Rockhoppailua tapaninpäivänä

26.12.2016
Rockhopping on ehkä vähän liioitteleva termi kuvaamaan tämän päivän melontaani. Kunhan nyt meloskelin lähivesillä rantaviivan tuntumassa. Kypäräkin on hukassa, joten mitään jänniä juttuja ei viitsinyt yrittää. Tuuli oli tyyntynyt vähän eilisestä. Nyt se oli jotain 6-8m/s lounaasta. Vanhaa maininkia oli ja se teki melonnasta hauskaa. Vesi oli poikkeuksellisen korkealla, joten tutut rannat olivat erilaisia.

Varissaaren lounaispuolella on kivikko, joka on yleensä vedenpinnan yläpuolella tai ihan vesirajassa. Nyt oli vesi niin korkealla, että siihen muodostui hauskoja aallonmurtoja. 

Pientä surffailua joulupäivänä

25.12.2016.
Ai että muka nysväisin sisällä tämänkin päivän? No way. Tuulta oli jonkin verran, 8-10m/s lounaasta. Mutta nyt oli päästävä tuulettumaan. Lämpöä oli 3 astetta. Kylmä ei tullut meloessa eikä rannallakaan.

Kauas en melonut. 3-4 kilometriä lähivesissä edestakaisin. Pientä kivaa syvänvedensurffailua. Alussa oli tuntuma kateissa. Ohjausliikkeet olivat vähän myöhässä, sitten joutui käyttämään enemmän voimaa, jolloin vauhti loppui, eikä seuraavaa aaltoa enää saanut kiinni. Sitten homma alkoi toimimaan paremmin.

Huomasi aalloista, että tuuli oli jatkunut kovana jonkin aikaa. Välillä tuli aika isojakin maininkeja, jollaisia ei normaalisti 8-10m/s sw tuulella täälläpäin näe. Tai sitten vain kuvittelin...

Taas vesillä!

Tuli reilun kuukauden tauko melonnassa. Viimeksi kävin vesillä 15.10. Silloin oli melontaseuran kauden päättäjäismelonta. Selityksiä kyllä löytyy, mutta ketä ne kiinnostaa?

Aamulla pyrytti lunta/räntää taivaan täydeltä. Lämpötila oli plussan puolella, eikä tuultakaan ollut paljon. Aamukahvin äärellä tuli mieleen, että nyt voisi olla hauskaa käydä pitkästä aikaa vähän vesillä.
Ei muuta kuin kamat kassiin ja menoksi. Talviolosuhteet vaativat vähän enemmän varusteita kuin normaalisti. Jos jotain menee vikaan, ja onnistuu kastelemaan itsensä, niin hypotermia välttämiseksi kannattaa mukana olla varavaattet kuivapuvun alle, sekä vähän muuta lämpöistä taukovaatetta.

Tässä minun varustelista tälle reissulle:
-päällä kuivapuku, sen alla kaksi urheilukerrastoa ja ohut fleecekerrasto. Käsissä melontarukkaset.
-varavaatesäkissä em. kerrastot, sukat, pipo yms. (toista kuivapukua ei ollut mukana, johonkin nyt vain on luotettava.)
-taukovaatteina hupullinen toppatakki ja sadeasun housut (housuosasto vähän kusee, mutta nyt ei löytynyt muutakaan...rannassa muistin, että minullahan olisi ollut pilkkihaalarikin.)
-hypotermiasäkki
-kuumaa vettä termarissa
-pari voileipää
-pientarvikeboksi, jossa on jotain korjausvälineitä, linkkari, tulitikut, varapuhelin yms. (tulitikuista tuskin on mitään hyötyä, jos ei ole mitään mitä sytyttää, mutta tämä boksi on aina mukana.)
-pari hätäsoihtua

Ehkä vähän ylimitoitettua tällaiselle muutaman kilometrin lenkille, mutta mieluummin vähän ylivarustaudun kuin lähden "soitellen sotaan". Todennäköisesti tuosta listasta puuttuu jokin ratkaisevan tärkeä varuste, joka tulee ilmi vasta tositilanteessa.

