttailla. Neljänneksi, tilasin tekstiviestimerisään, koska tuleva keli on otettava huomioon leiripaikkaa valitessa. Tulossa 10m/s lounaistuulta huomiseksi. Eli pitäisi olla paikka jossa viihtyisi vähän pitempäänkin.
Laskin yhteen 1+2+3+4= tähän en kyllä jää yöksi. Pistetään muistiin: älä edes ajattele leiriytyväsi paikkaan johon pääsee autolla.

Seuraava paikka on Onas 5km päässä. Se on saman edellä mainitun yhdistyksen omistama ja ylläpitämä retkeilypaikka. Eikä autotietä. Siis sinne. 

Onaksen paikka oli erinomainen. Sekä kasvillisuudeltaan mielenkiintoinen. Varoitus, seuraavassa tekstissä tulee olemaan normaalia enemmän kasvien kuvia. 

Tänäään 37km. 

Harmaa keli. 

Oli vähän ylämäkeä, mutta vetäisin kajakin telttapaikan viereen. 

Tarppia en virittänyt, koska ei ennustettu sadetta. 

Vasemmalla uusi karttakeskuksen vesiretkeilykartta 1:60 000. Oikealla saman puljun maastokartta 1:50 000. Tässä katselen vähän huomisia melontareittejä. 

Vähän kartoista...

Hankin tätä reissua varten 4kpl karttakeskuksen uusia vesiretkeilykarttoja. Ne on painettu vedenkestävälle paperille (pidin niitä silti muovisessa vesitiiviissä karttataskussa) ja niiden mittakaava on erikoinen 1:60000. Hinta on alle 20€/kartta. En raaskinut hankkia kuin neljä, eli Karhusaari-Porkkala, Porkkala-Jussarö, Jussarö-Bromarv ja Tulliniemi-Paraisten portti. 

Tuon pätkän itäpuolella käytin vanhoja maastokarttoja (1:50000). Niitä minulla oli ennestään olemassa. Länsipuolella taas merikarttasarjan laminoituja irtolehtiä (1:50000). Osan niistä sain kirjastosta ottamalla kirjaston kartasta A3 kokoisia värikopioita, jotka sitten kotona laminoin. Merikarttasarjan sivu on hieman isompi kuin A3-paperi. Sivuissa on kuitenkin päällekkäisyyttä sen verran, että en menettänyt mitään. Otin kopiot siten, että minuuttiasteikot tulivat näkyviin. Pois leikkautui siten vähän oikeaa ja alareunaa. 
Lisäksi mukana oli pyöräilyGT:stä leikattu etelärannikon kaistale (1:250000), josta sai hyvän yleiskäsityksen.

Pidin näistä uusista 1:60000 kartoista. Mutta en aivan varauksetta. 
Jäi sellainen tunne, että suunnittelu on jäänyt puolitiehen, eikä käyttäjäryhmän tarpeita ole otettu huomioon tarpeeksi. 
Veneilijät eivät näitä käytä. Ne käyttävät virallisia merikarttoja. En keksi, kuka muu näitä karttoja käyttäisi kuin melojat, soutajat ja muut erittäin kevyellä kalustolla liikkuvat retkeilijät.

Mittakaava on hyvä. Mahtuu enemmän tavaraa sivulle. Tosin kartta on sitten vähän "hitaampi" meloa kuin 1:50000.
Kartta on käytännössä ihan samansisältöinen kuin merikortti. Koordinaatteineen kaikkineen. Sekin on hyvä. Olen ikäni katsellut merikortteja, ja näen ne selkeämpinä kuin muut kartat. Merimerkkejä on hyvä käyttää meloessa maisemanavigoinnin apuna. 

Kartoissa on hieman merkitty korkeuskäyriä saariin. Mutta aika hennolla kynällä. Joutuu tihrustamaan. Eikä maaston lajista ole mitään tietoa, kuten maastokartoissa on. Tämä olisi retkeilijälle tärkeä tieto. 
Syvyysmerkinnät valkoisen veden alueella ovat myös aika turhia käyttäjäryhmää ajatellen. Sinisen veden alueella ne ovat tarpeellisia. 

