Mussalo ympäri x2

30.8.2016. Meloin Mussalon ympäri. Kun olin melonut, ajattelin että ei minulla ole nyt muutakaan tekemistä. Meloin Mussalon uudestaan ympäri. Yhteensä tuli 38km. Eilinen meni kotona koneen ja kirjan ääressä. Tänään teki mieli olla ulkona ja liikkeellä.

Mussalon länsirannalla on komeat Linkinkalliot. Ensimmäisellä kierroksella taivas oli tukevasti pilvessä. Pohjoistuulta 4-6m/s.

Merimetsoa pääsee harvoin näin läheltä kuvaamaan. Se tuli sukeltamasta ja jäi minun ja sataman aallonmurtajan väliin jumiin.

Toisen kierroksen lopulla pidin evästauon Linkinkallioilla. Aurinko tuli esiin ja tuuli laantui.

Katajakari

24.8.2016. Aamu oli aurinkoinen ja tyyni. Tuli taas lähdettyä aikaisin liikkeellle. 9.00 kellui. Tarkoitus oli käydä Haapasaaressa kaupassa ja vesitankkauksella. Ja siihen mennessä miettiä, että mitäs sitten.

Sääennuste sanoi, että huomenna sataa. Joten valitsin leirisaaren sen mukaan. Katajakari on pari kilometriä Haapasaaresta luoteeseen. Se on myös yksi parhaita leiripaikkoja itäisellä Suomenlahdella. Tarpin saa varmasti viritettyä.

Tänään 14km. Tuuli luoteesta, aamupäivällä 2-4, iltapäivällä 4-6.

Tauko Vaihkarissa.

Haapasaaren kaupan laituri. Kaupalla ei ole vakituista hoitajaa tällä hetkellä. Tuntui, että systeemit on vähän sekaisin. Nykyään tuossa vesipisteellä on lappu, että vesi pitää maksaa kaupan kassalle.

Katajakarin maastoa.

Riippumatto on ihan ehdoton retkivaruste. En minä siinä nuku (paitsi jos vahingossa nukahtaa). Mutta siinä on erinomaisen hyvä olla tekemättä mitään.

Taas oli makkaraa paistettavana.

Erinomainen Itimmäinen Itäkari

23.8.2016. Yöllä ja aamulla vähän tihutti vettä. Sitten alkoi selkeentyä. Lähdin liikkeelle heti aamulla. Hittoako minä täällä kuppaan. Tupa on jotenkin keskellä metsää ja syrjässä kaikesta. Ei ole edes kunnon merinäköalaa. Tosin kaivo on lähellä. Otin sieltä vettä. Vesi oli vähän ruskeaa, mutta kirkasta, hyvän makuista ja kylmää. Onkohan kaivo tyhjenemässä tai käsipumppu rikki, kun vettä tuli vähän nihkeästi.

Meloin ympäri melkein kaikki pikkuluodot Ulko-Tammion länsipuolella. Lounastauon pidin Katajakarissa. Hämäävää, että 12 kilometri etäisyydellä toisistaan on kaksi keskikokoista saarta, jotka kummatkin ovat Katajakareja. Toinen Katajakari on Haapasaaren pohjoispuolella.

Tässä vaiheessa, kun mietin seuraavaa leiripaikkaa, olisi kiinnostanut sääennuste. Radio on mukana. Mutta jotenkin missasin kaikki merisäälähetykset: 18.50, 21.50, 7.50 sekä 12.50. Yritin tilata ennusteen tekstiviestillä. Ei onnistunut. Numero on varmaan vaihtunut. Tai olin unohtanut sen. No, soitin 02 palveluun. Ystävällinen kaveri oli vähän pihalla merisää-asioista, mutta sain kuitenkin ennusteen. Lännenpuoleista tuulta 4-8m/s huomisaamuun asti. Ei varoituksia.
Selvä, Itimmäisen Itäkarin itäpuolen poukama toimii em. kelillä. Tykkään tästä saaresta. Suojainen poukama, hyvä ranta nousta maihin ja lähellä rantaa hyvää telttailumaata. Ja on suurimpiirtein uloin ulkosaari mitä löytyy.

