Suppailua (oikealla sup-laudalla)

18.7.2015. Päätin ottaa tämän melontapäivän rennosti. Olin aamulla muutaman tunnin töissä. Illaksi oli ennustettu sadetta. Joten aikaakaan ei ollut kovin kunnianhimoisille melontasuorituksille. Lisäsin ohjelmaan vähän varustetestausta. Olin tilannut uuden anorakin, Peak Tourlite storm. Lievä pettymys oli, kun tässä ei ole kunnon rannemansetteja. Lukeehan toki esittelytekstissä että "aquaout wrist and waist seals". Olisi pitänyt ymmärtää. Ranteet ovat jotakin neopreenin kaltaista materiaalia sisäpuolelta, ja ulkopuolella on tarrakiristys. Pitää suurimmat vedet ulkopuolella. Mutta hihat kastuvat silti pikkuhiljaa vaikka keli olisi tyyni. Ei haittaa, jos ei ole kylmä. Anorakin huppu on toimiva. Tuplavyötäröä ei ole, enkä sitä kaipaakaan. Tämä anorakki on hyvä viileillä tai märillä kesäkeleillä, ja on mukava pitää myös maissa leiriolosuhteissa. Syys- ja kevätkeleille tarvitaan astetta järeämpi, rannemanseteilla ja hupulla varustettu anorakki.

Nimeän tämän saaren Metwurstiluodoksi. Luoto on Kuutsalon länsirannalla, Mullinlahden suulla.  Kahden kiven väliin on kasattu kiviä aallonmurtajaksi. Koko n. 15x3 metriä. Pidin siinä evästauon. Eväänä oli metwurstivoileipiä ja kahvia. Ohi meni vene, kuski näytti peukkua ja huusi, että hyvältä näyttää. Onhan tuo Etain ihan nätti paatti...

Howard Jeffs:in Denso Tape, joka on ollut kaksi vuotta paketissa kelluntaliivin taskussa. Avatessa muovinen suojakuori vaikutti ehjältä, mutta oli sisältä aivan märkä. Länttäsin tämän kokeeksi kajakin pohjaan. Ei pysynyt. Pitää kokeilla jossain vaiheessa kuivemmalla yksilöllä. Pari viikkoa sitten huomasin, että gorillateippi pitää muovikajakissa vähän paremmin kuin normaali ilmastointiteippi.

Etainilla olen käynyt muutamia kertoja melomassa seisten. Se on vakaa kajakki, ja siten "helppo" tyynessä. Mutta täytyy olla aikamoinen fakiiri, että aallokossa pystyisi eteenpäin melomaan. Jotenkin alkaa tuntumaan, että merikajakkia ei ole tarkoitettu seisten melottavaksi...
Varissaaressa on vuokrattavana sup-lautoja. Hinta oli 20 euroa / tunti. Ajattelin, että pitäähän tätäkin kerran kokeilla, vaikka vähän nössöä onkin. Hintaan sisältyi pieni alkuopastus. Ensimmäiseksi tietenkin jouduin allekirjoittamaan paperin, että vuokraaja ei ole vastuussa mistään mitä melonnan aikana tapahtuu.
Seiso keskellä, hartianlevyinen haara-asento. Katse horisontissa. Veto alkaa edestä ja loppuu jalkojen kohdalle. Veto menee aivan laudan reunaa pitkin. Yläkäsi suorana. Varo kiviä. Ole polvillasi lähdössä. Yms.

Tässä vannoutuneen merimelojan ensikommentit sup-laudalla melomisesta.
Lähdin suoraan seisaaltaan. Lauta kulki yllättävän hyvin suoraan. Sivusuunnassa ei ollut ongelmia pysyä pystyssä. Pituussuunnassa oli yllättäen alussa vaikeuksia. Kerran kaaduinkin eteenpäin laudan päällä, mutta en tipahtanut. Takana oleva evä vaikuttaa paljon laudan käyttäytymiseen. Vauhdissa se pitää suunnan hyvin suorana. Käännöksissä lauta kääntyy ennemmin evän ympäri kuin keskipisteensä ympäri. Tuulessa laudan luonne on voimakkaasti tuuleen laskeva. Päinvastoin kuin kajakki, joka nousee tuuleen. Sivutuulessa piti meloa suojan puolelta. Kajakkia on parempi meloa tuulen puolelta, jos meloo yhdellä lavalla. Kallistus ei kovin paljon vaikuttanut ohjailussa. Ehkä lauta pyrkii hieman kääntymään kallistuksen suuntaan.
Varissaaren ulkopuolella on vähän aallokkoa. Yritin saada laudan surffiin syvän veden aalloissa, ehkä puolittain onnistuinkin pari kertaa. Ainakin vauhtia tuli lisää, ja kerran keula hieman upposi aallonpohjaan.
Hauskaa tämä suppailu oli ainakin. Pitää tulla uudestaan kokeilemaan, kun on isompi aallokko.

Varissaaren eteläpuolen kivikkoa.

Peräevä ja nilkkaremmi.

Rockeria laudoissa on jonkin verran.

Ohjaaja kertoi, että valikoimissa on mm. kapeampia lautoja, jotka liukuvat paremmin.