Retkisatamia ja vierasvenesatamia on jonkin verran merkattu. Mutta ei siitä ole paljon hyötyä, koska mitään muuta tietoa minkälainen satama on kyseessä, ei ole. Pitäisi olla mukana Käyntisatamat-kirja, mutta silloin homma menee taas turhan monimutkaiseksi. Muutenkaan retkeilijät eivät ehkä näitä satamia kovin paljon käytä.
Ärsyttää muutenkin, kun eri tietoja joutuu kaivamaan eri paikoista, ja sitten koostamaan se omassa päässään käyttökelpoiseksi. 
Esim. 
-puolustusvoimien maihinnousukieltoalueet
-eri virkistysalueyhdistysten retkeilypaikat
-kansallispuistojen maihinnousukieltoalueet
-kansallispuistojen retkeilypaikat
-kaupat ja vedenottopaikat
-yksityiset ja kuntien luonnonsuojelualueet ja maihinnousukiellot
-kuntien ylläpitämät retkeilypaikat

Miksi maaston tietoja ei voitaisi ottaa suoraan maastokartoista, vesialueisiin ja navigointiin liittyvät tiedot merikortista, ja lisätään kaikki retkeilykäyttöön osoitetut paikat ja kaikki maihinnousukiellot.
Uudenmaan virkistysalueyhdistyksellä on hyvä kartta, jonka ehdottomasti hankin jos vielä lähden Hanko-Porvoo välille melomaan. Sitä myytiin ainakin Hangon matkailuinfossa. En nyt äkkiseltään löytänyt, voiko sitä netin kautta tilata jostain.

Bysket-Rönnskär

30.7.2017. 
Tuuli lounaasta. Aamulla kevyttä tuulta, myöhemmin 5-7m/s. Aurinkoista ja selkeää. Vesillä hiljaista, ei paljon muita liikkujia. Oli aamulla ajatuksena meloa tänään Furuholmaan. Mutta oli vastatuuli, ja tämä Rönnskär vaikutti hyvältä yöpymispaikalta, joten jäin siihen. Ei tässä nyt niin jäniksen selässä olla. Rönnskär on pienehkö saari Keipsalon eteläpuolella. Viritin riippukeinon jossa katselin maisemaa ja luin kirjaa. Kilometrejä tänään tuli 22. Jokseenkin mitäänsanomaton melontapäivä, josta ei paljon jäänyt muistikuvia. Hyvä päivä joka tapauksessa. 

Bongattu: Peltovalvatti. 

Päivän reitti. Jossain pidin tauonkin, mutta en muista missä. 

Näkymä teltasta aamulla.

Jossain tauolla. 

Rönnskär. Mukava pikkusaari. 

Peltovalvatti. Sonchus arvensis. 

Peltovalvatin lehdet. 

Telttapaikka saaren pohjoispäässä. Usein tulee telttailtua juuri pohjoispäässä. Ne ovat aurinkoisia paikkoja, ja usein niistä löytyy myös tuulensuojaa. 

Reissun ensimmäinen päivä, Bysket.

29.7.2017.

Eilen oli viimeinen työpäivä ennen lomaa. Tänään aamulla pakkasin kajakin täyteen tavaraa. Sillä ajatuksella, että mahdollisesti olisin koko loman ajan samalla reissulla, eli kolme viikkoa. (Näin myös tapahtui, mutta sitä en tässä vaiheessa vielä tiennyt.)

Kajakin pakkaukseen otin nyt uuden tyylin. Keulaan teltta, makuupussi, makuualusta, vaatteet, eli kaikki leirikamat. Perään ruuat. Vedet penkin taakse, päiväluukkuun sekä muutama pullo keulaan tai perään jos tarvetta. Keitin ja siihen liittyvät kamat kulkivat istuinaukossa jalkatukien edessä. Samassa kuivasäkissä oli myös tauoilla valmistettavat ruuat. 

Muut sekalaiset kamat olivat sitten vähän missä sattuivat. Periaate oli, että kaikki päivän melonnan aikana mahdollisesti tarvittavat tavarat ovat päiväluukussa tai istuinaukossa. Siten isoja luukkuja ei olisi tarvetta availla kuin vasta leirisaaressa. Systeemi toimi yllättävän hyvin, vaikka ei täydellisesti. 

Kajakista tuli ehkä vähän keulapainoinen. En ehkä osannut/tajunnut koko retken aikana kompensoida leirikamojen painoa pakkaamalla perään myös riittävästi painoa. Tosin melkein joka päivä oli vastatuuli, joten haitta oli pieni. Asia tuli ilmi vasta loppureissun sivumyötäisissä.

Usein istuinaukossa kulki jalkojen välissä myös Kelly risukeitin (varsinkin alkureissun aikana kuin se ei muualle mahtunut) ja 3x3m tarppi naruineen muovipussissa (koska se oli aina käytön jälkeen märkä eikä sitä siksi viitsinyt tunkea kuivien kamojen sekaan). 

Istuinaukon pohjalla pyöri myös aurinkovoidepurkkeja, karttoja, ja mitä milloinkin. 

Ensimmäinen melontapäivä: 29km. Kevyt vastatuuli. Kaksi taukoa, Pihlajakarissa ja Långönissä. Leirisaari Bysket Loviisa.Huono kunto kun 20km jälkeen alkaa väsyttää. 

Hyvä fiilis saaressa. Reissu on alkanut!

Bongatut uudet kasvit: Merinätkelmä, peltopillike, keltakannusruoho, luhtavuohennokka, saarni, vaahtera, kissankello, ojakärsämö. 

Päivän reitti suurin piirtein. Poikkiviivojen kohdalla rantatauot. 

Päivän keli. Illaksi selkeni. 

Ensimmäinen tauko Pihlajakarissa. Kissankello, Campanula rotundifolia. Löytyi kivikkoiselta rantaniityltä, mutta ei ihan läheltä rantaa.

Kasvi oli usein helpompi tunnistaa tuon Saariston kasvit -kirjan avulla. Siinä kasvit on järjestetty kukan värin mukaan. Asia piti aina varmistaa värikasviosta, jossa on paremmat kuvat ja kuvaukset.

Pyhtään vesillä oli ohjusvene harjoittelemassa.

Toinen tauko Långönissä. Ojakärsämö, Achillea ptarmica. Kasvoi rantakallion halkeamissa. 

Bysket. Hieno saari Loviisan ulkosaaristossa. Erikoinen siitä, että siellä on lehtometsää. Vaahteraa ja Saarnea. Loviisassa on muitakin hienoja saaria, joissa pitäisi käydä useammin. Kuten Ljusan ja Storskarven.  Saarta kiertäessäni ja parasta rantautumispaikkaa etsiessäni yllätin hylkeen kiven takaa. Näin sen kolmen metrin päästä, ennen kuin se sukelti pakoon.

Keltakannusruoho, Linaria vulgaris. 

Luhtavuohennokka. Scutellaria galericulata.

Peltopillike. Galeopsis bifida.

Merinätkelmä. Lathyrus japonicus ssp. maritimus.

Kotka-Jurmo-Hanko 2017

Kotona taas. Kesäloma alkoi la 29.7.2017. Samana päivänä pakkasin kajakin ja lähdin Kotkasta länteen päin. Ei ollut kovin tarkkaa suunnitelmaa. Pakkasin kuitenkin siten, että pystyn olemaan reissussa koko kolmen viikon kesäloman. 

Jossain Porkkalan tai Inkoon kohdalla oli "ei paluuta" -piste. Sieltä olisin ehtinyt hyvin meloen takaisin Kotkaan. Paskat. Halusin saaristomerelle. Jos päätän reissun Hankoon HSKG tapahtumaan, niin ehkä sieltä saa pummattua kyydin kajakille itään päin. Tai Kaukokiidon tai jonkin vastaavan avulla. Tai jos ei saa, niin ei väliä. Paatti on jo 2 vuotta vanha, joutaakin jo vaihtoon. 

Lopulta meloin Jurmoon asti. Sieltä takaisin Hankoon. Ja kuinka ollakaan, sinne ilmestyi Kotkalaisia melojatyyppejä joiden kyydissä pääsin kajakin kanssa takaisin Kotkaan. 

Hauska reissu. Uusia maisemia. Virkistävä kokemus. En melonut pitkiä päivämatkoja. Olin sentään kesälomalla jne. Ehkä 25km oli keskiarvo. Pisin 49km ja lyhin 12. Kolme päivää vietin kokonaan saaressa, melomatta. Tuuletkin vaikuttivat tähän. 90% oli lounaistuulta. Eli vastainen länteen päin mennessä. Pari kertaa oli puoli päivää kaakon tuuli, mutta tällöin tuli aina vettä taivaan täydeltä. 
Reissun kruunasi HSKG, ja rantasurffi pe iltana ja la päivällä. 

