Lontoon metro ja Cornish beer

Päivää ennen lähtöä huomasin, että kaulamansetin sauma oli alkanut ratkeilla melkein koko matkalta. Liimaus ehti yön aikana melkein kuivua. Banaani oli painona, ja sen söin aamupalaksi.

Jouni haki kotiovelta klo 4.30. Matkaan lähtöä helpotti kovasti, kun ei tarvinnut sompailla bussilla lentoasemalle. Lentokentällä pysäköintialue 4B oli halvin. 42 euroa/viikko. Sinne jätimme auton, ja rullasimme kamat kärrillä terminaaliin. Viime vuoden reissusta viisastuneena halusin ehdottomasti ottaa oman melan mukaan. J otti myös. Melat olivat katkaistavaa mallia. Ne oli tukevasti paketoitu telttapatjan ja muovikelmun avulla. Paketin sidoimme minun lätkäkassin malliseen laukkuun sidontaliinoilla. Vaikka melapaketti oli puoli metriä kassia pidempi, paketti oli tukeva. Vähän härskin näköinen tosin. Eivät edes pahemmin mussuttaneet lähtöselvityksessä. Pyysivät vain kuittauksen, että tämä paketti menee omalla vastuulla.
Ostimme kentältä kahvit. Minulla oli omat voileivät mukana, Jouni maksoi sikahinnan ja Jounia harmitti. Kahvikin maksoi 2,70 / pieni kuppi.
Lennolla: Tylsää. Pilviä. Minulla ikkunapaikka, Jounilla ei. Jounia harmitti.

Gatwick: Selkeä kenttä. Matkatavarat tulivat todella nopeasti. Melapakettikin tallella. Juna-asema kätevästi lentokentän yhteydessä.
Olimme hyvissä ajoissa. Katsoimme kellosta, että ehtisimme aikaisempaan junaan, kuin mikä oli suunnitelma. Päätimme mennä. Se oli viisas päätös jatkoa ajatellen. Hyppäsimme junaan, joka meni Victorian asemalle.

Sitten oli ennakkoon ajatellen matkan mystisin osuus. Metrolla Victorialta Paddingtonille. Kotona katsoin metrokarttoja, ja kyllä näytti olevan aivan järkyttävä himmeli. Ok, keltainen linja, Circle line. Mutta mistä hitosta minä tietäisin kumpaan suuntaan se juna sitä linjaa kulkee? Jos ei pelaa, ei voi voittaa. Ensin lippujonoon, joka oli pitkä. Aikaa kului, mutta sain ostettua liput. J vahti meloja sillä aikaa. Sitten etsimään keltaisen linjan lähtölaituria. Löytyi yllättävän pienen haahuilun jälkeen. Laiturilla oli onneksi valotaulut, joissa luki, että tästä klo xx lähtevä metro menee Paddingtoniin.
Siellä olimme tuntia ennen seuraavan junan lähtöä. Jos olisimme Victorialla odottaneet ennakkosuunnitelman mukaista junaa, olisi nyt aika kiire.
Paddingtonilla menimme kuppilaan. Tilasin englannin kielellä kahvin ja täytetyn patongin. J halusi samanlaisen, ja kysyi minulta jotakin kieliopillista neuvoa. En ehtinyt vastata, kun kahvilan myyjä vastasi selvällä suomen kielellä.
Junamatka Lontoo Paddington - Truro: Pitkä. Tylsä. Kivitaloja, peltoa, pusikkoa. Minulla ikkunapaikka, Jounilla ei. Laskin 5 tunnin aikana 13 koivua. Vähenivät länttä kohti mentäessä. Ei siis huolta siitepölystä. 
Trurosta oli vielä yksi paikallisjunayhteys Falmouth Town:iin. Siellä oli Benjamin vastassa minibussin kanssa. B heitti meidät majataloon, ja lähti hakemaan coach-asemalta muuta porukkaa. Kivaa olla vihdoin perillä!

Majatalolla varasin heti yläpunkan, ja pistin kaulamansetin toisen puolen liimaukseen. Hyvä, että nämä tulee hoidettua ajoissa ilman kiirettä.

Menimme illalla porukalla syömään. Samalla kävimme tulevaa viikkoa läpi. Ravintolan nimi oli 5 degrees west. Annoksen nimi oli legendary burger. Hyvää oli. Lasissa on Cornish beer. Hyvää oli sekin.