Kävin lopuksi vielä kellumassa kuivapuku päällä. Testasin, että pitääkö vettä. Hyvin piti, ja hyvin tarkeni minuutin kellua, jos piti käsiä ilmassa. Kovin monta uintiliikettä ei voinut paljain käsin tehdä, ennen kuin sormet menivät tunnottomiksi.

Lumisade loppui kun saavuin rantaan.

Keli alkoi kirkastua pikku hiljaa. 

Tuohipöllön rantaa.

Aurinko toi mukanaan tuulen. 

Koivukosken pato

17.9.2016
Merellä ei ole tullut käytyä pariin viikkoon. 2.9. kävin heittämässä parin kympin lenkin. Sen jälkeen olen käynyt koskessa joka lauantaina. 3.9. ja 10.9. Pernoossa ja eilen 17.9. meloimme Langinkoskelta Koivukoskelle ja takaisin.
Tämä retki oli yhdistelmä matkamelontaa ja koskimelontaa. Jotain puolikehnoja surffipaikkoja löytyi. Esimerkiksi Siikakosken stoppari ja Langinkosken sillan alapuolinen pitkä ja vino stoppari. Emme jääneet pitkäksi aikaa leikkimään mihinkään paikkaan.

Tämän lähemmäs Koivukosken patoa ei melomalla päässyt. Pidimme evästauon. 

Siikakoski. 

Langinkoski. Kuva otettu ylöspäin mennessä. Alaspäin mennessä kaatusin tuossa jälkimmäisessä vinossa aallossa jostain syystä. Otan nämä koskenlaskut ehkä vähän liian löysästi. En sentään uinut, kuten 3.9. torminvirrassa. 

Ja sitten kotiin...

26.8.2016. Viikon retki päättyy. Teki jo mieli lähteä kotiin. Sitäpaitsi oli odotettavissa myrskyä ja sadetta. Kotimatkan sää oli mainio, niinkuin kuvista näkyy.

Klubholma.

Vastatuulimelontaa Mossaholmeniin

25.8.2016. No eipä tullut sade, vaikka ennustettiin ja olin niin vimpan päälle viritellyt tarpit sun muut. Satuin heräämään 5.40. Aurinko oli nousemassa juuri samaan aikaan. Sain teltan oviaukosta auringonnousukuvan, joita olen elämäni aikana ottanut ehkä kolme, tai jotain sitä luokkaa. Ja sitten oli aika kuunnella 5.50 merisäätiedotus. Iltapäiväksi on tulossa 10 metriä länsituulta. Ja sadetta. Se pisti miettimään reissun jatkoa. Mutta en jäänyt miettimään liikoja. Nyt oli vielä tyyntä. Pistin kamat kasaan ja 7.30 olin melomassa Rankkia kohti. Ajattelin matkalla miettiä lopullisen päämäärän.

Lounastauko Silakkasaaressa. Päätin meloa Mossaholmeniin, vaikka matka on pitkä ja vastatuuli kova. Siellä olisin hyvissä asemissa siirtyä Kaunissaareen, jos muita melojia olisi lähdössä Muinaistulille. Tuulta oli 8-10m/s nappivastaista. Tuulessa ja aallokossa tunsin itseni taas pitkästä aikaa oikeaksi merimelojaksi. Ja kohtalaisen väsyneeksi perille päästyäni.

Koska sadetta oli ennustettu kohtalaisen varmasti, virittelin taas tarpin ja kannoin kaikki tarvittavat varusteet siihen alle. Paisoin makkaratkin nuotiolla saman tien, ennen kuin sade kastelisi polttopuut.
Ei muuten satanut pisaraakaan koko iltana. 

Torstain matka oli 31km. Aluksi etelästä, sitten kääntyi länteen.

Auringonnousu Katajakarissa.

Sää oli pilvinen.

Vasemmalla Laurinkari ja oikealla Vahakari.

Mossaholmenin leiri.

