Kausi paketissa

Se taisi sitten olla siinä. Siis kausi 2014. Vuoden viimeisiksi päiviksi on ennustettu pakkasta.
Viimeinen melonta oli 30.11. Joulukuussa olin aika paljon töissä kiinni, eikä paljon melontatilaisuuksia ollut. Muutama mahdollisuus kyllä oli, mutta vauhdikas maastopyöräily vei voiton rauhallisesta läpsyttelystä.

Matkamittari pysähtyi lukemaan 1755km. Ei lähelläkään kauden 2012 lukemia, mutta n. 80 enemmän kuin 2013.
Telttailuyötä kertyi 27. Niistä 9 Suomessa ja 18 Norjassa. Lisäksi olin 7 yötä Cornwallin reissulla, mutta en teltassa vaan majatalossa. Ja yksi yö Ahvion koululla koskikurssin yhteydessä.
Siis yhteensä 35 yötä melonnan merkeissä jossain muualla kuin kotona. Tätä lukua pidän kilometrilukua tärkeämpänä kun tarkastellaan oliko melontavuosi hyvä vai huono. Aika hyvä oli tällä kertaa.

Alla joitakin kuvia parhaista reissuista 2014.

Cornwall:in reissu toukokuussa. Ensi kosketus ison veden olosuhteisiin ja kunnon hiekkarantasurffailuun.

Koskikurssi kesäkuussa. Sainpahan jonkinlaisen käsityksen tästäkin melontamuodosta.

Retkeily Itäisellä Suomenlahdella. Kohteina olivat: Kuusenkari, Äljy, Kuolioluoto, Suuri-Pisi 2x, Silakkasaaret, Itäkarit, Pitkäviiri. Yhteensä 9 yötä. Tämä jäi vähemmälle ulkomaanreissujen vuoksi.

Kotkan Melojien melontakurssit. Peruskurssit ja jatkokurssi jolta tämä kuva on. Sain paljon hyvää ohjaajakokemusta. Huonosti ei mennyt, mutta parannettavaa löytyy aina.

Kolme viikkoa Norjassa elokuussa. Ensin apuohjaajana Kvaenangenissa, sitten maisemiltaan upea Mageroyan kierto.

Vuonna 2015 on ohjelmassa ainakin uusi reissu Cornwalliin. Ja varmasti olen mukana kotiseuran kursseja vetämässä.
Saapa nähdä, mihin suuntaan tämä harrastus jatkuu. Vaihtoehtoja on paljon; jatkuvaa reissausta ison veden ääreen isompiin olosuhteisiin ja surffipaikoille, keskittyminen ohjaajana kehittymiseen, omineen retkeily Suomenlahdella, Kuntomelonta. Ehkä jopa koskimelonta. Tai osittainen lajinvaihto maastopyöräilyyn.
Todennäköisesti jonkinlainen yhdistelmä noita kaikkia.

Kiitos kaikille loistaville melontatyypeille joiden kanssa sain olla mukana kuvioissa 2014. Toivottavasti nähdään tulevalla kaudella!

Räntäsademelontaa ja kuntomelontaa

Sunila.

Lauantaina meloin 15km lenkin huonosta säästä huolimatta. Kiersin Hallan, Kotkansaaren ja vielä Hirssaaren. Räntäsadetta, etelätuulta 4-6m/s, 0°C, harmaata ja ankeaa. Kuivapuku ja rukkaset olivat tarpeen.
Sunilan edustalla höyryävä vesi näytti mielenkiintoiselta. Meloin lähemmäksi kunnes alkoi haisemaan ja vesi muuttui aivan keltaiseksi. Silmiäkin alkoi kirvelemään. Tai sitten vain kuvittelin. Mieleen tuli nimittäin Risto Isomäen uusin kirja "Kurganin varjot". Siinä Mustanmeren pohjasta nousee rikkivetyä. Kun alkaa silmiä kirvelemään, tilanne on vakava. Kun kirvely loppuu, elinaika lasketaan minuuteissa.
Meloin nopeasti kauemmaksi, tuulta kohti.

