Ilmaista jäätelöä ja hand of god

Lähtö Carbis Baystä.

Torstai-aamu: Litteä keli. Ei aaltoja, ei hauskaa. Enemmän aikaa aamutoimille. Lähtö vasta 9.00. Myöhemmin olisi ehkä tulossa aaltoja.
Pohjoisrannikko, Carbis Bay. Aurinkolasit ja voiteet käyttöön. Aurinkoinen päivä ja pläkä. Meloimme St. Ives:iä kohti. Teimme ohjailutekniikkaharjoituksia, mm. käänteinen melaperäsin. Sekin liittyy surffaukseen, aallon harjalla voi ohjata kumpaankin suuntaan pitämällä mela samalla puolella kajakkia.
Vähän pujottelua kivien välissä. Oma mela mukana oli hyvä juttu. Tuntuma veteen on sama, mihin on tottunut.
Rantauduimme St. Ives:iin. Tämä on kuulemma se pahin turistirysä Cornwallissa. Benjamin tarjosi jäätelöt. Meinasin jäädä ilman, kun ratkaisevalla hetkellä kuvasin muita jätskit kädessä.
Joku paikallinen kaluunaherra ruiskutteli syövyttävää ja myrkyllistä nestettä veneluiskalle. Kyseli, mistä olemme (Suomesta) ja varoitti veneliikenteestä sataman suulla.
Takaisin päin, lähtörannan ohi. Aallot kasvoivat, mutta hiiitaaaaasti. Harjoittelimme skuuppausta ja hand of god:ia. Liian tasaista muuhun. Hand of god tarkoittaa sitä, että kun kaveri on kaatunut ja kajakissa, melotaan vierelle ja kiskaistaan tyyppi pystyyn.
Nousimme maihin St. Ives Bay:n koillisreunassa, kallion vieressä. Vesi nousi, ja välillä piti vetää paatteja ylemmäs. Joku löi päänsä ulkonevaan kalliomuodostelmaan. Suurin osa melontatapaturmista sattuu maissa. Laastarilla selvittiin.

St. Ives:in satama.

St. Ives.

Benjamin tarjosi jäätelöt korvaukseksi litteästä kelistä.

Skuuppaus. B näyttää.

St. Ives Bay. Vesi nousussa. Tästä paljastuu todella suuri ala kun vesi on alimmillaan.

St. Ives näkyy taustalla.

Innokkaimmat jo lähdössä.

Vesille, ja aaltoja etsimään. Löytyi, ja jäimme leikkimään. Yllä olevassa videossa surffi lähtee hyvin, mutta olisi vaatinut heti ohjaavan melaperäsimen vasemmalta puolelta. Väänti heti poikittain, ja kyyti jäi lyhyeksi. Ylimpänä olevassa videossa Benjamin näyttää, kuinka helppoa on tehdä eskimo juuri, kun aalto on kohdalla. Melaa vain poikittain, niin ylöstulo tapahtuu lähes itsestään. Aallon sisällä on ilmeisesti jonkinlaisia nousevia virtauksia.
Aluksi oli aika pliisua, pientä kivaa. Sitten aallot alkoivat suureta nopeaan tahtiin. Oli pakko lähteä pois, kun vielä pääsimme. Surffituntuma oli minulta vähän kateissa. Vaikeaa hahmottaa kajakin paikkaa aallon suhteen. Helposti tipahti aallon eteen, eikä jarruttelu enää auttanut. Mutta eskimot alkoivat pikkuhiljaa toimia normaalisti. Varmaan oli harjoituksen puutetta.
Löytyi loivempi ranta, johon jäimme vielä vähäksi aikaa. Väsymys alkoi jo painaa. Capella keräsi vettä sisäänsä, vaikka aukkari oli toistaiseksi pysynyt paikollaan murtuvissakin aalloissa. Kävin pari kertaa ulkona tyhjentämässä. Pumppua ei ollut. Menin uimaan, ja nostin kajakkia keulasta. Helpompaa näin, kuin että kävisi rannalla tyhjentämässä.