Riippumatossa löhötessä lennähti joku haukka puun oksalle muutaman metrin päähän. Ja vielä pari kertaa uudestaan. En tunnistanut lajia, enkä edes kotona lintukirjaa selaten osaa sanoa mikä se oli. Kaksi niitä siellä pyöri, ja välillä ne liitelivät nousuvirtauksissa saaren yllä.
Yöllä yritti sitkeä rupikonna kiivetä loivaa sisäteltan seinämää ylöspäin. Neppasin sen aina sormella takaisin alas. Tätä jatkui kymmenen minuuttia, kunnes konna luovutti. Aamulla se oli teltan oviaukon edessä odottamassa ja tuijotti syyttävästi. Sitten se luikki tiehensä.

Tiistaina 15km. Kevyttä tuulta.

Kärenmaan kärki.

Kilpisaari taustalla.

Tauko itäisessä Katajakarissa.

Itimmäisen Itäkarin poukama.Kiersin vielä koko saaren meloen ennen maihinnousua. Lounimmaisessa Itäkarissa oli joku metsästäjä linnustamassa. Kuulin yhden laukauksen.

Itimmäisen länsirantaa.

Itimmäinen Itäkari.

Maisema vaatisi iltanuotion. Mutta makkarat oli loppu.

Ulko-Tammio

22.8.2016. Jalka ei ollut ihan ***tanan kipeä aamulla. Positiivista. Mutta ei kai nuo pintahaavat helposti tulehdu? Vaikka pahassa paikassa onkin. Mulla on pintanaarmuja nimittäin jatkuvasti.
 En lähtenyt heti aamusta jatkamaan matkaa. Luin 30 sivua, ja sitten pikku hiljaa. Itse asiassa, nyt kotona kun mietin, niin en tiedä miksi juuri Ulko-Tammio. Se vain tuntui siinä kohtaa sopivalta kohteelta. Pysähdyin Lanskerissa kahvitauolla.

14km. Pilvistä, tuuli eteläkaakosta 4-8m/s.

Koska kävelykykyni oli tilapäisesti rajoittunut, kiersin Ulko-Tammion melomalla. Lounaispuolelta löytyi hauskaa aallonmurtoa. Otin muutamat surffit.

Autiotuvan ranta. Ihan rannassa on törkeän paljon kusiaisia. Nukuin yön tuvassa, joka oli ihan siistissä kunnossa. Muistaakseni siellä oli radio vielä viime kesänä. Kukakohan sen oli pöllinyt? Onneksi oli oma mukana että pystyi kuuntelemaan merisään, jos sattui muistamaan avata sen oikeaan aikaan.

Länsilahti  tuvan rannasta kuvattuna. Kuusi venettä, joista 3 poistui ennen yötä.

Hauskaa Pernoonkoskilla

28.8.2016.
Olipas hauska päivä Pernoonkoskilla. Kuulemma vedenkorkeus on niin matala, että Kultaankoskella ei tee mitään. Pernoolla Torminvirta oli hauskassa kunnossa. Ensimmäisessä stopparissa pystyi olemaan ja jotakin tekemään. (Alla Aijan kuvaama video.) Se ei kyllä antanut hirveästi anteeksi, toisin kuin Kultaan stoppari. Heti kun erehtyi antamaan keulan vähänkään upota niin se oli menoa. Oli kyllä aikaa tehdä eskimo ennen kakkosaaltoa, johon yritin aina huonolla menestyksellä päästä surffaamaan.
Koskilla oli paljon melojia tänään. Fiilis oli koskella jotenkin rento tänään. Porukka oli hyvän tuulista. Pystyi kevyttä läppää heittämään ihan tuntemattomienkin kanssa. Sääkin oli hyvä, jne.

Aija surffaa Ruhanväärässä.

Virranraja -niminen söpö pikku aalto.

Tässä Ruhankoskessa treenasin spinniä viime syksynä. Silloin aalto oli erilainen, pitävämpi. Taisi olla vesi silloin alempana. Kuvassa Tuusulanjärven melojia. Jotenkin niihin tuntuu törmäävän aina ja joka paikassa. Sen on pakko olla pirteä seura.

Kuorsalo ja Orrouri

21.8.2016. Ensimmäinen yö teltassa pitkään aikaan. Sen takia oli vähän päänsärkyä. Seuraavana yönä olin jo tottunut uusiin nukkumaolosuhteisiin. Sanoin Timolle, että ihan kuin töihin lähtisi kun piti aloittaa leirin pakkaaminen heti aamupalan jälkeen. Ei muutenkaan ollut sellainen innostus tehdä matkaa ja löytää uusia paikkoja, kuin mikä joskus aiemmilla retkillä on ollut. Muutaman kilometri melonnan jälkeen tuli Pörstinki -niminen pikkusaari, ja ilmoitin matkatoverilleni, että minä jään nyt tähän. Mulla ei ole kiire mihinkään. Yritin löytää uutta retkeilytapaa, jossa matkanteon edelle menee kiireettömyys ja silkka laiskottelu.
Laiskottelin Pörstingissä pari tuntia. Sitten lähdin etsimään viereisestä Kuorsalosta Vanhankylänlahtea, joka nykyään on järvi keskellä saarta.

