Seminaari

NIL seminaari 17.1.2015 Vierumäellä.
Luentoja, työpajoja, joogaa, melontatuttujen jälleennäkemistä, perunoita ja nakkikastiketta (hyvää oli, santsasin kaksi kertaa), kuivaharjoittelua ja puolikuivaharjoittelua. Tiukkaa faktaa ja loivasti asian vierestä. Meiltä Kotkasta lähti 6 henkeä +1 vieraileva tähti Haminasta tuli samalla kyydillä. Yhteensä seminaarissa oli osallistujia n. 100.

Ensimmäinen luento. Eva-Lotta kertoi talvimelonnasta.
Kylmät ja nopeasti muuttuvat olosuhteet vaativat kokemusta, omien rajojen tuntemista, toimivia varusteita ja tervettä merimiesjärkeä. Talvimelonta myös antaa paljon. Kauniita maisemia, Eksotiikkaa kotivesillä ja hauskanpitoa.

Toisessa luennossa kerrottiin NIL:in uusista merimelontakursseista. Viime kesänä asiaa testattiin, nyt näyttää siltä, että homma pyöräytetään toden teolla käyntiin. Jatkokurssitason koulutusta ei Suomessa ole ainakaan liikaa ollut. Kayaker, Sea kayaker ja Advanced sea kayaker paikkaavat tätä aukkoa.

Kolmas luento: yin-joogaa Eva-Lotan tyyliin.
En tiennytkään, että olin harrastanut joogaa jo aiemmin. Tapanani on joskus kotona tehdä hitaita venytyksiä rauhallista musiikkia kuunnellen.

Neljäs luento: Sutisen kuivaharjoittelua.
Harjoiteltiin eskimopyörähdystä, tuentoja, sivuttain melontaa, eteenpäinmelontaa ja kaarivetoa. Haettiin oikeita liikeratoja ja oikeita lihaksia, joilla liike tehdään. Yllättävän paljon voi melontaa harjoitella kuivalla maallakin. 

Sitten oli puolikuivaa harjoittelua altaan äärellä. Jose kertoi leikkaavista vedoista. Miten kajakin saa niiden avulla juuri sinne minne haluaa. Pääsimme itsekin harjoittelemaan altaa reunaa kävellen ja uittamalla lapaa vedessä.

Viides luento oli vaihtoehtoinen. Vaihtoehdot olivat: Lapset ja melonta, inkkariretkiä lapissa, turvallisuusajattelu ja riskien hallinta osana melonnan ohjaamista. Tiedätte kyllä minkä noista  valitsin. Jyri Heilimo puhui asiaa. Communication, Line of sight, Avoidance, Positioning. CLAP. Parempi välttää riskejä, mutta se ei ole hauskaa. Niinpä. Jonkin asteinen riski on hyväksyttävä, muuten koko laji muuttuu tunnistamattomaksi. Missä raja menee, onkin jo vaikeampi juttu.

Melonta- ja Soutuliiton Kai Lindqvist kertoi epp-kuulumisia, ja että NIL Suomi on liittynyt MeSo:n jäseneksi. Mielestäni on todella hyvä, että eri järjestelmien vastaavuuksia mietitään ja saadaan jotain tolkkua hommaan. Nyt alkaa näyttää hyvältä!

Loppukevennyksenä kertoi Tommi Mäntynen retkestä Saimaalle norppia pongaamaan. Rentoa, huumoripitoista kerrontaa sisältäen myös opettavaista asiaa, jota voi melonnan lisäksi soveltaa koko ihmiseloon. Ensin ajattelin, että mitä hittoa toi ukko horisee, mutta kyllä sillä oikeata asiaa oli. Ei vain ollut valmiiksi pureskeltua kuten muilla luennoilla.

Meri on taas auki!

18.1.2015. Vesi oli korkealla. Viime päivien tuulet oli hajottaneet jäät ja Strawberry Bay Beach oli auki. Melontasuunnitelma oli pyöriä lähivesillä ja tutkia jäätilannetta. Lämpötila +1, tuulta 3-5m/s lounaasta.

Leikkiminen jäälautoilla kuuluu asiaan.

Jotkut telit olivat aika salakavalia. Tähän voi törmätä helposti perämoottorilla.

Melontakauden 2015 aloitus

1.1.2015. Jäät olivat taas hävinneet Mansikkalahden rannasta. Lämpötila oli plussalla ja lounaistuulta 2-4m/s. Myöhemmin 4-6.

Varissaaren laituri.

Muinaisia kalliomaalauksia Lehmäsaaren kalliossa.

Sumurintama. Näytti tulevan lähemmäs.

Lehmänsalmi. Kiersin Lehmän eteläpään tarkoituksena kiertää saari. Salmi olikin jäässä. Perämoottori oli juuri mennyt läpi, mutta en uskaltanut mennä perässä. Tuulen painaessa railon umpeen saattaisin jäädä jumiin. Jää oli 1-2cm ja kovaa. Sumukin oli tulossa päälle. Nössöilin, käännyin ympäri ja meloin samaa reittiä takaisin.

Nappasin tämän jääkimpaleen vedestä kuvattavaksi.