Päivän saldo: Surffaus on rankkaa hommaa, Kamera otti vettä, aurinko häiritsi, suola kirveli silmiä, hihat märkinä kuivapuvun sisällä, viikon hauskin päivä tähän mennessä!

"Näin teidän pitäisi surffata".

Pelipaikka ja aaltoja päin näköä

Kolmas melontapäivä. Porthreath pohjoisrannikolla. Pilvistä, vähän tuulta. Hyvä että oli pilvistä, eilen naama vähän paloi kuin melottiin pitkään vasta-aurinkoon. Aurinkorasvat oli puljetessa liuenneet naamasta pois.
Vehkeet niskaan ja eväät paatteihin. Benjamin puhui surffauksesta. Turvallisuusseikkoja ja kajakin ohjailua surffissa. Kiteytettynä ohjeet olivat, että älkää surffatko kaverin päälle.
Aallot eivät olleet hyviä. Ne murtuivat liian sisällä, ja hyvät kyydit oli kortilla. Kerran surffia lopettaessa aalto painoi aukkarin sisään, kun nojasin aaltoa vasten. Ärsyttävää, piti mennä rannalle tyhjentämään. Aukkari oli kyllä suht tiukka neopreenipeitto.
Aallot kehittyivät vieläkin huonommiksi, ja lähdimme läpsimään rannikkoa pitkin eteenpäin. Näkyi merimetsoja, ruokkeja, lokkeja ja erikoislintuja. Hyviä leikkipaikkoja kalliorantojen tuntumassa.

Lähdön odottelua.

Ajoitus on tärkeä surffirannalta ulos meloessa. Tässä aalto murtuu päin näköä, ja stoppaa vauhdin. Pahimmassa tapauksessa heittää takaisin rannalle.

Tässä on parempi ajoitus. Yli ennen kuin aalto alkaa murtua.

Pläts! Suola kirvelee silmissä, ja maistuu pahalta suussa.

Yritin viritellä vaahtosotaa, mutta porukka vaan kiroili, että mene nyt hittoon siitä huitomasta.

Pelipaikka.

Teimme taas pelastautumis- ja tilannehallintaharjoituksia. Joku kaatui muka yllättäen, ja ryhmä hoiti tilanteen miten hyväksi näki. Hinaus pois vaaravyöhykkeeltä, ja sellaisella oltiin. Samaan aikaan joku aloittaa jo reskutuksen. Joku katsoo kokonaisuutta, että muu ryhmä ei ajaudu vaaraan. Katse merelle, sieltä voi hyökätä jättiläisiä. Minulla vähän kädetön olo ilman hinausvyötä. Olisi pitänyt ottaa oma Suomesta mukaan.

Ennen taukoa löytyi mielenkiintoinen pelipaikka. Näkyy ylläolevassa kuvassa. Kallioletto veden rajassa, johon tuleva maininki nousee äkkiä ja murtuu. Leton takana on syvää. Pystysuoraa vesiseinää oli puolentoista metriä, suunnilleen. Benjamin kohdalle, ja heitti tyylikkään takaperinvoltin. Mietin vähän aikaa, sitten päätin lähteä yrittämään. Piti olla tarkkana, ettei ajaudu leton etupuolelle. Aallon tullessa imu on aika voimakas, ennen kuin murtuva seinämä on kohdalla. Takaperinvoltti onnistui jotenkin. Väänsin itseni eskimolla ylös, ja huomasin, että aukkari oli taas sisällä ja paatti täynnä vettä. Menin uimaan ja pyysin Jounia tyhjentämään kajakin. Siisti paikka!
Kysyin myöhemmin Benjaminilta, että miksi takaperin, eikä etuperin? Takaperin voltissa kajakin äkkinäinen liike auttaa saamaan yläkroppaa kiinni etukanteen, jolloin ollaan hyvin suojassa. Etuperin voltissa yläkroppa taas pyrkii kiinni takakanteen, jolloin naama on mahdollisia kiviä tai muita ikäviä juttuja vasten.

