Melomassa taas

 

En edes muista, koska olin viimeksi käynyt melontalenkillä. Ainakin kaksi vuotta on siitä aikaa. 

Ohjasin tänä keväänä kaksi melonnan peruskurssia. Toinen oli 9 tuntia, toinen 8, jaettuna kolmelle ja kahdelle päivälle. Mukavaa hommaa oli, varsinkin kun kelit olivat hyvät. On myös antoisaa hommaa silloin kun näkee että oppi uppoaa. Varsinkin eteenpäinmelontatekniikan opettamisen painotuksissa ja esimerkeissä muutin asioita toiselle kurssille, ja muutokset toimivat hyvin. Kehitettävääkin vielä löytyy.

Aikoinaan lopetin melonnan, kun selkä tuli kipeäksi. Nyt peruskursseja ohjatessa huomasin, että ei enää tulekaan. Tästä rohkaistuneena osallistuin Kotkan Melojien keskiviikkomelontaan. Ihan uuden veroiselta ei selkä tuntunut. Mutta näköjään se kestää tämmöisen 9 kilometrin leppoisan lipikoinnin. Ehkä pitäisi silti yrittää välttää pahimpia veneenaaltosurffiinlähtöspurtteja etunojassa. Tai ehkä takaperin surffaus voisi olla ergonomisempaa? 

Veneilyä melojien kanssa

Melonnan olen käytännössä lopettanut. En omista yhtään kajakkia enää. Suurin osa varusteista on myyty tai hävitetty. Koska vesille pitää silti päästä, ostin keväällä veneen. 5 metrinen pulpettivene jossa on 30 hevosvoimainen perämoottori. Rönnqvist 500 on veneen merkki. Alkukesä meni pitkälti veneen laittamisessa ja varustelussa omaan käyttöön soveltuvaksi. Kaikkia suunnitelmia en ole vielä ehtinyt toteuttaa. Pitäähän sitä välillä veneilläkin. 

13-16.7.2020 teimme parin melojan kanssa retken Pyhtään ja Loviisan saaristoon. Yöpymispaikat olivat järjestyksessä: Långön, Bysket, Båksören, Mossaholmen. 

Pyhtään Kuussaari. Itäpuolella on hyvät kalliot rantautua kajakilla. Veneen saa helpoiten pohjoispään lahteen, jossa on laituri ym. Paikka on kunnan retkeilykohde, ja siellä on puucee ja grillikota. 

Långön. Saaren länsiosassa on kaakkoon avautuva suuri lahti, jonka lännenpuoleiselle rannalle on helppo kiinnittyä veneellä. Kalliossa on kiinnityslenkkejä valmiina. Vieressä on myös hiekkaranta. Suojainen ja hyvä paikka. 

Långönin kalliot. 

Bysket. Yksi hienoimmista saarista, joissa olen käynyt. Kasvillisuus tekee tästä saaresta poikkeuksellisen. Avoimen merialueen tuntumassa oleva saari, jossa on lehtometsää. mm. vaahteroita ja saarnia. Rantautuminen veneellä on haasteellista, koska vierestä menee laivaväylä, ja aaltoja tulee vähän väliä. Tämä kuva on kaakkoiskärjestä, linjataulun perustuksien kohdalta. 

Löysin paremman paikan veneelle suunnilleen saaren keskikohdalta. Pari isoa kiveä, ja lankunpätkiä oli lyöty kivenkoloon köyden kiinnittämistä varten. Tämäkin itäpuolelta. Länsipuoli on kivikkoista. 

Muuten erinomainen paikka veneelle, mutta laivojen aalllot höykyttävät. 

Kajakilla, tai vaikka pienellä kumiveneellä on helppo rantautua itäpuolen hiekalle. Ihan vieressä on hyviä telttapaikkoja. Itse pystytin teltan soralle, että pääsin lähemmäs venettä. 

Båksören. Kalliokiiloja kannattaa ottaa mukaan, jos tänne haluaa tulla veneellä. Tämä paikka on länsipuolella, keskellä saarta oleva pieni lahti. Luotsikutterin aaltoja tulee tuohon vähän väliä, mutta ne menevät aika nätisti veneen alta ja kuolevat lahden pohjukkaan. Samanlaista höykytystä ei tule kuin edellisessä paikassa, jossa aalto heijastui pystysuorasta kivestä takaisinpäin. 

