Retkeilykauden avaus

Lämpöasteet ja aurinko ovat toivottavia asioita varhain keväällä retkeillessä. Puhetta oli, että lähtisimme jo perjantaina, ja olisimme kolme yötä retkellä. Keli ei nyt sallinut sitä suunnitelmaa. Sunnuntaiksi ja maanantaiksi oli luvassa parempaa. Joten lähdimme sitten sunnuntaina Pasin kanssa yhden yön retkelle. Kohteeksi valikoitui Ristisaari. Ehdolla olivat myös Kotkan edustan lähisaaret. Mutta ei kehdannut ruveta nössöilemään heti alkukaudesta. Se olisi saattanut heijastua koko kauden suorituksiin...
Taatusti en ole ennen maaliskuussa tehnyt yön kestäviä melontaretkiä. Muistaakseni joskus olen huhtikuun lopulla retkeillyt. 

Meno 20km ja paluu 18km. Minä mittaan matkat jälkikäteen retkikartta.fi -sivustolta. Suunnilleen tuolla tarkkuudella viivoja vetelemällä kuin kuvassakin. Saan silti hyvin tarkasti samat lukemat  kuin Pasi sai träkkeristään. Eroa oli vain noin 100-200m, siten että Pasilla oli enemmän.

Sunnuntaina lähdimme Mansikkalahdesta klo 10.30. Tuulta SW 3-6 ja utua. Näkyvyys oli 4-8km. Aurinko paistoi udun yläpuolella. Pidimme tauon Vehkaluodon eteläkärjessä. Siitä meloimme suoraan Kaunissaaren kylänlahteen. Jokseenkin tylsä selän ylitys. Nappivastainen tuuli hidasti menoa. Minun vitsitkään ei oikein uponneet Pasiin.
"Mikä on pallomainen meloja?" "öö...en tiedä." "Meloja, joka näyttää melojalta joka suunnasta tarkasteltuna". Itseäni tuo nauratti ihan älyttömästi. Selän ylityksillä juttujen taso laskee ennenstäänkin aika alhaisesta tasosta. Varmaan liian vähän virikkeitä, tai jotain vastaavaa.
Kylällä pidimme toisen tauon. Vastatuulimelonta vaatii taukoja. Rantautuminen taas vaati melomista jääsohjon läpi. Sohjossa kajakin käänteleminen on hankalaa.
Kylältä oli vielä 3,5km Ristisaareen. Matkalla tuli tuttu meloja vastaan. Hänellä on mökki Kaunissaaressa, ja oli päivämelonnalla.

Saaressa normisettiä. Teltat pystyyn, saarikävelyä,  makkaranpaistoa oluen kera, tähtien tuijottelua. Linnunrata ei näkynyt täydessä loistossaan. Siitä syytän utua, jota on meren ja saarten yllä. Lintumiehiä ei näkynyt, mikä vähän yllätti. Toisaalta ei kovin paljon näkynyt lintujakaan.Telkkiä, joutsenia, lokkeja ja pari haahkaa.
Pakkasta ei oltu ennustettu, mutta pimeän tultua kajakin kansi meni riitteeseen ja hanki alkoi kimmeltää. Uusi untuvamakuupussi pääsi ensitestiin.

Ompas sulla erikoisen mallinen viskipullo... Ei kai kukaan nyt mitään linnunpönttöjä kajakkiin pakkaa?

Rantautuminen Vehkaluotoon. Utua ilmassa. Reilun kahden kilometrin päässä oleva Viikarinsaari erottui hämyisenä. Taukopaikka oli hyvä. Siihen osui aurinko, mutta ei tuuli. Paljas kallio oli lämmin.

Tauko nro 2 Kaunissaaren kylällä.

Hiljaista, mutta ei täysin kuollutta. Joitain ihmisiä oli keittorakennuksen edustalla päivää paistattelemassa ja siideriä juomassa.

Ristisaari näkyy aallonmurtajan välistä.

Olihan se mukava rantautua, kun saareen oli tehty seuran tunnukset. Lumihankea pitkin oli helppo vetää kajakki telttapaikan luo.

Puuvaraston ympäristössä ei ollut lunta. Lapiokin oli mukana, jos olisi pitänyt kaivaa telttapaikka. Tällaisia sulia kohtia löytyi aika paljon ympäri saarta.  Kuvassa Pasin Fjällräven. Olen siitä vain lievästi kateellinen, koska itse havittelen Hillebergiä. Mutta ehkä vasta vuodeksi 2017.

Länsirannan kalliot olivat sulaneet hyvin.