Rantautuessa jalat valmiiksi ulkona kajakista. Pääsee nopeasti jalkeille ja vetämään kajakin turvaan ennen seuraavaa aaltoa.

Taukoranta. Tutun kuuloista lokkien kirkunaa.

Taukoranta oli syvä ja korkea poukama täynnä lokkeja. Niiden pesiä oli rantakivikossa, ja niitä sai varoa.
Tauon jälkeen meloimme takaisin porthreathiin. Aallot olivat nyt parempia surffaukseen. Jäimme tunniksi leikkimään ennen rantautumista. Yritin saada kajakin pysymään aivan aallon harjalla. Tarkkaa homma, kajakki voi helposti tipahtaa aallon taakse, tai aallon eteen. Aallon edessä keula on syvällä, ja ohjaus mahdotonta. Sitten ollaan poikittain ja sivusurffissa. Aallon harjalla keula ja perä ovat ilmassa, ja kajakki herkästi ohjailtavissa miten haluaa.
Hieman hässäkkää surffirannalla. Porukka oli usein toistensa tiellä. Kerran meinasin surffata Inkerin päälle, vedin nurin n. 6 metriä ennen. En tosiaan huomannut, että mistä se siihen putkahti. Väistämisvelvollisuus oli minulla, koska olin kauempana rannasta. Pitää olla varovaisempi.
Hauskaa oli, kunnes B näytti rannalta melamerkin, että nyt kaikki rantaan, kello on jo paljon.
Hyvä ranta, oli vapaa suihku yleisessä käytössä. Sai hiekat huuhdeltua kamoista pois.

Jälkifiilikset: Paras päivä tähän mennessä. Hauskaa puljausta. Kaksi kerrastoa kuivapuvun alla oli riittävästi, kun puljasi paljon. Lisää surffausta, kiitos!

Jokailtainen loppuhässäkkä SKC:n pihalla. Kaikkien varusteiden huuhtelu makealla vedellä, ja ripustus kuivumaan.

Rantautumisia uiden ja surffaten

Aamupalaveri SKC:lla. Länsituulta 10m/s. Emme halua tuuliaaltoa, haluamme maininkia. Haussa siis ranta, joka on tuulelta suojassa. Mainingit kyllä kiertävät ja taittuvat niemien taakse. Pohjoisrannikolla 2,5 metristä surffia. Tarkoittaa, että ei pääse rannalta ulos. Etelärannikolla, Lizard point:in niemekkeen itäpuolella on Kennack Sands. Se valikoitui tämänpäiväiseksi lähtöpaikaksi. Itse Lizard Point olisi ollut mielenkiintoinen. Englannin "mannermaan" eteläisin piste. Isles of Scilly on vielä etelämpänä. Nyt oli virtaus ja mainingit vastakkain Lizardissa. Ei siis sinne tällä kertaa.
Mietin majatalolla, että onko yksi kerros kuivapuvun alla liian vähän? No, oli se. Tauolla laitoin sitten lisää vaatetta päälle.

SKC:n kajakkivarasto. Tutunnäköinen Epic. Vaihdoimme pari kajakkia. Jatkossa traileri jäi yöksi aina SKC:n toimipaikan pihalle, lastattuna valmiiksi.

Kennack Sands. Valmiina lähtöön.

Kiipesimme mäelle. B kertoi pohjan muodon vaikutuksesta aallonmuodostukseen. Katselimme, kuinka kaukana aallot alkavat nousta, ja mistä kohtaa rannalta kannattaa yrittää ulos.

Meloimme itään, myötätuuleen. Benjamin löysi hyvän leikkipaikan. Pieni ja korkeahko kalliomuodostelma keskellä vettä ja lähellä rantaa. Siinä oli hieman ristiaallokkoa, ja mainingit nostivat ja laskivat vedenpintaa huomattavasti. Teimme eskimoita ja paripelastuksia. Kajakin tyhjennyksessä oli monella hieman ongelmia. Toimitus kesti kauan, eikä paatti tullut kunnolla tyhjäksi. Mutta sitä varten harjoitellaan, että opitaan.
Jussin kanssa menimme aivan tuohon kohtaan reskuttelemaan, jossa Jussi on videolla. Kiven takapuoli on turvallinen, vaikka ehkä vähän jännä. Merenpuoli on vaarallinen.