Yöpymispaikat olivat järjestyksessä:
Bysket, Rönnskär, Onas, Sipoon Kaunissaari, Torra Lövö, Hommanskär, Stora Svartö, Fagerö, Ekholmsklobben, Jussarö x2, Hamnskär, tuntematon pikkusaari Rosalandetin kaakkoispuolella, Gärskär (tuvassa), Jurmo x2, Yxskären, Örö, Morgonlandet x2, Tulliniemi. 

Rupean lähiaikoina laittamaan reissusta kuvia ja vähän kertomusta päivä kerrallaan. 

Kuva on Ryssklobbenista, Porkkalanselän ylityksen jälkeen. Oli ukkoskuuroja liikkeellä. Ei osunut kohdalle. Kuva kuvaa hyvin koko reissua. Oli sadetta, paistetta ja uusia erikoisia maisemia. 

Tvillingsholma

22.7. - 23.7.2017.
Yhden yön retki Tvillingsholmaan. 

Lauantaina keli oli hyvä. Ukkospilviä oli nousemassa. 

Tauko Harvassaaressa. Vanerinpala Kellyn alla ei ollut hyvä idea. Syttyi palamaan.

Hippasilla ukkospilvien kanssa. 

Hippa! Mutta vain jälkisateet vain osuivat, kun pilvi levähti alas ukkostettuaan kylliksi. 

Tvillingholma on Pyhtään saaristossa, Långönin ja Mossaholmenin vieressä. Käymätön saari, mutta käymisen arvoinen. Mesiangervot kukkivat ja tuoksuvat kesäsateessa.

Ranta-alpi, Lysimachia vulgaris. Erittäin yleinen kasvi rannoilla. Leviää rönsyjen avulla. Leiripaikan valitsin saaren länsipuolelta. 

Mesiangervoja. Oikealla Långön:issä on jonkin veneseuran paikka. Musiikki kuului kahteen asti yöllä. 

Sinistä rantatädykettä ja keltaista ranta-alpia.

Olin aluksi varma, että tämä on sarjakeltano. Mutta kuulemma kukinnon pitäisi olla nimen mukaisesti sarja, ja näissä on vain yksi. Joten empä mene vannomaan. Toisaalta mitään muutakaan vaihtoehtoa en kasvikirjasta löytänyt.

Pakollinen notskikuva.

Uusi teltta ensimmäistä kertaa käytössä.

Vanha teltta. 

Olin harkinnut uuden teltan hankkimista noin vuoden. Nyt oli aika ja päätös kypsyneet, ja tässä se on. Hilleberg Soulo. 
Vanha teltta oli Vaude Hogan Ultralight Argon. Ultrakevyeksi teltaksi olin tyytyväinen sen laatuun ja kestävyyteen, koska kesti noin 7 vuoden käytön ja noin 150 nukuttua yötä. 
Hogan ja Soulo ovat molemmat kevyitä yhden hengen telttoja. Erojakin on. Soulo on täysin itsestään seisova. Vaude vain puolittain. Soulo on huomattavasti tukevampi kolmen kaaren ansiosta. Ja siksi myös vähän painavampi. Vaudessa on vain yksi T-kirjaimen muotoinen kaari. Soulossa on enemmän tilan tuntua, koska korkein kohta on teltan keskellä. Vaudessa korkein kohta on päädyssä. Myös kulkuaukko Vaudessa on päädyn kautta, joka ei ole niin hyvä ratkaisu käytettävyyden kannalta kuin sivussa oleva. Soulon absidi on pieni, mutta käyttökelpoinen koska ei ole kulkuväylällä. 
Tärkein peruste oli, että Soulo on itsestään seisova. Pystyttäminen kalliolle helpottuu paljon. 
Soulo oli kallis, mutta jos en polta sitä tai unohda saareen tai myrsky vie niin tuskin tarvitsee enää ikinä telttaa ostaa. 

Paluumatka kotiin. Keli oli muuten sama kuin eilen, mutta ilman ukkospilviä. 