Tänään 14km. Välillä vähän pilviä. Kevyttä tuulta.

Vanha lahdenpohja on nyt soistunut. Sen yli on rakennettu pengertie luotsitalolle. Ei se enää luotsitalo ole. Jotain toimintaa siellä silti oli, kun oli iso moottorivene rannassa.

Vanhankylänlahti Kuorsalossa. Hieno paikka. Koskematonta luontoa, erilaista kuin monessa saaressa. Erämainen tunnelma. Tämä pikkujärvi voisi hyvin olla vaikka keskellä lappia. Hyvin erilainen kuin jokin merenlahti, vaikka en ihan tarkkaan osaa sanoa miksi.

Vähä-Harvajanniemessä on kaivo, josta saa hyvää juomavettä. Tai en tiedä, saako siellä omineen käydä. Kävin silti.  En edes tiedä kuka tätä veneennostopaikkaa hallinnoi. Kiitoksia silti vedestä!

Kuorsalon luotsitalo.

Seuraava yöpaikka löytyi Orrourista. Se on hauska pieni saari Pieni-Vaskon koillipuolella. On sileätä kalliota ja hyvää nurmikkoista telttamaata mäntyjen välissä.

Sattui pieni tapaturma. Kävelin paljain jaloin rantakivikossa. Kivi pyörähti jalan alla, horjahdin, otin pitkän tukiaskeleen etuviistoon. Tukiaskel piti ottaa niin nopeasti, että se sitten osui mihin sattui. Ja se sattui vähän terävämpään kivenreunaan. Keskeltä jalkapohjaa lähti vähän nahkaa kokonaan irti, ja siitä ympäriltä osittain irti. Hitto. En nyt sentään reissua tämän takia keskeytä. Ylimääräisiä saaren ympäri kävelyitä ei kyllä tehtäisi vähään aikaan. Pari päivää pidin siinä jonkinlaista sidettä. Sitten en enää pitänyt, vaikkei se läheskään ollut vielä parantunut. Mukanani oli E.L. Doctorow:n kirja nimeltä Marssi. Siinä jenkkien sisällissodan aikaan edistyksellinen sotilaslääkäri Wrede Sartorius esittää kollegoilleen uutta hoitomuotoa. Hän väittää, että ilma ja valo parantavat haavat tehokkaammin kuin kääriminen paksuihin siteisiin. Erinomaisen hyvä kirja!

Pitkä-Kotka

20.8.2016. Alkoi kolmen viikon kesäloma. Eilen illalla käytiin Kultaankoskella leikkimässä. Tänään pakkasin kajakkiin noin viikon ruuat. Vaikka mitään suunnitelmaa retken kestosta ei ollut. Huomenna kotiin tai kahden viikon päästä kotiin. En minä mikään ennustaja ole.
Tapasin Timon Hallan sillan alla puoleltapäivin. Siitä jatkoimme itään päin. Timolla oli suunnitelmana meloa mökilleen Klamilaan, ja tulla autokyydillä sunnuntaina takaisin Kotkaan.

Ensimmäisen päivän reitti. 26km. Tuuli 2-4m/s kaakko.

Sää oli hieno. Ensimmäinen taukopaikka oli tuo oikealla oleva "läysä".

Viikonloppu ja hyvä keli, joten Nuokonsalmessa oli kuhinaa.

Toinen taukopaikka löytyi Rullourista. Huomasin tässä, että päiväluukun ja takaluukun tavarat olivat osittain märkiä. Olin ilmeisesti sulkenut päiväluukun huolimattomasti, ja vesi oli valunut takimmasien laipion tiivisteiden läpi takaosastoon.

Leiripaikaksi valikoitui Pitkä-Kotkan pohjoispää.

Timo polskuttelee. Minä en polskutellut. Kylmää vettä. Kaksi kertaa olen käynyt uimassa tänä kesänä. Eiköhän se riitä. Katsellaan uimahommia sitten ensi kesänä uudestaan.

Perhosia oli paljon. Ne olivat aika pelottomia. Lähikuvia pääsi ottamaan jopa laajakulmalla.

Länsirannan kivilouhos.