Sunnuntaina oli loistokeli vauhdikasta lenkkiä varten. Tyyntä ja aurinkoista. -1°C, Etelä 0-2m/s. Meloin Kotkansaaren pari kertaa ympäri. Matkaa oli 2x9,5km. Vauhtia kun piti niin ei kaivannut hanskoja tai pipoa. Eka lenkki meni 8,4km/h keskinopeudella. Toinen vähän nopeammin, 8,7km/h. Viimeisin kilometrin aikana rasitus tuntui enemmän vatsalihaksissa kuin jaloissa tai käsissä. Suhteellisen uusi kokemus. Käsivarren ojentajissakaan ei tuntunut mitään erikoista. Yläkäden työntö on yksi tekniikkavirheistäni. Ehkä olen taas jotain oppinut. Lenkin jälkeen oli loistofiilis.
Pitäisi vain saada nopeampi paatti niin olisi vieläkin hauskempaa.

Tyyni meri ja jäätä Kivenkorvansalmessa

23.11.2014. Perjantain ja lauantain välinen yö meni lumitöissä. Meinasi sitä, että lauantaina en jaksanut lähteä vesille. Keli olisi ollut mainio. Rauhassa ei saanut levätä seuraavanakaan yönä. Tuli pakkanen ja piti käydä vähän hiekottamassa. Sunnuntaina kävin silti kiertämässä Mussalon. 20:n kilometrin lenkki. Tarkoitus oli meloa se reipasta vauhtia. Viimeisellä kolmanneksella alkoi huonosti nukutut yöt tuntua. Ei enää kulkenut, eikä viitsinyt väkisin yrittää. Vaihdoin moodia kuntomelonnasta maisemankatselumelontaan.

Tyyntä ja hiljaista.

Mussalon sataman nosturit.

Kaunissaarenselkä.

Kivenkorvansalmesta löytyi jäätä.

Kuntolenkki ja kilometrit

Merimuseo Vellamo ja museoaluksia.

Kivisalmen silta. Silta on saanut uutta peltiä.

Sattuu olemaan pari yövuoroa töissä alkuviikosta. Tarkoittaa sitä, että valoisaa aikaa jää melontaan. Tämän päivän lenkin teemana oli kuntomelonta.Vedin reipasta vauhtia Kotkansaaren ympäri kaksi kertaa. Matkaa tuli 20km. Keskinopeus 8,2km/h. Välillä keskityin hakemaan oikeaoppista melontatekniikkaa. Jotain ehkä löytyikin. Keli oli loistava reipasta eteenpäinmelontaa ajatellen. Tuulta oli 1-2m/s.
Tälle lenkille en laittanut kuivapukua päälle. Halusin enemmän liikkuvuutta ja hengittävyyttä. Kuivapuku kangistaa liikkeitä jonkin verran. Keli oli tyyni, ei pärskeitä, ei sadetta. Ei ollut tarkoitus temppuilla, vaan mennä eteenpäin. Merten jumalat minua varjelkoon ylimielisyydeltä, mutta en oikein osaa kuvitella kaatuvani kajakilla. Ainakaan näin tyynessä ja suoraan meloessa.
Varavaatekerta ja extraenergiaa oli toki mukana. Anorakin alla oli kaksi vaatekerrosta. Juuri tarkeni ilman käsineitä, koska ei tuulta ei ollut. Melarukkaset myös jollakin tavalla kangistavat liikkeitä. Melon paljain käsin aina kun on mahdollista.
Kilometreissä tuli tänään 1700 täyteen. Viime kauden loppulukema on ohitettu. On juuri ja juuri mahdollista ylittää myös kauden 2011 tulos, joka on 1843. Riippuu keleistä. Ei sillä mitään väliä ole, mutta olisihan se kivaa!

Pulikointia, työpaja ja Cornwall

Mussalon satama 8.11.2014.

8.11. Kävin kevyellä päiväretkellä kiertämässä Mussalon. Omituista oli meloa pitkästä aikaa lähes tyynessä. Ilmat ovat jo kylmiä. Rukkasia on käytettävä meloessa ja taukovaatetukseen on kiinnitettävä huomiota.

9.11. Pulikointipäivä. Suppailua Beaufortilla matalalla hiekkarannalla. Herätti hieman huomiota ohikulkijoissa. Suppailu on hauskaa. Alatuki kehittyy nopeammin kuin tasapaino.
Sitten treenasin eskimoita. Herätti kohtalaisesti huomiota ohikulkijoissa. Pari ensimmäistä tuntui naamassa ilkeältä kylmyyden vuoksi. Sitten tottui. Käsieskimo onnistui, mutta vaivoin. Pään liike mättää. Ei ole kunnolla selkäytimessä. Pitäisi harjoitella useammin.
Lopuksi kävin uimassa kuivapuku päällä. Porukka pysähtyi tuijottamaan ja osoittelemaan sormella. Kannatti uida, löytyi yksi reikä kuivapuvusta. Takapuolen kohdalla oli pintakankaassa sekä sisäpuolella pistemäinen repeämä. Ei siitä läpi nähnyt, mutta löytyi vaivatta. Tööttäsin siihen sisäpuolelle Liquisolea.

15.11. olin muutaman melojakaverin kanssa Melonta- ja soutuliiton järjestämässä melontaturvallisuuden työpajassa Lohjalla. Keskustelua ohjaamisesta, riskeistä ja turvallisuusajattelusta. Sai uusia näkökulmia asiaan. Hienoa, että näitä järjestetään!

ps. olen ilmoittautunut Cornwallin reissulle toukokuussa 2015. JiiiiHaa!!

Pimeää

Tässä linkki Siirin kirjoittamaan retkikertomukseen Nordkappin reissusta. http://www.outwardbound.fi/blogit/kurssikertomuksia/mageryan-ympari

Melomassa olen käynyt viimeaikoina vain viikonloppuisin. Arkisin ei töiden jälkeen ehdi kun tulee pimeys niin aikaisin. Ja koska melontakelit ovat olleet tuulisia, ei kuvia ole tullut otettua. Aaltoja on ollut ja hauskoja melontapäiviä. Toivottavasti hyvät syystuulet jatkuvat.

Nössöilyä

Sunnuntai 19.10.2014.
Vesisadetta ja etelätuulta 9-12m/s. Siispä kajakki vesille. Etelä on paras tuulensuunta aivan Kotkansaaren edustalla. Meloskelin sinne tänne Varissaaren ja Havourin välissä. Aallot olivat aika isoja.
Löysin Havourin itä-koillispuolelta (kartassa ympyröity) mielenkiintoisen aallonmurtokohdan. Siihen on merikortissa syvyyttä on merkitty 1,5m. Kiviä ei näkynyt. Kerran yllättäen aalto potkaisi paikallaan olevan kajakin surffiin, keula sukelsi syvälle ja kajakki teki liikkeen jota en tiennyt osaavani. ;) Aika nopea vaakasuuntainen 180° käännös.
En jäänyt leikkimään siihen. Yksin ei uskaltanut. Aloin nössöilemään. Jos aalto painaa aukkarin tai luukun sisään niin olisi liian pitkä matka uida rantaan. Olisi pitänyt olla kaveri tai kaksi mukana. Hyviä surffeja sai syvän veden aalloistakin. Etu- ja takaperin. Huippupäivä! 
Videossa näkyy, kuinka nopeasti tuuli nappaa kajakista kiinni. 

Pyhiinvaellus

Lauantai 18.10.2014.
En tiedä, onko totta. Mutta ainakin on helppo kuvitella, että Suurikarin pihlaja olisi se "Yksinäinen saarnipuu", josta Juha Vainio teki laulun. Lieneekö viikon takaiset keskustelut Henrin kanssa syynä, mutta kuitenkin halusin käydä saarnipuuta morjestamassa. Edellisestä kerrasta on jo pari vuotta.
Hieman oli väsymystä. Eilen illalla oli melontaseuran syyskokous ja saunailta. Yöunet jäivät vähiin. Siihen sopi tällainen yksinkertainen reittivalinta. Ei tarvinnut kuin meloa eteenpäin ja ajatella tyhjää.
Ilma oli aika kylmä. Yöllä oli ollut pakkasta. Päivällä lämpötila oli yksi tai kaksi astetta plussalla. Pärskeitä ei ollut, joten paljain käsin tarkeni. Retkille on syytä ottaa lämpöiset taukovaatteet mukaan. Tauoilla tulee vilu nopeasti. Meloessa pysyy lämpöisenä kunhan huolehtii, että energiaa riittää.

Alunperin suunnittelin, että paluumatkalla meloisin Kaunissaaren ympäri, ja ehkä myös Mussalon. Mutta nyt ei jaksanut. Halusin ehtiä saunavuorolle.

Menomatkalla tuuli oli pohjoisen ja luoteen väliltä 2-3m/s.

The Puu.

Puikkari.

Suurikari on pitkä, kapea ja matala. Kaunissaari näkyy taustalla.

Sienipilviä Kotkan yllä.

Sataman "raanat".

Suuria saaria

Sunnuntai 12.10.2014.
Bloggaajakollega Espoosta otti yhteyttä, ja kyseli seuraa sekä paikallista opasta melontalenkille. Hänellä on tavoitteena kiertää melomalla kaikki 100 Suomen suurinta merisaarta. Ja sisävesien saaret myös. Kotkan edustalla oli sadan listalta Mussalo (sija 73  9,5km²), Kirkonmaa (sija 86  7,9km²) ja Kuutsalo (sija 88  7,6km²). Listalla on myös Hovinsaari (sija 98  6,7km²). Nuo kolme suurinta oli tarkoitus kuitata tänään. Hovinsaari ei ollut nyt ohjelmassa.
Lista suurimmista merisaarista.
Lista suurimmista sisävesien saarista.
Lähdimme aamulla ja palasimme pimeällä. Matkaa tuli 46km ja aikaa taukoineen kului 11 tuntia. Taukopaikat olivat Rankki, Kirkonmaa ja Kuutsalon Santaniemi. Kun eilen oli tuulta enemmän kuin merisää ennusti, niin tänään sitä oli vähemmän. Retkeä suunniteltiin alunperin lauantaille, mutta vaihdoimme viime hetkellä päivää. Keli oli ihanteellinen tämänkaltaiselle retkelle.

Reitti. Meloimme sen vastapäivään.

Lähdimme klo 9.20 Metsolasta. Keli oli aivan tyyni.

Välillä kävi pieni tuulenviri.

Laulujoutsenia.

Meloimme Viikarin ja Rankin länsipuolelta, ja pidimme lyhyehkön valokuvaustauon Rankin majakkaniemessä.

Rankista meloimme suoraan Kirkonmaahan, jossa pidimme lounastauon. Kävimme myös kävelemässä ja katselemassa vanhoja rakennelmia.

Paluureitti kulki Kirkonmaan ja Kuutsalon itäpuolelta. Koukkasimme Vuorisaaren jyrkänteen kautta.

Aikaa reissulla kului odotettua enemmän. Viimeiset puolitoista tuntia meloimme pimeässä.

Aaltojen kuvausta

Lauantai 11.10.2014.
Tuuliennuste tälle päivälle oli 5-7m/s lännestä.  Aamulla oli aika tyyntä. Lähdin melomaan Viikarinsaarta kohti. Kesken matkan alkoi sitten friskata. Tuuli oli lopulta 9-10m/s. Se tarkoitti kohtuullisia laineita Viikarin länsipuolella. Yritin matkalla saada aalloista kuvia. Vaikea kuvauskohde. Jäin välillä kellumaan, otin kameran vasempaan käteen. Pidin peukalon laukaisimella ja vein kameran niin sivulle kuin yletin ja vesirajan lähelle. Oikealla kädellä pidin melasta ja toinen lapa niskan takana meloin yhdellä kädellä ja yritin estää kajakkia kääntymästä sivuttain.
Kovempaa tuulta kesti vain muutaman tunnin. Sitten palattiin ennusteiden mukaiseen tilanteeseen. Oli hyvä onni ajoituksen suhteen. Olin pelipaikoilla juuri silloin kun alkoi tapahtua.
Kotkan edustalle, Mussalon ja Kuutsalon väliselle alueelle ei tule isoa aaltoa juuri koskaan. Viikari ja Kirkonmaa muodostavat suurinpiirtein linjan, jonne pitää hakeutua jos haluaa meloa meriaallokossa.

