Jurmo

Lauantai 12.8.2017, ilta.

Saavuin Jurmon vierasvenestamaan. Kahvilan terassilla oli jotain porukkaa, katselivat että kukas tuolta tulee. Terassin vieressä oli matala hiekkaranta, joten ajattelin että tehdäänpä vaikutus. Tein oman spesiaalin, eli kajakille vauhtia, keula kohti rantaa, nousin seisomaan kajakissa, ja juuri ennen kuin keula osuu hiekkaan hyppään matalaan rantaveteen ja nappaan keulalenkistä kiinni ja vetäisen paatin kuiville. Sitten kaivoin keulaluukusta koffin ja olin äijä. Jos meloo Kotkasta Jurmoon, niin voi vähän äijäillä. Mutta ei paljon.

Kahvila oli kiinni. Omistaja oli käymässä veneellä jossakin. Vilkaisin vähän sataman ympäristöä. Näköjään telttailualue oli osoitettu satamalahtea vastapäätä olevaan Moringharuun. Päätin tulla kylille illemmalla. Hyppäsin takaisin paattiin ja meloin telttaa pystyttämään.

Vierasvenesatama. Ihan ok palvelut. Oli kahvila/kauppa, vesipiste, luontotupa, sauna ja vierasvenelaituri. 

Metsähallituksen luontotupa.

Telttailualue oli tuulinen mutta rauhallinen. Pari muuta telttailijaa oli, mutta ei muita melojia.

Onko Jurmossa kiviä? 

Moringharu on joskus ollut saari. Nyt sinne johtaa kapea kannas.

Täällä oli puolituttu haminalainen vene laiturissa. 

Alkoi satamaan kun telttahommien jälkeen kävelin takaisin satamaan. Otin kahvilassa pullakahvit, ja pidin luontotuvassa 1,5 tuntia sadetta. Tuli kerrankin kunnolla luettua kaikki seinätaulut.

Jurmosta kuuluu kansallispuistoon vihreällä merkityt osat.

Yhteysalus. 

Sateen loputtua kiipesin sataman ja kylän välissä olevalle Högberget-kukkulalle. 

Toiseen suuntaan kuvattu. Kylä näkyy.

Kukkulalla oli tämmöinen...juttu. Salko. Vaimikätoinyton.

Kuvattu Moringharulta saareen päin. Minun teltta on noiden puiden alla. Siihen pääsi kajakilla aika lähelle.

Sateen jälkeen valo muuttui hienoksi, kun aurinko paistoi matalalla olevan pilven läpi.

Telttailualueella oli tulipaikka ja puuvarasto.