Båksören. Karu saari, vaikka keskiosassa on metsikköä. 

Mossaholmen. Långönin vieressä oleva saari. Pohjoisosan lahti ja sen hiekkaranta on melkein ainoa kohta, johon veneen saa mukavasti. 

Mossaholmasta lähdössä kotia kohti. 

Kuulumisia vuodelta 2018

Alkukesällä kävin muutaman kerran vesillä. Pari yöretkeäkin tuli tehtyä. Sitten jossain vaiheessa alkoi alaselkä kipuilla. Samantapaista vaivaa oli ollut ennenkin. Mutta ei ennen melonnan aiheuttamana. 
Tästä johtuen koko innostus lajia kohtaan lopahti aika täydellisesti. Se oli vähän helpottavaakin. Ei tarvinnut meloa melomisen takia. Voi tehdä muitakin asioita. 

Ja koska olen välillä aika nopea tekemään päätöksiä, niin myin merikajakin pois saman tien.  Tämä on jo off topic, mutta jos joku miettii, mahtuuko 5,36 pitkä Valleyn Etain Toyota Priukseen sisälle, ilman että peräylitys on yli 2 metriä, niin vastaus on kyllä. Ostajalla ei ollut kattotelineitä. Sinänsä kyllä aivan asiallinen kuljetus ja kuormansidonta, ei siinä mitään. Oli vain hurjan näköinen. 

Koskikajakki minulla vielä on, enkä ole sitä myymässä. Syyskuussa kävin jopa melomassa sillä. http://pikkulokki.blogspot.com/2018/09/splish-splash.html

Blogi ei tule jatkumaan, ainakaan entisessä loistossaan. Ja tuskin minun melomisenikaan. Mutta tuskin nämä melontahommat kokonaan unohtuu. Ehkä vedän yhden peruskurssin keväällä...

Kausiyhteenveto 2017

Yllätys!! Kerta kiellon päälle. Laitetaan kausi pakettiin. 

Vuosi oli vähän turhan kiireinen. Töissä oli uusia haasteita, opiskelut painoivat päälle ja sen semmoista. Aikaa harrastuksille jäi liian vähän. 
Täten teen uuden vuoden lupauksen. En rohmua kaikkia mahdollisia ylitöitä ja pidän itsekkäästi vapaata silloin kun siltä tuntuu ja vaikka ei tuntuisikaan. 

Takaisin kauteen 2017. 
Kilometrit:                   968  (Jo toinen alle tonnin kausi peräkkäin...)
Melontapäivät:             70  (Normaalin rajoissa...
Retkiyöt:                      27   (Tämä oli ihan kohtuullista...)
Koskimelontakerrat:      3   (Kolme!? Säälittävää...)
Melonnan ohjausta:      9 kertaa.   (Normaalin rajoissa...)

Kausi alkoi komeasti ja aikaisin 1.1. ja loppui kaikessa hiljaisuudessa 14.10. 

Kohokohta 1: NIL jäsentapaaminen ja koulutustilaisuus Bränsskärissä. 

Kohokohta 2: Kolmen viikon retki Kotkasta Jurmoon. 

Pohjanoteeraus 1: Oli pakko vetää pystyyn lupaamiani tekniikkailtoja. Ei vaan ehtinyt/jaksanut/huvittanut. 

Pohjanoteeraus 2: Viimeinen melonta oli jo 14.10. Tuli harrasteltua välillä muutakin. 

Lisäksi: Jätin melontaseuran sihteerin tehtävät, ja ylensin itse itseni seuran viralliseksi puutarhuriksi. Vajan pihalla on käyty "vähän duunailemassa". Hommat jatkuvat.

Kaikkiaan kaudesta jäi ihan positiivinen maku. Plussan puolelle päästiin. Melontaa oli edellisiin kausiin verrattuna ehkä vähän, mutta laatu oli parempaa. 

Lisätty 2.1.
Melonta- ja soutuliiton mukaan yksi koskimelontatunti lasketaan kuudeksi kilometriksi. Tällä perusteella tonni meni rikki! Jee!

NIL jäsentapaaminen. Huippujuttu. Pääsi harjoittelemaan asioita, joita ei oikein ikinä muuten pääse harjoittelemaan. 

Kotkan Melojien peruskurssit. Olin mukana apuopena. 

Pääsin mukaan muutamalle ihan tavallisellekin yhden yön melontareissulle. 

Tänä vuonna melonnoilla oli mukana kasvikirja. Opettelin aika paljon saariston kasveja. Se on ihan hauska lisä retkeilyharrastukseen. Keltakannusruoho. 

Kotka-Jurmo-Hanko. Pisin melontaretkeni ikinä. 

Niin ne ensi kauden suunnitelmat. No ei tässä vaiheessa muuta, kuin että ilmoittauduin Outward Bound Finlandin järjestämälle Nordkapp:in melontaretkelle. Ja sehän sitten tarkoittaa, että jonkin verran etukäteistreeniäkin tarvitaan...

Blogi loppuu, kiitos lukijoille!

Tuli vain yhtäkkiä semmoinen tunne, että tämän blogin aika voisi olla nyt ohi.

Blogi on siinä pisteessä, että jutut menevät vanhan toistamiseksi. Leipääntyminen uhkaa. En jaksa tehdä samoja juttuja vuodesta toiseen. Haluan saada tilaa uusille asioille. Mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Aika näyttää. 

Melontaharrastus ei lopu, se on aika varmaa. Ensi kaudeksi on jo suunnitelmia... 

Vanhat jutut saavat jäädä nettiin niin pitkäksi aikaa kuin Google sallii. 
  
Merimelontaa-blogi oli hauska ja syventävä lisä melontaharrastukseen. Kuulemma sitä joku  seurasikin. Oli ilo kuulla melontareissuilla, että "oletko sinä se Antti H. joka kirjoittaa melontablogia". 

Kiitoksia kaikille lukijoille! Nähdään vesillä! 

Surffipäivä

23.9.2017.

Käytiin Kultaankoskilla surffailemassa. Vedenkorkeus ja aalto oli juuri sopiva tähän hommaan. 

Loppuhuipennus

Perjantai 18.8.2017.

Viimeinen melontapäivä. Hangosta pääsen autokyydillä Kotkaan. Olin vähän etuajassa. Utössä olisin ehtinyt käydä. Parempi näin, kuin että olisin myöhässä. 

Saavuin Hangon Tulliniemeen alkuiltapäivällä. HSKG:n järjestelyt olivat käynnissä. Kävin infoteltalla esittäytymässä, ja sain luvan hengailla tapahtuma-alueella ilman 150€:n osallistumismaksua. Melontatyypit ovat reilua porukkaa. 
Teltan pystyttämisen jälkeen tuli käytyä uimassa. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä. 

Illemmalla alkoi tuulla kaakosta. Katselin rannalla pitkän aikaa alkaako tulla aaltoja. Kyllä niitä sitten illalla alkoi tulla. Lopulta ihan surffattavan kokoisia. Kokeilin Bear&Water:in Daggerin pelipaattia vähän aikaa, ja sitten jatkoin omallani. Ei ollut kuivapukua mukana. Vettä satoi, märkää touhua, mutta hauskaa. 
Kiitokset B&W:n uudelle työntekijälle Harrille, joka ymmärtää jotakin melonnastakin ;). Tämän putiikin kiinnostavuus lisääntyi nyt huomattavasti. 

Maissa oli jokin tervetuliastilaisuus tai mikä lie. Ei joutanut, aallot olivat kiinnostavampia. Pimeän tulo pakotti lopettamaan. Kävin vielä telttasaunassa ja uimassa. Sitten hyvillä mielin nukkumaan. Vesi ropisi teltan kattoon.

Lauantai 19.8.2017.

Aamu oli sadekuuroinen. Turha kuvitellakaan saavansa mitään vaatteita kuivatettua. 
Hengailin rannoilla kunnes alkoi taas tuulemaan. 
Ostin Welhonpesän teltasta uuden aukkarin, ja NWI:n teltasta kuivasäkin. 
Vähän ajan päästä rantaan alkoi tulla surffattavia aaltoja. Lopulta ne olivat isompia ja parempia kuin eilen. Märät kamppeet niskaan ja veteen. laittoi vain tarpeeksi monta kerrosta, niin oli märkänäkin lämmin. 2-3 tuntia ehdin olla vesillä, sitten piti lopettaa kun kyyti Kotkaan lähti. Aallot olivat hyviä, ja paranivat vain loppua kohti. Hauska päivä! 