Pärskeitä ei synny, koska kuvatessa ei ole vauhtia eteenpäin. Tuuli painaa taaksepäin. Pitäisi olla kolme kättä.

Evästauko Viikarin eteläpäässä. Keltainen on päivän väri.

Eteläpää on kivikkoista. Mökkejä ei ole paljoa tällä puolella saarta.

Jotain luita oli ripustettu karahkaan roikkumaan.

Oudon näköistä kuviota kalliossa.

Hylsyjen keräilyä

5.10.2014. Olin vielä perjantai-aamuna kahden vaiheilla. Lähteäkö Reiskeriin yöksi vai ei? Telttailukamat oli jo kerätty keittiön pöydälle valmiiksi. En kuitenkaan lähtenyt. Oli vähän väsymystä työviikosta.
Sunnuntaina lähdin päiväretkelle. Päämääränä Kirkonmaan valloitus. Kuten Rankista, täältäkin on varuskunta häipynyt. Kävin katsomassa eteläpään kallioita.

Idänpuoleinen tuuli. Syksyä ilmassa. Lämpötila +7°C.

Kirkonmaan eteläpäässä. Vesirajan kallio oli todella liukas. Rantautuminen oli hankalahkoa. Poisähtö taas sujui vauhdilla.

Jotkut rakennukset olivat lukossa, jotkut ei.

Tuliasemien ja bunkkereiden käytävät olivat avoinna. Mutta mm. iso tulenjohtorakennus oli lukittu.

Näkymä länteen tulenjohtoaseman katolta.

Kuukauden retkeilyblogi

Retkipaikka -niminen sivusto valitsi blogini kuukauden retkeilyblogiksi. Hieno juttu! Tekivät myös pienen haastattelun. Se löytyy täältä.

Aaltoja Viikarin länsipuolella

27.9.2014.
Kuivapuku, kypärä ja leikkimieltä pää täynnä. Tunsin pientä pettymystä kun melomaan lähtiessä ensimmäistä kertaa näin meren. Ei aaltoja. Merisää oli kuitenkin ennustanut "jotakin". Lähdin kuitenkin melomaan. Suuntana Viikarinsaari. Sen voisi ehkä meloa ympäri. Ja kun tuuli oli enemmän lännestä kuin lounaasta, länsirannalla voisi olla edes jotakin elämää. Syväsataman kohdalla tuuli sitten päätti noudattaa ennustetta ja friskasi 5-6:sta 7-9:ään metriin sekunnissa. Meloin Viikarin tuulen puolen rantaa eteläpäähän tauolle. Äsken oli niin kivaa, että päätin meloa takaisin samaa reittiä. Sai kerrankin nauttia aallokkomelonnasta! En muista, koska viimeksi on meloessa ollut näin hauskaa. :)

Tauko eteläpäässä. Kahvia ja voileipää.

Rantautumisniemen toiselta puolelta. Kaunissaari taustalla. Tuulta tässä 8-10m/s.

Lounaisranta. Ei ihme, ettei tähän ole kukaan mökkiä rakentanut.

Kuvattu paluumatkalla. Aaltojen kuvaaminen on vaikeaa. Sekä rannalta, että kajakista.

Viikarissa on paljon mökkejä. Varsinkin pohjois- ja itärannat. Lounaan puoli on vapaata, mutta se onkin kivikkoista ja tuulille altis. Pohjoisrannalla Leppäkarista lounaaseen on pätkä vapaata rantaa. Sitä olen joskus taukopaikkana käyttänyt. Telttailuun en tätä saarta suosittele. Lähistöllä on siihen tarkoitukseen parempiakin paikkoja.