Juhannusretki

24.6. - 25.6.2017
Yhden yön retki läheiseen Heinäsaareen. Kunto ei sallinut nyt pidempää retkeä. Mutta hyvä näinkin. Heinäsaari Kirkonmaan eteläkärjessä valikoitui kohteeksi, koska tiesin siellä hyvän leiripaikan joka olisi vallitsevilla tuulilla suojassa. Ja lisäksi se oli melko varmasti tyhjä saari jopa juhannuksena. 

Heinäsaareen meloessa loksahti eräs melontatekniikan palanen kohdilleen. Jännä, että en edes ollut tietoinen palasen puuttumisesta ennen kuin se tuli takaisin. Muuten kuin ajoittaisina selkäkipuina.
Siis, jalan ja jalkatuen välissä pitäisi tuntea paine täsmälleen samaan aikaan kuin tuntee paineen melan lavan ja veden välissä. Silloin keho on sopivasti tiukkana ja voima välittyy ergonomisesti melasta kehon kautta jalkatukeen. Aiemmin jalan paine oli ehkä millisekunnin myöhässä, joten voima väänsi selkää vinoon ja liu'uin penkin etuosaa kohti. 
Tai en minä tiedä miten se nyt meni tai mitä tapahtui vai olenko ihan kuutamolla, mutta nyt kuitenkin homma pelittää paremmin. 

Luettelo melontaretken tärkeimmistä hetkistä:

1. Ensimmäinen katse merelle kun saavut vajan rantaan. 

Katsomisen tunne on eri tilanteissa  a: et ole lähdössä merelle,  b: olet lähdössä merelle. Tilanne b:ssä meren romantisointi unohtuu, ja tilalle nousee käytäntö ja ennakoiva ajattelu, sekä kaikesta rutiinista huolimatta pieni jännitys ja epävarmuus; onko kaikki varusteet mukana, pärjäänkö varmasti, onko riittävästi pelivaraa jos olosuhteet muuttuvat. 

2. Ensimmäiset melanvedot lähdön jälkeen.

Kamojen roudaus vajalle ja pakkaus kajakkiin on urakka. Nyt se on tehty, ja päästään asiaan. Koko retki on edessä, kaikki on mahdollista. Hike your own hike, sanottiin uusimmassa Retki-lehdessä. Näin aion tehdä. Joskus suoritetaan ja kerätään kilometrejä, joskus ei.

3. Rantautuminen leirisaareen. 

Uusi elinympäristö jota voi tutkia ja katsella. Ajatuksilla on tilaa poiketa normaalista, koska uusi ympäristö vaikuttaa väkisinkin ajatuksiin. Ei tarvitse hetkeen katsella niitä samoja olkkarin tauluja ja kirjahyllyjä. Telttapaikan katsominen on niiin eri kuin normaali arki kotona.

4. Tulien teko.

Lieneekö pyromaanin vikaa, mutta nuotion sytyttäminen on vain ihan himpulan hauskaa. Ja tulen tuijotus myös. Tulessa ja aalloissa on jotain samaa. 

5. Nukkumaan meno telttaan.

Varsinkin jos sataa vettä. Sateella nukun aina parhaiten teltassa. Ja kaikki luonnon ja meren äänet...

6. Aamukävely kahvikupin kanssa.

Alkaa olla pikkuhiljaa täysin hereillä. Pieni kävely rannalla aamukahvin kanssa. Miltä meri ja taivas näyttää? Minkälaista säätä tulossa? Säästä puhuminen voi olla jonkinlainen klisee, mutta ulkona liikkuville sää määrittää mitä voit tehdä ja mitä et. Itse asiassa tämä kohta 6 on sama kuin kohta 1. Eli kierros alkaa taas alusta...

Rantautuminen Heinäsaareen. Aika ottaa rennosti. Yksi olut, kahvia, donitseja, riippukeino puuhun ja löhöämään. Teltan ehtii kyllä pystyttää myöhemminkin. Kelly-kattila savuttaa. Siinä on hyvä kiehauttaa kahvivedet. Paljon hauskempaa kuin kaasutrangialla.

Ok, riippukeinossa on pari tuntia löhötty. Kasvikirjat kainaloon ja saarikierrokselle. Tämä on Vicia cracca, hiirenvirna. Köynnösmäinen kasvi, kiipeilee muita kasveja pitkin.Kukkii sinisin kukin juuri nyt. Näitä oli paljon Heinäsaaren rannalla. 