Mussalo ympäri x2

30.8.2016. Meloin Mussalon ympäri. Kun olin melonut, ajattelin että ei minulla ole nyt muutakaan tekemistä. Meloin Mussalon uudestaan ympäri. Yhteensä tuli 38km. Eilinen meni kotona koneen ja kirjan ääressä. Tänään teki mieli olla ulkona ja liikkeellä.

Mussalon länsirannalla on komeat Linkinkalliot. Ensimmäisellä kierroksella taivas oli tukevasti pilvessä. Pohjoistuulta 4-6m/s.

Merimetsoa pääsee harvoin näin läheltä kuvaamaan. Se tuli sukeltamasta ja jäi minun ja sataman aallonmurtajan väliin jumiin.

Toisen kierroksen lopulla pidin evästauon Linkinkallioilla. Aurinko tuli esiin ja tuuli laantui.

Katajakari

24.8.2016. Aamu oli aurinkoinen ja tyyni. Tuli taas lähdettyä aikaisin liikkeellle. 9.00 kellui. Tarkoitus oli käydä Haapasaaressa kaupassa ja vesitankkauksella. Ja siihen mennessä miettiä, että mitäs sitten.

Sääennuste sanoi, että huomenna sataa. Joten valitsin leirisaaren sen mukaan. Katajakari on pari kilometriä Haapasaaresta luoteeseen. Se on myös yksi parhaita leiripaikkoja itäisellä Suomenlahdella. Tarpin saa varmasti viritettyä.

Tänään 14km. Tuuli luoteesta, aamupäivällä 2-4, iltapäivällä 4-6.

Tauko Vaihkarissa.

Haapasaaren kaupan laituri. Kaupalla ei ole vakituista hoitajaa tällä hetkellä. Tuntui, että systeemit on vähän sekaisin. Nykyään tuossa vesipisteellä on lappu, että vesi pitää maksaa kaupan kassalle.

Katajakarin maastoa.

Riippumatto on ihan ehdoton retkivaruste. En minä siinä nuku (paitsi jos vahingossa nukahtaa). Mutta siinä on erinomaisen hyvä olla tekemättä mitään.

Taas oli makkaraa paistettavana.

Erinomainen Itimmäinen Itäkari

23.8.2016. Yöllä ja aamulla vähän tihutti vettä. Sitten alkoi selkeentyä. Lähdin liikkeelle heti aamulla. Hittoako minä täällä kuppaan. Tupa on jotenkin keskellä metsää ja syrjässä kaikesta. Ei ole edes kunnon merinäköalaa. Tosin kaivo on lähellä. Otin sieltä vettä. Vesi oli vähän ruskeaa, mutta kirkasta, hyvän makuista ja kylmää. Onkohan kaivo tyhjenemässä tai käsipumppu rikki, kun vettä tuli vähän nihkeästi.

Meloin ympäri melkein kaikki pikkuluodot Ulko-Tammion länsipuolella. Lounastauon pidin Katajakarissa. Hämäävää, että 12 kilometri etäisyydellä toisistaan on kaksi keskikokoista saarta, jotka kummatkin ovat Katajakareja. Toinen Katajakari on Haapasaaren pohjoispuolella.

Tässä vaiheessa, kun mietin seuraavaa leiripaikkaa, olisi kiinnostanut sääennuste. Radio on mukana. Mutta jotenkin missasin kaikki merisäälähetykset: 18.50, 21.50, 7.50 sekä 12.50. Yritin tilata ennusteen tekstiviestillä. Ei onnistunut. Numero on varmaan vaihtunut. Tai olin unohtanut sen. No, soitin 02 palveluun. Ystävällinen kaveri oli vähän pihalla merisää-asioista, mutta sain kuitenkin ennusteen. Lännenpuoleista tuulta 4-8m/s huomisaamuun asti. Ei varoituksia.
Selvä, Itimmäisen Itäkarin itäpuolen poukama toimii em. kelillä. Tykkään tästä saaresta. Suojainen poukama, hyvä ranta nousta maihin ja lähellä rantaa hyvää telttailumaata. Ja on suurimpiirtein uloin ulkosaari mitä löytyy.

