 |
| Auringonsäteet kultaavat kauniisti trakto... eiku kanootin. |
Hyvin tarkeni yöllä nukkua. Uusi makuupussi on Haglöfs ursus -9. Halusin lämpöisemmän makuupussin aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä tehtäville retkille. Vilukissana hieman ylimitoitin lämpöarvot. Ursus on untuvapussi, ja pakkautuu todella kohtuulliseen tilavuuteen.
Toinen uusi varuste ensitestissä oli Trangia. Talven aikana ostin tarjouksesta 27-sarjan trangian kova-anodisoiduilla kattiloilla sekä kaasupolttimella. Vanha Primuksen kaasukeitin alkaa olla tiensä päässä. Hyvin se vielä toimii, mutta epäilyttää koska kattilan pohja palaa puhki tai kahva jää käteen. Trangiaan päädyin sekä hyvän tuulisuojan, että mahdollisuuden käyttää spriitä polttoaineena, vuoksi.
Enemmän osia kuin yksinkertaisemmissa kaasukeittimissä. Kasaamiseen ja purkamiseen menee ehkä 10 sekuntia kauemmin. Tuulisuoja on hyvä. Keitin on tukeva. Ruoka ei pala niin helposti pohjaan kuin edellisessä keittimessäni.
Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen. Utu oli hävinnyt. Tuulta vähän enemmän kuin eilen eli noin 5-7m/s. Aamulla lämpötila oli +-0. Vähän pakkasta oli ollut. Mutta ilma lämpeni nopeasti ja aurinko alkoi lämmittämään.
Ennen paluumatkaa kävimme saarikävelyllä pohjoisrannalla. Männyn oksia oli paljon tippunut lumikuorman takia. Saari vaikutti jotenkin tyhjältä. Talvifiilis. Jäät ovat lähteneet merestä aikaisin. Luonto ei ollut muuten vielä herännyt kevääseen. Ei ollut sitä kevätretkeilyn eksotiikkaa eikä ylitsepursuavaa uuden kevään riemua kaikissa ympärillä pörräävissä luontokappaleissa, jota yleensä kevätretkillä näkee. Tyhjää ja hiljaista. Aavistus uudesta keväästä oli silti ilmassa.
Paluumatkalla oli sivumyötäinen tuuli. Ehkä enemmän etelästä kuin lounaasta. Lähdimme suoraan selän yli. Joki- ja järvimelojat saavat kiemurrella. Etelästä tuli noin 0,6 - 1,0 metriä korkeaa maininkia tehden mukavan perusaallokon, ettei melonta ollut tylsää. Välillä sai surffeja, kun aallon harja sattui murtumaan kohdalla. Jokaiseen ei viitsinyt yrittää, eikä myöskään isoimpiin, kun olivat liian nopeita ottaa kiinni.
Puolivälissä selkää oli valittavana kaksi vaihtoehtoista taukopaikkaa. Viikarin pohjoispää ja Vehkaluoto (sama kuin eilen). Päätimme mennä Vehkaluotoon.
Tämä ei ollut ollenkaan niin tylsä selän ylitys kuin eilen vastatuuleen. Merimelonta ei ole merimelontaa, jos ei ole aaltoja, tyhjää horisonttia vähintään 120 astetta ja kilometrikaupalla tyhjää merta ympärillä. Asiat ovat selkeitä, eikä ole mitään epäolennaisia yksityiskohtia häiritsemässä. Tulee tunne, että tilanne on täysin hallinnassa ja määränpää tiedossa. (Toisin kuin muussa elämässä usein.)
Hernekeitot naamaan ja viimeiset 6km kotirantaan.
Hyvä reissu oli. Mieleenpainuva aikaisen ajankohdan vuoksi. Merellistä meininkiä. Kotona peilistä huomasin, että aurinkoa oli saatu. Naama ei palanut, mutte ei paljoa puuttunut. Aurinkovoide olisi ollut ihan aiheellista sunnuntaina, kun meloimme 4 tuntia aurinkoa kohti.
Juttelimme Pasin kanssa vähän siitä, mitä elämyksiä itse kukin saa melonnasta. Mielenkiintoinen aihe. Itse nautin liikkeestä. Siitä, kun kajakki liikkuu vedessä aaltojen seassa, aaltojen rytmissä ja oma melontarytmi aaltojen rytmiin sovittaen. Meri ei taivu minun rytmiin, joten minun on mentävä meren rytmissä. Sekä eteenpäinmelonnan vedosta, kun tunnen kädessä, miten lapa pitää, ja miten saan siitä välitettyä voiman kehon läpi jalkatukeen. Maisemat on ihan kivoja, mutta täysin toissijaisia.
Pasi taas tykkäsi (jos oikein ymmärsin) maismien katselusta ja sitä kautta fiilistelystä. Ei siinä mitään, kumpikin on ok, ja jopa yhteensovitettavissa, kuten moni retki on todistanut.
 |
| Ristisaaren pohjoisrantaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti