Retken loppu, ja höpinää merimelonnan olemuksesta

28.3.2016.

Auringonsäteet kultaavat kauniisti trakto... eiku kanootin.

Hyvin tarkeni yöllä nukkua. Uusi makuupussi on Haglöfs ursus -9. Halusin lämpöisemmän makuupussin aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä tehtäville retkille. Vilukissana hieman ylimitoitin lämpöarvot. Ursus on untuvapussi, ja pakkautuu todella kohtuulliseen tilavuuteen.

Toinen uusi varuste ensitestissä oli Trangia. Talven aikana ostin tarjouksesta 27-sarjan trangian kova-anodisoiduilla kattiloilla sekä kaasupolttimella. Vanha Primuksen kaasukeitin alkaa olla tiensä päässä. Hyvin se vielä toimii, mutta epäilyttää koska kattilan pohja palaa puhki tai kahva jää käteen. Trangiaan päädyin sekä hyvän tuulisuojan, että mahdollisuuden käyttää spriitä polttoaineena, vuoksi.
Enemmän osia kuin yksinkertaisemmissa kaasukeittimissä. Kasaamiseen ja purkamiseen menee ehkä 10 sekuntia kauemmin. Tuulisuoja on hyvä. Keitin on tukeva. Ruoka ei pala niin helposti pohjaan kuin edellisessä keittimessäni.

Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen. Utu oli hävinnyt. Tuulta vähän enemmän kuin eilen eli noin 5-7m/s. Aamulla lämpötila oli +-0. Vähän pakkasta oli ollut. Mutta ilma lämpeni nopeasti ja aurinko alkoi lämmittämään.
Ennen paluumatkaa kävimme saarikävelyllä pohjoisrannalla. Männyn oksia oli paljon tippunut lumikuorman takia. Saari vaikutti jotenkin tyhjältä. Talvifiilis. Jäät ovat lähteneet merestä aikaisin. Luonto ei ollut muuten vielä herännyt kevääseen. Ei ollut sitä kevätretkeilyn eksotiikkaa eikä ylitsepursuavaa uuden kevään riemua kaikissa ympärillä pörräävissä luontokappaleissa, jota yleensä kevätretkillä näkee. Tyhjää ja hiljaista. Aavistus uudesta keväästä oli silti ilmassa.

Paluumatkalla oli sivumyötäinen tuuli. Ehkä enemmän etelästä kuin lounaasta. Lähdimme suoraan selän yli. Joki- ja järvimelojat saavat kiemurrella. Etelästä tuli noin 0,6 - 1,0 metriä korkeaa maininkia tehden mukavan perusaallokon, ettei melonta ollut tylsää. Välillä sai surffeja, kun aallon harja sattui murtumaan kohdalla. Jokaiseen ei viitsinyt yrittää, eikä myöskään isoimpiin, kun olivat liian nopeita ottaa kiinni.
Puolivälissä selkää oli valittavana kaksi vaihtoehtoista taukopaikkaa. Viikarin pohjoispää ja Vehkaluoto (sama kuin eilen). Päätimme mennä Vehkaluotoon.
Tämä ei ollut ollenkaan niin tylsä selän ylitys kuin eilen vastatuuleen. Merimelonta ei ole merimelontaa, jos ei ole aaltoja, tyhjää horisonttia vähintään 120 astetta ja kilometrikaupalla tyhjää merta ympärillä. Asiat ovat selkeitä, eikä ole mitään epäolennaisia yksityiskohtia häiritsemässä. Tulee tunne, että tilanne on täysin hallinnassa ja määränpää tiedossa. (Toisin kuin muussa elämässä usein.)

Hernekeitot naamaan ja viimeiset 6km kotirantaan.
Hyvä reissu oli. Mieleenpainuva aikaisen ajankohdan vuoksi. Merellistä meininkiä. Kotona peilistä huomasin, että aurinkoa oli saatu. Naama ei palanut, mutte ei paljoa puuttunut. Aurinkovoide olisi ollut ihan aiheellista sunnuntaina, kun meloimme 4 tuntia aurinkoa kohti.

Juttelimme Pasin kanssa vähän siitä, mitä elämyksiä itse kukin saa melonnasta. Mielenkiintoinen aihe. Itse nautin liikkeestä. Siitä, kun kajakki liikkuu vedessä aaltojen seassa, aaltojen rytmissä ja oma melontarytmi aaltojen rytmiin sovittaen. Meri ei taivu minun rytmiin, joten minun on mentävä meren rytmissä. Sekä eteenpäinmelonnan vedosta, kun tunnen kädessä, miten lapa pitää, ja miten saan siitä välitettyä voiman kehon läpi jalkatukeen. Maisemat on ihan kivoja, mutta täysin toissijaisia.
Pasi taas tykkäsi (jos oikein ymmärsin) maismien katselusta ja sitä kautta fiilistelystä. Ei siinä mitään, kumpikin on ok, ja jopa yhteensovitettavissa, kuten moni retki on todistanut.

Ristisaaren pohjoisrantaa.

Retkeilykauden avaus

Lämpöasteet ja aurinko ovat toivottavia asioita varhain keväällä retkeillessä. Puhetta oli, että lähtisimme jo perjantaina, ja olisimme kolme yötä retkellä. Keli ei nyt sallinut sitä suunnitelmaa. Sunnuntaiksi ja maanantaiksi oli luvassa parempaa. Joten lähdimme sitten sunnuntaina Pasin kanssa yhden yön retkelle. Kohteeksi valikoitui Ristisaari. Ehdolla olivat myös Kotkan edustan lähisaaret. Mutta ei kehdannut ruveta nössöilemään heti alkukaudesta. Se olisi saattanut heijastua koko kauden suorituksiin...
Taatusti en ole ennen maaliskuussa tehnyt yön kestäviä melontaretkiä. Muistaakseni joskus olen huhtikuun lopulla retkeillyt. 