Riippumatossa löhötessä lennähti joku haukka puun oksalle muutaman metrin päähän. Ja vielä pari kertaa uudestaan. En tunnistanut lajia, enkä edes kotona lintukirjaa selaten osaa sanoa mikä se oli. Kaksi niitä siellä pyöri, ja välillä ne liitelivät nousuvirtauksissa saaren yllä.
Yöllä yritti sitkeä rupikonna kiivetä loivaa sisäteltan seinämää ylöspäin. Neppasin sen aina sormella takaisin alas. Tätä jatkui kymmenen minuuttia, kunnes konna luovutti. Aamulla se oli teltan oviaukon edessä odottamassa ja tuijotti syyttävästi. Sitten se luikki tiehensä.

Tiistaina 15km. Kevyttä tuulta.

Kärenmaan kärki.

Kilpisaari taustalla.

Tauko itäisessä Katajakarissa.

Itimmäisen Itäkarin poukama.Kiersin vielä koko saaren meloen ennen maihinnousua. Lounimmaisessa Itäkarissa oli joku metsästäjä linnustamassa. Kuulin yhden laukauksen.

Itimmäisen länsirantaa.

Itimmäinen Itäkari.

Maisema vaatisi iltanuotion. Mutta makkarat oli loppu.

Ulko-Tammio

22.8.2016. Jalka ei ollut ihan ***tanan kipeä aamulla. Positiivista. Mutta ei kai nuo pintahaavat helposti tulehdu? Vaikka pahassa paikassa onkin. Mulla on pintanaarmuja nimittäin jatkuvasti.
 En lähtenyt heti aamusta jatkamaan matkaa. Luin 30 sivua, ja sitten pikku hiljaa. Itse asiassa, nyt kotona kun mietin, niin en tiedä miksi juuri Ulko-Tammio. Se vain tuntui siinä kohtaa sopivalta kohteelta. Pysähdyin Lanskerissa kahvitauolla.

14km. Pilvistä, tuuli eteläkaakosta 4-8m/s.

Koska kävelykykyni oli tilapäisesti rajoittunut, kiersin Ulko-Tammion melomalla. Lounaispuolelta löytyi hauskaa aallonmurtoa. Otin muutamat surffit.

Autiotuvan ranta. Ihan rannassa on törkeän paljon kusiaisia. Nukuin yön tuvassa, joka oli ihan siistissä kunnossa. Muistaakseni siellä oli radio vielä viime kesänä. Kukakohan sen oli pöllinyt? Onneksi oli oma mukana että pystyi kuuntelemaan merisään, jos sattui muistamaan avata sen oikeaan aikaan.

Länsilahti  tuvan rannasta kuvattuna. Kuusi venettä, joista 3 poistui ennen yötä.

Hauskaa Pernoonkoskilla

28.8.2016.
Olipas hauska päivä Pernoonkoskilla. Kuulemma vedenkorkeus on niin matala, että Kultaankoskella ei tee mitään. Pernoolla Torminvirta oli hauskassa kunnossa. Ensimmäisessä stopparissa pystyi olemaan ja jotakin tekemään. (Alla Aijan kuvaama video.) Se ei kyllä antanut hirveästi anteeksi, toisin kuin Kultaan stoppari. Heti kun erehtyi antamaan keulan vähänkään upota niin se oli menoa. Oli kyllä aikaa tehdä eskimo ennen kakkosaaltoa, johon yritin aina huonolla menestyksellä päästä surffaamaan.
Koskilla oli paljon melojia tänään. Fiilis oli koskella jotenkin rento tänään. Porukka oli hyvän tuulista. Pystyi kevyttä läppää heittämään ihan tuntemattomienkin kanssa. Sääkin oli hyvä, jne.

Aija surffaa Ruhanväärässä.

Virranraja -niminen söpö pikku aalto.

Tässä Ruhankoskessa treenasin spinniä viime syksynä. Silloin aalto oli erilainen, pitävämpi. Taisi olla vesi silloin alempana. Kuvassa Tuusulanjärven melojia. Jotenkin niihin tuntuu törmäävän aina ja joka paikassa. Sen on pakko olla pirteä seura.