6.6.2015

Joutsenlampi ja 80 siideriä

Varoitus, seuraava teksti sisältää juonipaljastuksia. Älä lue, jos suunnittelet melontamatkaa Cornwalliin.

Matkanjärjestäjä on suomalainen Aavameri -niminen yritys, ja sen omistaja Benjamin Donner. Osallistuin samanlaiselle reissulle vuosi sitten. Yhtä hienoa oli nytkin. Uutuuden viehätys oli vain poissa, systeemit, paikat ja olosuhteet olivat jo tuttuja. Viisi melontapäivää, hintaan sisältyy majoitus, kyydit Cornwallissa, kajakit ja opastus.
Erot Suomen olosuhteisiin:
Isot mainingit. Matalia merellä, mutta rantaan tullessaan voivat olla vaarallisen voimakkaita. Maininki voi nousta yllättäen parimetriseksi pystysuoraksi seinäksi, joka kaatuu päälle ja paiskaa rannalle 50 metrin päähän.
Vuorovesi. Nousee ja laskee säännöllisesti. Korkeussuunnassa 3-5metriä, mutta uutta maata voi paljastua laskuvedellä puoli kilometriä.
Rannan jyrkkyys. Hiekkarantojen välillä on usein pystysuoraa kalliota kymmeniä metrejä. Suomessa voi rantautua helposti missä vain. Ison meren rannoilla maihinnousupaikkoja on vähän. Hiekkannollekin on vaarallista rantautua jos aallonmurto on liian korkea. Silloin poispääsykin rannalta on vaikeaa tai mahdotonta.

Melonta on siis erilaista verrattuna Suomeen. Englannissa on mahdollista surffata kajakilla tuulesta riippumatta, ja nauttia isommista aalloista rockhoppingissa ja muutoinkin. Kajakin hallintaa ja reskutuksia on opettavaista harjoitella kunnon aallokossa.

Omia odotuksiani matkalta oli: hauskanpitoa ja leikkimistä, surffauksen opettelua. Kajakin hallinnan opettelua erilaisessa aallokossa kuin mitä Suomesta löytyy.
Viimeksi moni ravintolailta meni myöhäiseksi. Suunnittelin tällä kerralla, että söisin iltapalan majatalolla ja ehtisin aiemmin nukkumaan.
Toivomuksena oli myös, että kuivapuku toimii, ja että en saisi flunssaa keskellä melontaviikkoa.

Sea Kayaking Cornwall:in luokkahuone.

Marko, Pauli, Jussi, Inkeri, Eeva, Riitta, Jouni ja Minä. 8 + Benjamin.
8.20 lähtö melontavarusteitten kanssa majatalolta. Sea Kayaking Cornwall säilyttää kajakkejaan eräällä leirintä-alueella lähistöllä. Ajoimme trailerin kanssa sinne, valitsimme kajakit, lastasimme ne kyytiin ja menimme SKC:n tiloihin aamupalaveriin.
Valitsin samanlaisen P&H Capella:n kuin millä meloin täällä vuosi sitten. Pohja oli lommoilla, säätöevä ei toimi, mutta ne viat ei haittaa ollenkaan. Paatti on muovia, ja kestää pohjakosketukset.

Selvitimme netistä muutaman mahdollisen lähtörannan alimman ja ylimmän veden ajankohdan (lw ja hw), mainingin korkeuden jalkoina ja taajuuden sekunteina ja suunnan josta se tulee sekä mahdolliset toissijaiset mainingit, tuulen suunnan ja voimakkuuden,  virran suunnan ja voimakkuuden sekä surffin korkeuden. Sekä sen, miten nämä kehittyvät päivän mittaan. Kyllä Suomessa on helppo lähteä melomaan.


Minibussi oli suurempi kuin viime vuonna. Kamat mahtuivat vaivatta kyytiin.

Junnut melomassa.

Lähtöranta tänään oli Swanpool  Beach aivan lähellä Falmouthin keskustaa.

Kivien välistä piti päästä.

Meduusa Jounin Capellan alla.
Taukoranta. Riitta näkyy valokuvassa mystisesti kahtena. Ihan normaalilta se muuten vaikutti.

Tauolla.




Hinausharjoitus.

Päivän lopetus.