Lautassa. En tykkää lautassa olosta. Kajakkien liikkeet ovat tempoilevia ja ennakoimattomia.

Mies mäessä.

Sitten oli kahvitauon vuoro. B ilmoitti, että tässä on taukopaikka. Moni hörähti, että hyvä vitsi, onko vielä pitkä matka sinne oikealle taukorannalle? Benjamin meni uimaan, kiinnitti kajakin hinausvyöhön, ui maihin ja veti paatin perässä. Huuti rannalta, että nyt on teidän vuoro. Muutoin kuin uimalla tällaiseen paikkaan ei pääse. Vesi velloo rannassa niin voimakkaasti.
Joskus rantautujan kajakki pitää kytkeä toisella hinausköydellä vielä vesillä olijan kajakkiin. Ettei aallot vie rantautujan kajakkia hallitsemattomasti kiville. Nyt oli tuuli maista päin, joten tätä ei tarvittu.

Benjamin auttaa vedessä ja Riitta on valmiina maissa.

Hinausköysiä ei ollut kaikilla. Niitä piti pakata, ja heitellä seuraaville.

Tauolla maan ja taivaan välissä.

Maisematkin olivat kohdillaan.

Äijät vaan löijää, kun pitäisi lähteä melomaan.

Lähtö oli helpompaa kuin rantautuminen. Paatille vauhtia, ja melan kanssa hyppy perään. Vesillä olijat pyydystävät kajakin, ja tarvittaessa auttavat kyytiin kapuamisessa.
Lähdimme vääntämään vastatuuleen. Meloimme lähtörannan ohi ja kävimme kurkkaamassa Lizard Pointia.
Sitten lähtörantaan, ja rantautumisen suunnittelua. Benjamin briiffasi, ja meni ensimmäisenä rannalle. Porukka rantautui yksi kerrallaan. Surffirantautumisessa pitäisi olla lopussa aallon päällä, että pääsee pitkälle ylös rannalle. Jos tulee vauhdilla aallon työntämänä, keula tökkää rantaan liian aikaisin, ja aalto kääntää kajakin poikittain.
Vedessä lillui koko rantautumisoperaation ajan surffari, joka ei surffannut. Kellui vain vedessä. Meistä se ei johtunut, surffarit ei paljon melojista välitä. Se on niitten ranta ja niiden aallot. Melojat väistävät kyllä.

Kaikki selvisivät vammoitta rantaan. Kamojen pakkaus, kajakkien lastaus traileriin, jäätelö pykälään rantakioskista ja matkaan. Kävimme autolla vielä pikaisesti tsekkaamassa Lizard Pointin majakan maista käsin. Pitihän se nähdä, kun on tänne asti tultu.

Päivän fiilikset: Vastatuulimelontaa jonkin verran. Kuivapuku toimi, ja myös muut varusteet. Eskimossa pientä häikkää, aina nousi kyllä. Hyvä päivä kaiken kaikkiaan. Ei niin litteä keli kuin eilen. Kallioiden vieressä melominen oli hauskaa!

En lähtenyt porukan mukana kaupungille syömään. Kävin kaupassa, söin jotain iltapalaa, ja menin ajoissa nukkumaan. Ärsyttävää, kun pitää nukkua näin paljon. Mutta melonta on kivempaa virkeänä.

Tuossa meni vähän suurempi aalto. B vinkkasi, että katselkaa taakse kun lähdette rantautumaan.

Lizard Point.

Joutsenlampi ja 80 siideriä

Varoitus, seuraava teksti sisältää juonipaljastuksia. Älä lue, jos suunnittelet melontamatkaa Cornwalliin.

