Tuulessa ja aallokossa

3.7.2015. Viikonlopuksi oli kaikenlaista melontaan liittyvää suunnitelmaa. Yksi olisi ollut autoilla lauantaina Loviisaan, ja meloen Orrengrund ja Viirit ympäri. Tälle retkelle olisi tullut pari Espoolaista melojatuttua, mutta he peruivat osallistumisensa liian kovan tuuliennusteen vuoksi. Päätettiin silti Pasin kanssa tehdä jonkinlainen retki.
Perjantaina heräsin 5.20 normaalisti töihin lähteäkseni. Sähköpostissa oli viesti Pasilta, että hän voi lopettaa työpäivän vähän aikaisemmin, mitenkäs minulla olisi tilanne? Laitoin samantien tekstiviestin pomolle, että onnistuisiko vapaapäivä? Vastaus oli ok.
12.20 oli kaksi paattia vesillä, ja suuntana Ristisaari. Suunnitelma oli, että tänään Ristisaareen, ja huomenna myötätuuleen surffaillen sinne minne aallot vievät, ja sunnuntaina kotiin. Tänään olisi vastatuulta tiedossa ihan riittävästi.

Alkumatkalla vielä hymyilytti. Sunnuntaina ei enää hirveästi, tuli pieni kalustovaurio. Äyspään ylityksessä vastatuulta oli vain 6-7m/s.

Tauko Kuusisaaressa. Agressiiviset hevosmuurahaiset pitivät tiukasti saarta hallinnassaan.

Lähdöissä luonnonrannoista on mahdollista saada hauskoja tilannekuvia. Kamera kannattaa pitää valmiina. Tällä kertaa kuvaajan harmiksi lähtö onnistui hyvin.

Tauon aikan friskasi johonkin 8-10 metriin sekunnissa. Laivaväylällä Kaunissaaren pohjoispuolella oli iso, mutta loiva aallokko. Horisontti hävisi säännöllisesti näkyvistä. Tuuli ei ollut aivan vastainen. Melontasuunta oli suunnilleen 45 astetta tuulensuunnasta vasempaan, mutta keula täytyi pitää lähellä tuulen silmää. Tuuli aiheutti niin paljon sortoa. Kaunissaaren eteläpäässä oli vielä puolen kilometrin tiukka pätkä. Tuuli oli saaren päässä voimakkaampi kuin avovedellä. Lisäksi matalassa vedessä aallot alkoivat murtua, ja veneliikennettä oli jonkin verran kapealla väylällä.
Kaunissaaren kylällä söimme jäätelöt ja otimme vettä tarpeeksi loppuretkeä varten. Pasi ihmetteli, kun kajakkiin oli tullut hieman vettä. Ei hälyttävästi, mutta kuitenkin.





Tuuli friskasi edelleen. Nyt 10-12m/s, puuskissa enemmän. Viimeinen etappi. 6 km ristisaareen. Oli aika tiukka keli. Teoriassa sivutuuli, käytännössä vastatuuli sorron voittamiseksi. Matkalla oli kaksi matalaa ja pitkää hiekkasärkkäsaarta. Järkevintä olisi ollut meloa ne suojan puolelta. Mutta aallot tuntuivat niin hauskoilta, eivätkä särkät olisi kuitenkaan tuulelta suojanneet.
Menimme myös liian läheltä noita saaria. Osittain siitä syystä, että Pasilla oli hankaluuksia saada kajakki käännettyä tuulta kohti, vaikka kohtalaisen vahva meloja onkin. Tuulen puuskat olivat todella tiukkoja. Muutamassa paikassa aallot kaatuivat päälle ihan kunnolla, mataloituvan pohjan takia. Tuli pakkosivusurffeja. Onneksi ei kovin pitkiä.
Ristisaareen lopulta päästiin ilman dramatiikkaa.

Ristisaaren pohjoispään lahdelma. Saaressa oli neljä lintumiestä, joiden veneet näkyvät kuvassa.

Kaunissaari Ristisaaresta kuvattuna. Tuosta melottiin äsken.

Ristisaaren länsirantaa.