Keli oli loiva. Aamulla sateista, sitten aurinkoa. Tuulta oli hieman. Meloimme rantaa pitkin eteenpäin. Maininkia oli vähän, kallion lähellä oli kiva meloa kun vesi nousi ja laski. Evästauon jälkeen teimme reskutusharjoituksia. Paripelastamisia, itsepelastautumisia, hinauksia ja kontaktihinauksia. Harjoittelimme tilannehallintaa ja pelastamistaktiikoita. Ja hinausköyden käyttöä. Saimme Riitan kanssa todella massiivisen köysihässäkän aikaiseksi siinä vaiheessa kun hinaus piti lopettaa ja köysi irroittaa. Selvittelyssä meni ainakin 15 minuuttia. Lienee jonkinlainen ennätys... Olin jo vetämässä puukkoa esiin, mutta Riitalla oli onneksi paremmat hermot, ja sai sotkun selvitettyä.

Rantauduimme lähtörantaan. Surffirantautuminen pienessä aallossa. Saattoi silti helposti kaatua, jos ei ollut tarkkana. Joku taisi kaatuakin. Vesi oli alhaalla, mutta rannan pohjanmuoto oli aika jyrkkä, joten kantomatka autolle ei ollut muodostunut pitkäksi.

Päivän fiilikset: Rauhallinen päivä. Kevyttä. Helppo keli. Perusasioiden kertausta. Tutustumista porukkaan. Varusteet toimivat. Porukka rulettaa. Benkku vetää hyvin.
Paljon asiaa pelastamisista ja turvallisuudesta. Suuri osa minulle tuttua. Oli uuttakin. Ja kertaus tekee aina hyvää.

Illalla menimme pizzapaikkaan, jossa oli myynnissä suurinpiirtein 80 erilaista siideriä. Olutta oli yhtä lajia. Join sitä ja hyvää oli. Hauska päivä. Tästä se lähtee!

5.6.2015

Lontoon metro ja Cornish beer

Päivää ennen lähtöä huomasin, että kaulamansetin sauma oli alkanut ratkeilla melkein koko matkalta. Liimaus ehti yön aikana melkein kuivua. Banaani oli painona, ja sen söin aamupalaksi.

Jouni haki kotiovelta klo 4.30. Matkaan lähtöä helpotti kovasti, kun ei tarvinnut sompailla bussilla lentoasemalle. Lentokentällä pysäköintialue 4B oli halvin. 42 euroa/viikko. Sinne jätimme auton, ja rullasimme kamat kärrillä terminaaliin. Viime vuoden reissusta viisastuneena halusin ehdottomasti ottaa oman melan mukaan. J otti myös. Melat olivat katkaistavaa mallia. Ne oli tukevasti paketoitu telttapatjan ja muovikelmun avulla. Paketin sidoimme minun lätkäkassin malliseen laukkuun sidontaliinoilla. Vaikka melapaketti oli puoli metriä kassia pidempi, paketti oli tukeva. Vähän härskin näköinen tosin. Eivät edes pahemmin mussuttaneet lähtöselvityksessä. Pyysivät vain kuittauksen, että tämä paketti menee omalla vastuulla.
Ostimme kentältä kahvit. Minulla oli omat voileivät mukana, Jouni maksoi sikahinnan ja Jounia harmitti. Kahvikin maksoi 2,70 / pieni kuppi.
Lennolla: Tylsää. Pilviä. Minulla ikkunapaikka, Jounilla ei. Jounia harmitti.

Gatwick: Selkeä kenttä. Matkatavarat tulivat todella nopeasti. Melapakettikin tallella. Juna-asema kätevästi lentokentän yhteydessä.
Olimme hyvissä ajoissa. Katsoimme kellosta, että ehtisimme aikaisempaan junaan, kuin mikä oli suunnitelma. Päätimme mennä. Se oli viisas päätös jatkoa ajatellen. Hyppäsimme junaan, joka meni Victorian asemalle.

Sitten oli ennakkoon ajatellen matkan mystisin osuus. Metrolla Victorialta Paddingtonille. Kotona katsoin metrokarttoja, ja kyllä näytti olevan aivan järkyttävä himmeli. Ok, keltainen linja, Circle line. Mutta mistä hitosta minä tietäisin kumpaan suuntaan se juna sitä linjaa kulkee? Jos ei pelaa, ei voi voittaa. Ensin lippujonoon, joka oli pitkä. Aikaa kului, mutta sain ostettua liput. J vahti meloja sillä aikaa. Sitten etsimään keltaisen linjan lähtölaituria. Löytyi yllättävän pienen haahuilun jälkeen. Laiturilla oli onneksi valotaulut, joissa luki, että tästä klo xx lähtevä metro menee Paddingtoniin.
Siellä olimme tuntia ennen seuraavan junan lähtöä. Jos olisimme Victorialla odottaneet ennakkosuunnitelman mukaista junaa, olisi nyt aika kiire.
Paddingtonilla menimme kuppilaan. Tilasin englannin kielellä kahvin ja täytetyn patongin. J halusi samanlaisen, ja kysyi minulta jotakin kieliopillista neuvoa. En ehtinyt vastata, kun kahvilan myyjä vastasi selvällä suomen kielellä.
Junamatka Lontoo Paddington - Truro: Pitkä. Tylsä. Kivitaloja, peltoa, pusikkoa. Minulla ikkunapaikka, Jounilla ei. Laskin 5 tunnin aikana 13 koivua. Vähenivät länttä kohti mentäessä. Ei siis huolta siitepölystä. 
Trurosta oli vielä yksi paikallisjunayhteys Falmouth Town:iin. Siellä oli Benjamin vastassa minibussin kanssa. B heitti meidät majataloon, ja lähti hakemaan coach-asemalta muuta porukkaa. Kivaa olla vihdoin perillä!