Matkanjärjestäjä on suomalainen Aavameri -niminen yritys, ja sen omistaja Benjamin Donner. Osallistuin samanlaiselle reissulle vuosi sitten. Yhtä hienoa oli nytkin. Uutuuden viehätys oli vain poissa, systeemit, paikat ja olosuhteet olivat jo tuttuja. Viisi melontapäivää, hintaan sisältyy majoitus, kyydit Cornwallissa, kajakit ja opastus.
Erot Suomen olosuhteisiin:
Isot mainingit. Matalia merellä, mutta rantaan tullessaan voivat olla vaarallisen voimakkaita. Maininki voi nousta yllättäen parimetriseksi pystysuoraksi seinäksi, joka kaatuu päälle ja paiskaa rannalle 50 metrin päähän.
Vuorovesi. Nousee ja laskee säännöllisesti. Korkeussuunnassa 3-5metriä, mutta uutta maata voi paljastua laskuvedellä puoli kilometriä.
Rannan jyrkkyys. Hiekkarantojen välillä on usein pystysuoraa kalliota kymmeniä metrejä. Suomessa voi rantautua helposti missä vain. Ison meren rannoilla maihinnousupaikkoja on vähän. Hiekkannollekin on vaarallista rantautua jos aallonmurto on liian korkea. Silloin poispääsykin rannalta on vaikeaa tai mahdotonta.

Melonta on siis erilaista verrattuna Suomeen. Englannissa on mahdollista surffata kajakilla tuulesta riippumatta, ja nauttia isommista aalloista rockhoppingissa ja muutoinkin. Kajakin hallintaa ja reskutuksia on opettavaista harjoitella kunnon aallokossa.

Omia odotuksiani matkalta oli: hauskanpitoa ja leikkimistä, surffauksen opettelua. Kajakin hallinnan opettelua erilaisessa aallokossa kuin mitä Suomesta löytyy.
Viimeksi moni ravintolailta meni myöhäiseksi. Suunnittelin tällä kerralla, että söisin iltapalan majatalolla ja ehtisin aiemmin nukkumaan.
Toivomuksena oli myös, että kuivapuku toimii, ja että en saisi flunssaa keskellä melontaviikkoa.

Sea Kayaking Cornwall:in luokkahuone.

Marko, Pauli, Jussi, Inkeri, Eeva, Riitta, Jouni ja Minä. 8 + Benjamin.
8.20 lähtö melontavarusteitten kanssa majatalolta. Sea Kayaking Cornwall säilyttää kajakkejaan eräällä leirintä-alueella lähistöllä. Ajoimme trailerin kanssa sinne, valitsimme kajakit, lastasimme ne kyytiin ja menimme SKC:n tiloihin aamupalaveriin.
Valitsin samanlaisen P&H Capella:n kuin millä meloin täällä vuosi sitten. Pohja oli lommoilla, säätöevä ei toimi, mutta ne viat ei haittaa ollenkaan. Paatti on muovia, ja kestää pohjakosketukset.

Selvitimme netistä muutaman mahdollisen lähtörannan alimman ja ylimmän veden ajankohdan (lw ja hw), mainingin korkeuden jalkoina ja taajuuden sekunteina ja suunnan josta se tulee sekä mahdolliset toissijaiset mainingit, tuulen suunnan ja voimakkuuden,  virran suunnan ja voimakkuuden sekä surffin korkeuden. Sekä sen, miten nämä kehittyvät päivän mittaan. Kyllä Suomessa on helppo lähteä melomaan.

Minibussi oli suurempi kuin viime vuonna. Kamat mahtuivat vaivatta kyytiin.

Junnut melomassa.

Lähtöranta tänään oli Swanpool  Beach aivan lähellä Falmouthin keskustaa.

Kivien välistä piti päästä.

Meduusa Jounin Capellan alla.

Taukoranta. Riitta näkyy valokuvassa mystisesti kahtena. Ihan normaalilta se muuten vaikutti.

Tauolla.

Hinausharjoitus.

Päivän lopetus.