Meno 20km ja paluu 18km. Minä mittaan matkat jälkikäteen retkikartta.fi -sivustolta. Suunnilleen tuolla tarkkuudella viivoja vetelemällä kuin kuvassakin. Saan silti hyvin tarkasti samat lukemat  kuin Pasi sai träkkeristään. Eroa oli vain noin 100-200m, siten että Pasilla oli enemmän.

Sunnuntaina lähdimme Mansikkalahdesta klo 10.30. Tuulta SW 3-6 ja utua. Näkyvyys oli 4-8km. Aurinko paistoi udun yläpuolella. Pidimme tauon Vehkaluodon eteläkärjessä. Siitä meloimme suoraan Kaunissaaren kylänlahteen. Jokseenkin tylsä selän ylitys. Nappivastainen tuuli hidasti menoa. Minun vitsitkään ei oikein uponneet Pasiin.
"Mikä on pallomainen meloja?" "öö...en tiedä." "Meloja, joka näyttää melojalta joka suunnasta tarkasteltuna". Itseäni tuo nauratti ihan älyttömästi. Selän ylityksillä juttujen taso laskee ennenstäänkin aika alhaisesta tasosta. Varmaan liian vähän virikkeitä, tai jotain vastaavaa.
Kylällä pidimme toisen tauon. Vastatuulimelonta vaatii taukoja. Rantautuminen taas vaati melomista jääsohjon läpi. Sohjossa kajakin käänteleminen on hankalaa.
Kylältä oli vielä 3,5km Ristisaareen. Matkalla tuli tuttu meloja vastaan. Hänellä on mökki Kaunissaaressa, ja oli päivämelonnalla.

Saaressa normisettiä. Teltat pystyyn, saarikävelyä,  makkaranpaistoa oluen kera, tähtien tuijottelua. Linnunrata ei näkynyt täydessä loistossaan. Siitä syytän utua, jota on meren ja saarten yllä. Lintumiehiä ei näkynyt, mikä vähän yllätti. Toisaalta ei kovin paljon näkynyt lintujakaan.Telkkiä, joutsenia, lokkeja ja pari haahkaa.
Pakkasta ei oltu ennustettu, mutta pimeän tultua kajakin kansi meni riitteeseen ja hanki alkoi kimmeltää. Uusi untuvamakuupussi pääsi ensitestiin.

Ompas sulla erikoisen mallinen viskipullo... Ei kai kukaan nyt mitään linnunpönttöjä kajakkiin pakkaa?

Rantautuminen Vehkaluotoon. Utua ilmassa. Reilun kahden kilometrin päässä oleva Viikarinsaari erottui hämyisenä. Taukopaikka oli hyvä. Siihen osui aurinko, mutta ei tuuli. Paljas kallio oli lämmin.

Tauko nro 2 Kaunissaaren kylällä.

Hiljaista, mutta ei täysin kuollutta. Joitain ihmisiä oli keittorakennuksen edustalla päivää paistattelemassa ja siideriä juomassa.

Ristisaari näkyy aallonmurtajan välistä.

Olihan se mukava rantautua, kun saareen oli tehty seuran tunnukset. Lumihankea pitkin oli helppo vetää kajakki telttapaikan luo.

Puuvaraston ympäristössä ei ollut lunta. Lapiokin oli mukana, jos olisi pitänyt kaivaa telttapaikka. Tällaisia sulia kohtia löytyi aika paljon ympäri saarta.  Kuvassa Pasin Fjällräven. Olen siitä vain lievästi kateellinen, koska itse havittelen Hillebergiä. Mutta ehkä vasta vuodeksi 2017.

Länsirannan kalliot olivat sulaneet hyvin.

Viikonlopun melonnat

Lauantai 5.3.2016. NE 3-4, +0,5°C, pilvistä ja välillä heikkoa lumisadetta. Mansikkalahden ranta oli edelleen avoin. Ajojäätä oli liikkeellä. Noin kymmenen kilometrin melonta. Kävin Lehmäsaaren eteläpäässä kahvilla. Merellä on hiljaista. Muutamia joutsenia, pari telkkää ja vähän lokkeja.

Mansikkalahti.

Kapea nauhamainen ajojäävyöhyke Kuusisesta Havouriin. Läpi pääsi vuoroin melomalla ja vuoroin jäähakkuja käyttämällä.

Kahvilla Lehmäsaaren eteläpäässä.

Lehmäsaaren pohjoispää. Nousin maihin katsomaan moottorikelkkaa, joka oli jätetty lähelle rantaa. Ilmeisesti lehmänsalmi on vielä hyvässä jäässä, jos tänne on kelkalla päästy.

Lumisade. Harvon tulee melottua lumisateessa.

Sunnuntai 6.3.2016. Keli oli samanlainen kuin eilen. Meloin itään Ruotsinsalmeen ja takaisin. Kympin lenkki taas. Salmesta pääsi vielä noin 200 metriä eteenpäin. Sitten alkoi kiintojää. Samat linnut näkyivät kuin eilen. Lisäksi useita avoveneitä verkkoja kokemassa.

Ruotsinsalmesta itään oli vahvaa kiintojäätä.

Kahvitauko Laiskankarissa.