Majatalolla varasin heti yläpunkan, ja pistin kaulamansetin toisen puolen liimaukseen. Hyvä, että nämä tulee hoidettua ajoissa ilman kiirettä.

Menimme illalla porukalla syömään. Samalla kävimme tulevaa viikkoa läpi. Ravintolan nimi oli 5 degrees west. Annoksen nimi oli legendary burger. Hyvää oli. Lasissa on Cornish beer. Hyvää oli sekin.

18.5.2015

Myydään Epic 18x

Hinta 2300 euroa.
Kunto: siisti, vähän todella ohutta naarmua pohjassa. Selkänoja vaihdettu, mutta alkuperäinen on tallella ja helposti asennettavissa takaisin. Melottu vain pari kuukautta ja noin 200km. http://www.epickayaks.com/product/product/epic-18x

Yhteydenotot sähköpostilla antti.hanski (at) kymp.net tai 0405273209.

MYYTY!

29.4.2015

Liian kovaa

Kävi vanhanaikaisesti. Liian paljon, liian kovaa, liian aikaisin. Alkoi mennä maku koko hommasta. Ei kai ole pakko vetää täysillä koko ajan, vaikka paatissa lukeekin Epic? Tiistaina 28.4.2015 kävin parin kympin lenkillä. Tavoitteena oli meloa rennosti ja hitaammin kuin normaalisti. Rentous onnistui.

28.4.2015 Niinlahti. Meloin Mussalon ympäri, 21km.

26.4.2015

Back in business

Kajakin selkänojaongelma taitaa olla ratkaistu. Pulttasin penkkiin kiinni tuollaisen jäykän selkänojan. Meloin 25.4.2015 kevään pisimmän lenkin, 27 km. Selkänoja tuntui loppumatkastakin hyvältä. Hyvä juttu! Nyt tippui yksi apina selästä. Toinen apina, nimeltään Työ, pitäisi vielä tiputtaa.

Keli oli hyvä, +6° sw 3-6, loppupäivästä friskasi. Kävin kiertämässä Kirkonmaan ja pidin tauon Heinäsaaressa. Oli kiva päästä välillä sitä iänikuista Lehmäsaarta kauemmas. Koskahan pääsen kansallispuistoon retkeilemään?
Saaressa kävi läheltäpiti-tilanne. Horjahdin kivikossa, otin jalalla tukea sokkona, jalka meni kivenkoloon ja kaatusin takaviistoon. Kaatuminen oli pehmeä ja tavallaan hallittu, mutta jalka oli kivenkolossa ja jalasta olisi voinut kuulua naps. Nyt ei onneksi kuulunut. Tästä lähtien pidän puhelinta mukana kun liikun yksin saaressa.

Takaisintulomatkalla tuuli oli yltynyt vähän, ja Kotkan edustalla oli n. 0,5-0,7m aaltoja. Epic:illä saa paljon vauhdikkaampia surffeja kuin normaalilla allround-merikajakilla. Vauhti ei hidastunut surffin jälkeen, ja pystyi helposti liukumaan seuraavan aallon kiinni.

Nyt selkänoja on samanlainen kuin edellisessä kajakissa.

Tiuholmansalmi. Hyvä näkyvyys. Muutama avovene näkyi kalastuspuuhissa.

Heinäsaari on viiden tähden retkipaikka. On tuolit ja kaikki.


Löysin saaresta toisenkin bunkkerin. Tämä on hyvin piilossa ryteikön keskellä.

Heinäsaaren pohjoisrantaa. Kesällä tämä kohta on läpipääsemätöntä viidakkoa.

Meloin paluumatkasta 3 kilometriä inkkarimelalla. Testasin, että olisiko siitä varamelaksi. Ainakin matkamelonta onnistuu lähes normaalilla vauhdilla.