Kausi paketissa

Se taisi sitten olla siinä. Siis kausi 2014. Vuoden viimeisiksi päiviksi on ennustettu pakkasta.
Viimeinen melonta oli 30.11. Joulukuussa olin aika paljon töissä kiinni, eikä paljon melontatilaisuuksia ollut. Muutama mahdollisuus kyllä oli, mutta vauhdikas maastopyöräily vei voiton rauhallisesta läpsyttelystä.

Matkamittari pysähtyi lukemaan 1755km. Ei lähelläkään kauden 2012 lukemia, mutta n. 80 enemmän kuin 2013.
Telttailuyötä kertyi 27. Niistä 9 Suomessa ja 18 Norjassa. Lisäksi olin 7 yötä Cornwallin reissulla, mutta en teltassa vaan majatalossa. Ja yksi yö Ahvion koululla koskikurssin yhteydessä.
Siis yhteensä 35 yötä melonnan merkeissä jossain muualla kuin kotona. Tätä lukua pidän kilometrilukua tärkeämpänä kun tarkastellaan oliko melontavuosi hyvä vai huono. Aika hyvä oli tällä kertaa.

Alla joitakin kuvia parhaista reissuista 2014.

Cornwall:in reissu toukokuussa. Ensi kosketus ison veden olosuhteisiin ja kunnon hiekkarantasurffailuun.

Koskikurssi kesäkuussa. Sainpahan jonkinlaisen käsityksen tästäkin melontamuodosta.

Retkeily Itäisellä Suomenlahdella. Kohteina olivat: Kuusenkari, Äljy, Kuolioluoto, Suuri-Pisi 2x, Silakkasaaret, Itäkarit, Pitkäviiri. Yhteensä 9 yötä. Tämä jäi vähemmälle ulkomaanreissujen vuoksi.

Kotkan Melojien melontakurssit. Peruskurssit ja jatkokurssi jolta tämä kuva on. Sain paljon hyvää ohjaajakokemusta. Huonosti ei mennyt, mutta parannettavaa löytyy aina.

Kolme viikkoa Norjassa elokuussa. Ensin apuohjaajana Kvaenangenissa, sitten maisemiltaan upea Mageroyan kierto.

Vuonna 2015 on ohjelmassa ainakin uusi reissu Cornwalliin. Ja varmasti olen mukana kotiseuran kursseja vetämässä.
Saapa nähdä, mihin suuntaan tämä harrastus jatkuu. Vaihtoehtoja on paljon; jatkuvaa reissausta ison veden ääreen isompiin olosuhteisiin ja surffipaikoille, keskittyminen ohjaajana kehittymiseen, omineen retkeily Suomenlahdella, Kuntomelonta. Ehkä jopa koskimelonta. Tai osittainen lajinvaihto maastopyöräilyyn.
Todennäköisesti jonkinlainen yhdistelmä noita kaikkia.

Kiitos kaikille loistaville melontatyypeille joiden kanssa sain olla mukana kuvioissa 2014. Toivottavasti nähdään tulevalla kaudella!

Räntäsademelontaa ja kuntomelontaa

Sunila.

Lauantaina meloin 15km lenkin huonosta säästä huolimatta. Kiersin Hallan, Kotkansaaren ja vielä Hirssaaren. Räntäsadetta, etelätuulta 4-6m/s, 0°C, harmaata ja ankeaa. Kuivapuku ja rukkaset olivat tarpeen.
Sunilan edustalla höyryävä vesi näytti mielenkiintoiselta. Meloin lähemmäksi kunnes alkoi haisemaan ja vesi muuttui aivan keltaiseksi. Silmiäkin alkoi kirvelemään. Tai sitten vain kuvittelin. Mieleen tuli nimittäin Risto Isomäen uusin kirja "Kurganin varjot". Siinä Mustanmeren pohjasta nousee rikkivetyä. Kun alkaa silmiä kirvelemään, tilanne on vakava. Kun kirvely loppuu, elinaika lasketaan minuuteissa.
Meloin nopeasti kauemmaksi, tuulta kohti.

Sunnuntaina oli loistokeli vauhdikasta lenkkiä varten. Tyyntä ja aurinkoista. -1°C, Etelä 0-2m/s. Meloin Kotkansaaren pari kertaa ympäri. Matkaa oli 2x9,5km. Vauhtia kun piti niin ei kaivannut hanskoja tai pipoa. Eka lenkki meni 8,4km/h keskinopeudella. Toinen vähän nopeammin, 8,7km/h. Viimeisin kilometrin aikana rasitus tuntui enemmän vatsalihaksissa kuin jaloissa tai käsissä. Suhteellisen uusi kokemus. Käsivarren ojentajissakaan ei tuntunut mitään erikoista. Yläkäden työntö on yksi tekniikkavirheistäni. Ehkä olen taas jotain oppinut. Lenkin jälkeen oli loistofiilis.
Pitäisi vain saada nopeampi paatti niin olisi vieläkin hauskempaa.