Angelica archangelica ssp. litoralis, meriputki. Komea nimi komealla kasvilla. Bongattu myös mesiangervo ja merivirmajuuri, jotka ovat samantapaisia rantojen putkimaisia kasveja. 

Lotus corniculatus, keltamaite. Näitä oli myös paljon. Hernekasvien heimoa, kuten hiirenvirnakin. Hienoja keltaisia kukintoja monessa kohdassa rannalla. 

Illalla tuli sen verran sateisen näköistä pilveä, että virittelin tarpin teltan eteen. Viritys ei ollut ihan sateenkestävä, koska aamulla sadevesi oli jäänyt pussittamaan ja painanut tarpin alas. Tarppi on ihan ehdoton varuste. Teltta on niin pieni, että siellä ei mahdu tekemään mitään. Tarpin alla voi sateellakin olla ulkona ja maisemien äärellä. 

Notski. Ehdin juuri käristää neljä kabanossia ennen kuin alkoi satamaan. 

Kivimakkaraa. Sopiva kivi lähelle nuotiota, ja makkara sai siinä paistua ihan omatoimisesti. Makkaratikun pitäminen sitoo paistajan kiinni tilanteeseen, eikä ole mahdollisuutta reagoida tilanteisiin tai mielijohteisiin. 

Aamu. Ranta sateen jälkeen. 

Silene dioica, puna-ailakki. Yleinen kukka, myös pihoilla rikkaruohona. Ei kasva ihan rannassa, vaan yleensä vähän kosteammassa ja paremmassa maassa.

"Ratkaisevan hetken" valokuvausta. Odotin, että purtsikka on juuri tuossa kivien välissä. En ole ihan varma, toimiiko kuvan sommittelu ja tasapaino. Havaitsen hieman kiikunkaakun epätasapainoa johtuen mahdollisesti veneen sijainnista liian keskellä kuvaa. 

Muita bongattuja kukkia: silmäruoho, matara, metsätähti, oravanmarja. 

Pari mainitsemisen arvoista tilannetta paluumatkalla.

Lehmäsaaren pohjoispäässä oli kolmen hengen seurue juuri lähdössä vesille 4,5 metrisellä tasaperäisellä "perämoottoriveneellä" ilman moottoria, eli soutaen. Eikä ollut kuin yksi airopari. Ei muuta, mutta tuulta oli jo jotain 7-8 m/s lounaasta, ja aaltoakin jonkin verran. Jäin vähän katselemaan että mikä meininki ja mihin suuntaan ovat menossa. Lähtivät Kotkaa kohti. Minä katsoin parhaaksi käydä vähän katsomassa lähempää että minkälaisia merenkulkijoita ovat. Yksi näistä kavereista paljastuikin vanhaksi työkaveriksi. Muutenkin olivat nuoria ja riskin oloisia tyyppejä, ja tuntuivat tietävän mitä ovat tekemässä. Toivotin hyvää matkaa ja jatkoin omaani. Ihan kaikki kaupunkilaishessut ei kyllä tuollaisesta selviäisi.   Nämä varmasti selviävät. 

Varissaaren kohdalla, juuri laivaväylän ylitettyäni, satuin vilkaisemaan oikealle, ja siinä oli 10 metrin päässä jokin purjejolla tulossa tiukkaa luovia suoraan kohti. No, meni sitten ilman suunnan tai nopeuden muutoksia pari metriä perästä ohi. Huusin, että sorry, enpä huomannut. Kaveri morjesti takaisin. 
On jotenkin luonnotonta, että jokin noin hiljainen ja pilven näköinen tulee yhtäkkiä tyynen puolelta vauhdilla suoraan kohti. Täytyy myöntää, että tuli ihan "puskan takaa". Meloin itse sivumyötäiseen, ja siinä tuppaa katse ja huomiokyky olemaan enimmäkseen tuulen puolella.  Aallotkin tulevat sieltä, ja ne on hyvä nähdä ennen kuin ovat kohdalla. Ei sillä, että ne kaataisivat tai jotain sellaista, vaan aallot olivat jo sen kokoisia, että ne piti huomioida melontarytmissä. 
Pitää yrittää tähystää paremmin jatkossa.