Keli oli loiva. Aamulla sateista, sitten aurinkoa. Tuulta oli hieman. Meloimme rantaa pitkin eteenpäin. Maininkia oli vähän, kallion lähellä oli kiva meloa kun vesi nousi ja laski. Evästauon jälkeen teimme reskutusharjoituksia. Paripelastamisia, itsepelastautumisia, hinauksia ja kontaktihinauksia. Harjoittelimme tilannehallintaa ja pelastamistaktiikoita. Ja hinausköyden käyttöä. Saimme Riitan kanssa todella massiivisen köysihässäkän aikaiseksi siinä vaiheessa kun hinaus piti lopettaa ja köysi irroittaa. Selvittelyssä meni ainakin 15 minuuttia. Lienee jonkinlainen ennätys... Olin jo vetämässä puukkoa esiin, mutta Riitalla oli onneksi paremmat hermot, ja sai sotkun selvitettyä.

Rantauduimme lähtörantaan. Surffirantautuminen pienessä aallossa. Saattoi silti helposti kaatua, jos ei ollut tarkkana. Joku taisi kaatuakin. Vesi oli alhaalla, mutta rannan pohjanmuoto oli aika jyrkkä, joten kantomatka autolle ei ollut muodostunut pitkäksi.

Päivän fiilikset: Rauhallinen päivä. Kevyttä. Helppo keli. Perusasioiden kertausta. Tutustumista porukkaan. Varusteet toimivat. Porukka rulettaa. Benkku vetää hyvin.
Paljon asiaa pelastamisista ja turvallisuudesta. Suuri osa minulle tuttua. Oli uuttakin. Ja kertaus tekee aina hyvää.

Illalla menimme pizzapaikkaan, jossa oli myynnissä suurinpiirtein 80 erilaista siideriä. Olutta oli yhtä lajia. Join sitä ja hyvää oli. Hauska päivä. Tästä se lähtee!

Lontoon metro ja Cornish beer

Päivää ennen lähtöä huomasin, että kaulamansetin sauma oli alkanut ratkeilla melkein koko matkalta. Liimaus ehti yön aikana melkein kuivua. Banaani oli painona, ja sen söin aamupalaksi.

Jouni haki kotiovelta klo 4.30. Matkaan lähtöä helpotti kovasti, kun ei tarvinnut sompailla bussilla lentoasemalle. Lentokentällä pysäköintialue 4B oli halvin. 42 euroa/viikko. Sinne jätimme auton, ja rullasimme kamat kärrillä terminaaliin. Viime vuoden reissusta viisastuneena halusin ehdottomasti ottaa oman melan mukaan. J otti myös. Melat olivat katkaistavaa mallia. Ne oli tukevasti paketoitu telttapatjan ja muovikelmun avulla. Paketin sidoimme minun lätkäkassin malliseen laukkuun sidontaliinoilla. Vaikka melapaketti oli puoli metriä kassia pidempi, paketti oli tukeva. Vähän härskin näköinen tosin. Eivät edes pahemmin mussuttaneet lähtöselvityksessä. Pyysivät vain kuittauksen, että tämä paketti menee omalla vastuulla.
Ostimme kentältä kahvit. Minulla oli omat voileivät mukana, Jouni maksoi sikahinnan ja Jounia harmitti. Kahvikin maksoi 2,70 / pieni kuppi.
Lennolla: Tylsää. Pilviä. Minulla ikkunapaikka, Jounilla ei. Jounia harmitti.

Gatwick: Selkeä kenttä. Matkatavarat tulivat todella nopeasti. Melapakettikin tallella. Juna-asema kätevästi lentokentän yhteydessä.
Olimme hyvissä ajoissa. Katsoimme kellosta, että ehtisimme aikaisempaan junaan, kuin mikä oli suunnitelma. Päätimme mennä. Se oli viisas päätös jatkoa ajatellen. Hyppäsimme junaan, joka meni Victorian asemalle.