5.4.2015

Selkäongelmia ja makkaranpaistoa

5.5.2015 Lehmäsaaren länsihiekat. Tein parin kaverin kanssa kevyen päiväretken. Aamulla oli itätuulta 4-6m/s. Välillä paistoi aurinkokin.

Henon "retkikeitin", ja kesän ensimmäiset makkarat.

Paluumatkalla kävimme Kukourissa.

Melanvetäjä, mela ja uusi paatti Kukourin edessä.

Epic:in selkätuki aiheutti pahaa alaselän kipeytymistä. Otin koko selkätukisysteemin pois ja kokeilin tänään tämmöistä viritystä. Auttoi merkittävästi, mutta vaatii vielä hienosäätöä. Saattaa olla, että vaihdan myös penkin toisenlaiseen.

3.4.2015

Säähavaintopallo

Melonnasta oli pari viikkoa taukoa. Huonot säät ja pientä flunssaa. Nyt näyttää paremmalta. 3.4.2015 kävin heittämässä 13km lenkin. Löysin lähisaaresta säähavaintopallon. http://www.vaisala.fi/fi/contact/Pages/Have-you-found-a-weather-balloon.aspx . Otin sen mukaan ja vien ainakin paristot asianmukaiseen kierrätyspisteeseen.

Lehmäsaaren eteläpäässä.

Jäät ovat pahoinpidelleet rannan kasveja.

Pallo ja kolme radiosondia.


Vähän oli vielä ajojäätä liikkeellä. Sunilan ja Kotkamillsin piiput savuavat.

17.3.2015

Ensituntumia Epic 18x -kajakista

15.3.2015 Lehmäsaaren länsiranta.
Kolme kertaa olen käynyt vesillä uudella kajakilla. Alla joitakin havaintoja. Yleisesti ottaen, Epic 18x:llä on todella hauskaa meloa. Se antaa myös sopivasti haastetta kehittää melontatekniikkaa kaikin puolin. Olen enemmän kuin tyytyväinen uuteen menopeliin!

Istuma-asento: Aukko on suuri ja polvilla on hyvin tilaa keskellä. Reisituet ovat hyvin pehmustetut. Niistä saa riittävän tuen tarpeen vaatiessa. Selkätuessa on pikakiristyssolki, jolla selkätukea saa kiristettyä eteenpäin tai löysättyä taaksepäin. Valitettavasti siinä on myös automaattinen löysennystoiminto. Selkätuki ei pysy hyvässä asennossa pitkään, jos ei hihnoja vedä solmuun.

Kiikkeryys: Pohjan muoto on pyöreä. Alkutukevuus, tai sen puute, tuntuu erilaiselta kuin v-pohjaisessa kajakissa. Minkäänlaista "pykälää" ei ole havaittavissa, ja kajakki tuntuu aika liukkaalta kun sitä keikuttelee. Lopputukevuutta löytyy jonkin verran. Ainakin sileällä vedellä löysin helposti tuntuman lopputukevuuteen kun tein käännöksiä reilusti kallistamalla.

Nopeus: Epic kulkee eleettömän sulavasti. Keula ei ala kohista vauhdin kasvaessa. 10 km/h nopeuteen paatti kiihtyy aika vaivattomasti. Luulen, että yksin retkilastissa meloessa nopeus tulee pyörimään 8-9 km/h. Tyhjänä kuntolenkeillä 9-11 km/h. Hetkellisenä huippunopeutena sain 12.5 km/h.

Peräsin: Toimii hyvin, ja Epic tottelee ohjauslikkeitä herkästi. Aiempia kokemuksia minulla oli ainoastaan Kajaksportin aktiiviperäsimestä. Eli siitä kumiläpyskästä. Toisin kuin kumiläpystkä, Epicin peräsin ei palauta keskelle itsestään. Jos sen polkaisee vinoon, kajakki pyörii ympyrää kunnes polkaisee toista pedaalia. Epic nousee tuuleen jonkin verran. Ei niin paljon kuin Beaufort.

Ketteryys: Tämä vähän yllätti. Reilu kallistus ja kaariveto tai etuperäsin, niin kajakki kääntyy aika nopeasti. Perä ei tarraa veteen kiinni käännöksissä. Tätä vielä tehostaa pieni etunoja. Epic:illä on jopa hauskaa mennä pujottelemaan kivien väliin tai muualle. Myös pelkkää kallistusta se tottelee herkästi. Pitkän kölilinjan vuoksi paikoillaan pyöriminen on hidasta. Alatukikäännöksellä paatin saa helposti kääntymään 90°, mutta vain, jos kallistaa tarpeeksi.

16.3.2015 Ruotsinsalmen itäpuolella. Kuvattu kaakkoon. Oikealla Kuutsalo.