Tyyni meri ja jäätä Kivenkorvansalmessa

23.11.2014. Perjantain ja lauantain välinen yö meni lumitöissä. Meinasi sitä, että lauantaina en jaksanut lähteä vesille. Keli olisi ollut mainio. Rauhassa ei saanut levätä seuraavanakaan yönä. Tuli pakkanen ja piti käydä vähän hiekottamassa. Sunnuntaina kävin silti kiertämässä Mussalon. 20:n kilometrin lenkki. Tarkoitus oli meloa se reipasta vauhtia. Viimeisellä kolmanneksella alkoi huonosti nukutut yöt tuntua. Ei enää kulkenut, eikä viitsinyt väkisin yrittää. Vaihdoin moodia kuntomelonnasta maisemankatselumelontaan.

Tyyntä ja hiljaista.

Mussalon sataman nosturit.

Kaunissaarenselkä.

Kivenkorvansalmesta löytyi jäätä.

Kuntolenkki ja kilometrit

Merimuseo Vellamo ja museoaluksia.

Kivisalmen silta. Silta on saanut uutta peltiä.

Sattuu olemaan pari yövuoroa töissä alkuviikosta. Tarkoittaa sitä, että valoisaa aikaa jää melontaan. Tämän päivän lenkin teemana oli kuntomelonta.Vedin reipasta vauhtia Kotkansaaren ympäri kaksi kertaa. Matkaa tuli 20km. Keskinopeus 8,2km/h. Välillä keskityin hakemaan oikeaoppista melontatekniikkaa. Jotain ehkä löytyikin. Keli oli loistava reipasta eteenpäinmelontaa ajatellen. Tuulta oli 1-2m/s.
Tälle lenkille en laittanut kuivapukua päälle. Halusin enemmän liikkuvuutta ja hengittävyyttä. Kuivapuku kangistaa liikkeitä jonkin verran. Keli oli tyyni, ei pärskeitä, ei sadetta. Ei ollut tarkoitus temppuilla, vaan mennä eteenpäin. Merten jumalat minua varjelkoon ylimielisyydeltä, mutta en oikein osaa kuvitella kaatuvani kajakilla. Ainakaan näin tyynessä ja suoraan meloessa.
Varavaatekerta ja extraenergiaa oli toki mukana. Anorakin alla oli kaksi vaatekerrosta. Juuri tarkeni ilman käsineitä, koska ei tuulta ei ollut. Melarukkaset myös jollakin tavalla kangistavat liikkeitä. Melon paljain käsin aina kun on mahdollista.
Kilometreissä tuli tänään 1700 täyteen. Viime kauden loppulukema on ohitettu. On juuri ja juuri mahdollista ylittää myös kauden 2011 tulos, joka on 1843. Riippuu keleistä. Ei sillä mitään väliä ole, mutta olisihan se kivaa!

Pulikointia, työpaja ja Cornwall

Mussalon satama 8.11.2014.

8.11. Kävin kevyellä päiväretkellä kiertämässä Mussalon. Omituista oli meloa pitkästä aikaa lähes tyynessä. Ilmat ovat jo kylmiä. Rukkasia on käytettävä meloessa ja taukovaatetukseen on kiinnitettävä huomiota.

9.11. Pulikointipäivä. Suppailua Beaufortilla matalalla hiekkarannalla. Herätti hieman huomiota ohikulkijoissa. Suppailu on hauskaa. Alatuki kehittyy nopeammin kuin tasapaino.
Sitten treenasin eskimoita. Herätti kohtalaisesti huomiota ohikulkijoissa. Pari ensimmäistä tuntui naamassa ilkeältä kylmyyden vuoksi. Sitten tottui. Käsieskimo onnistui, mutta vaivoin. Pään liike mättää. Ei ole kunnolla selkäytimessä. Pitäisi harjoitella useammin.
Lopuksi kävin uimassa kuivapuku päällä. Porukka pysähtyi tuijottamaan ja osoittelemaan sormella. Kannatti uida, löytyi yksi reikä kuivapuvusta. Takapuolen kohdalla oli pintakankaassa sekä sisäpuolella pistemäinen repeämä. Ei siitä läpi nähnyt, mutta löytyi vaivatta. Tööttäsin siihen sisäpuolelle Liquisolea.

15.11. olin muutaman melojakaverin kanssa Melonta- ja soutuliiton järjestämässä melontaturvallisuuden työpajassa Lohjalla. Keskustelua ohjaamisesta, riskeistä ja turvallisuusajattelusta. Sai uusia näkökulmia asiaan. Hienoa, että näitä järjestetään!

ps. olen ilmoittautunut Cornwallin reissulle toukokuussa 2015. JiiiiHaa!!

Pimeää

Tässä linkki Siirin kirjoittamaan retkikertomukseen Nordkappin reissusta. http://www.outwardbound.fi/blogit/kurssikertomuksia/mageryan-ympari

Melomassa olen käynyt viimeaikoina vain viikonloppuisin. Arkisin ei töiden jälkeen ehdi kun tulee pimeys niin aikaisin. Ja koska melontakelit ovat olleet tuulisia, ei kuvia ole tullut otettua. Aaltoja on ollut ja hauskoja melontapäiviä. Toivottavasti hyvät syystuulet jatkuvat.