Sain tiedon, että HSKG lopettaa tähän vuoteen. Aikansa kutakin. 
Osallistuin itse kaksi kertaa tapahtumaan. 2013 ja 2017. 2013 oli tajunnan räjäyttävä kokemus. Silloin oli vasta aloittanut harrastuksen, ja oli paljon opittavaa ja intoa saada oppia. HSKG:n kaltainen tapahtuma kolahti kuin nenä silmään. Sen jälkeen jäi monta vuotta väliin sekalaisista syistä. Muistaakseni 2013 oli myös surffattavia aaltoja.
HSKG oli hieno ja tarpeellinen tapahtuma, joka kokosi paljon samanhenkistä porukkaa yhteen paikkaan. Minä kiitän ja kumarran syvään. 

Oma tämän kesän pääreissu päättyi myös tänne. Se sai arvoisensa loppuhuipennuksen Hangon surffiaalloilla. 
Kilometrejä tuli yhteensä noin 450. Öitä 21. Saarista jäi mieleen Jussarö, Jurmo ja Örö. Saaristomeri on omanlaisensa. Ensi kesänä, kun retkeilen taas itäisellä Suomenlahdella, niin näen sen uusin silmin. 
Lähdin matkaan ilman sen kummenpaa suunnitelmaa. Ajatuksena kuitenkin oli, että hyvällä säkällä kävisin Jurmossa. Näin tapahtui ja kiitos siitä. Mitä tästä muuta kertoisi... Joka päivä oli uusi ennalta tuntematon paikka. Siitä tuli hyvä "reissufiilis", josta tykkään. Kaikkea ei tarvitse suunnitella loppuun asti. Säät vaihtelivat, sateen jälkeen paistoi jne. Enimmäkseen vastatuuli länteen päin mennessä, mutta sehän ei ollut mikään yllätys. Ei valittamista kelien suhteen.

Eikä varusteiden. Varusteet kestivät ja toimivat, ainakin suurinpiirtein. Kajakin laipiot alkoivat vuotaa, samoin aukkari. Mutta jossain vaiheessa ne aina alkavat vuotaa. Ei niistäkään ollut merkittävää haittaa. Trangian kattiloihin tuli uusia naarmuja. Uusi teltta oli hyvä. Itse olin reissun jälkeen paremmassa kunnossa kuin lähtiessä. Sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta tuskin ulkonäöllisesti...

Lähtisinkö uudestaan? Ehkä en ihan heti, ainakaan samalle reitille. Seuraavan reissun voisi aloittaa suoraan jostain Paraisilta tai Turusta, ja katsoa mihin päätyy. 

Morgonlandet

Keskiviikko-torstai 16-17.8.2017.

Illalla saavuin Morgonlandetiin. Ei hitto, siellä oli jokin mökki. Kiersin saaren toiselle puolelle.  Ajattelin, että siellä voisi olla lähellä rantaa hyvää mäntymetsää, johon olisi hyvä pystyttää teltta. No ei ollut. Metsä oli läpitunkematonta pusikkoa. Sitä paitsi tähän tuuleekin, ja rantautuminen oli haastavaa murtuvien aaltojen takia. 
Sain teltan pystyyn pusikon reunaan kalliolle. Ja myös tarpin viritettyä, koska sadetta oli tulossa. 

Myöhemmin saarikierroksella huomasin, että se mökki onkin autiotupa, ja siinä oli suojainen lahti johon olisi ollut hyvä rantautua. Harkitsin vakavasti leirin ja kajakin siirtämistä mökille. En sitten jaksanut kuitenkaan. 

Olin vähän etuajassa. Hangossa pitäisi olla vasta pe 18. päivä. Vietin Morgonlandetissa kaksi yötä. 

Kasvit: Kumina, merirannikki, rantayrtti, kurjenjalka, pikkulimaska, kalliokielo. 

Keskiviikon melontamatka. 26km. 

Kumina. Carum carvi.

Merirannikki. Glaux maritima.

Rantayrtti. Lycopus europaeus.

Kurjenjalka. Comarum palustre. Matala kasvi etualalla.

Kalliokielo. Polygonatum odoratum. 

Pikkulimaska. Lemna minor.