Sitten oli ennakkoon ajatellen matkan mystisin osuus. Metrolla Victorialta Paddingtonille. Kotona katsoin metrokarttoja, ja kyllä näytti olevan aivan järkyttävä himmeli. Ok, keltainen linja, Circle line. Mutta mistä hitosta minä tietäisin kumpaan suuntaan se juna sitä linjaa kulkee? Jos ei pelaa, ei voi voittaa. Ensin lippujonoon, joka oli pitkä. Aikaa kului, mutta sain ostettua liput. J vahti meloja sillä aikaa. Sitten etsimään keltaisen linjan lähtölaituria. Löytyi yllättävän pienen haahuilun jälkeen. Laiturilla oli onneksi valotaulut, joissa luki, että tästä klo xx lähtevä metro menee Paddingtoniin.
Siellä olimme tuntia ennen seuraavan junan lähtöä. Jos olisimme Victorialla odottaneet ennakkosuunnitelman mukaista junaa, olisi nyt aika kiire.
Paddingtonilla menimme kuppilaan. Tilasin englannin kielellä kahvin ja täytetyn patongin. J halusi samanlaisen, ja kysyi minulta jotakin kieliopillista neuvoa. En ehtinyt vastata, kun kahvilan myyjä vastasi selvällä suomen kielellä.
Junamatka Lontoo Paddington - Truro: Pitkä. Tylsä. Kivitaloja, peltoa, pusikkoa. Minulla ikkunapaikka, Jounilla ei. Laskin 5 tunnin aikana 13 koivua. Vähenivät länttä kohti mentäessä. Ei siis huolta siitepölystä. 
Trurosta oli vielä yksi paikallisjunayhteys Falmouth Town:iin. Siellä oli Benjamin vastassa minibussin kanssa. B heitti meidät majataloon, ja lähti hakemaan coach-asemalta muuta porukkaa. Kivaa olla vihdoin perillä!

Majatalolla varasin heti yläpunkan, ja pistin kaulamansetin toisen puolen liimaukseen. Hyvä, että nämä tulee hoidettua ajoissa ilman kiirettä.

Menimme illalla porukalla syömään. Samalla kävimme tulevaa viikkoa läpi. Ravintolan nimi oli 5 degrees west. Annoksen nimi oli legendary burger. Hyvää oli. Lasissa on Cornish beer. Hyvää oli sekin.

Myydään Epic 18x

Hinta 2300 euroa.
Kunto: siisti, vähän todella ohutta naarmua pohjassa. Selkänoja vaihdettu, mutta alkuperäinen on tallella ja helposti asennettavissa takaisin. Melottu vain pari kuukautta ja noin 200km. http://www.epickayaks.com/product/product/epic-18x

Yhteydenotot sähköpostilla antti.hanski (at) kymp.net tai 0405273209.

MYYTY!

Liian kovaa

Kävi vanhanaikaisesti. Liian paljon, liian kovaa, liian aikaisin. Alkoi mennä maku koko hommasta. Ei kai ole pakko vetää täysillä koko ajan, vaikka paatissa lukeekin Epic? Tiistaina 28.4.2015 kävin parin kympin lenkillä. Tavoitteena oli meloa rennosti ja hitaammin kuin normaalisti. Rentous onnistui.

28.4.2015 Niinlahti. Meloin Mussalon ympäri, 21km.

Back in business

Kajakin selkänojaongelma taitaa olla ratkaistu. Pulttasin penkkiin kiinni tuollaisen jäykän selkänojan. Meloin 25.4.2015 kevään pisimmän lenkin, 27 km. Selkänoja tuntui loppumatkastakin hyvältä. Hyvä juttu! Nyt tippui yksi apina selästä. Toinen apina, nimeltään Työ, pitäisi vielä tiputtaa.

Keli oli hyvä, +6° sw 3-6, loppupäivästä friskasi. Kävin kiertämässä Kirkonmaan ja pidin tauon Heinäsaaressa. Oli kiva päästä välillä sitä iänikuista Lehmäsaarta kauemmas. Koskahan pääsen kansallispuistoon retkeilemään?
Saaressa kävi läheltäpiti-tilanne. Horjahdin kivikossa, otin jalalla tukea sokkona, jalka meni kivenkoloon ja kaatusin takaviistoon. Kaatuminen oli pehmeä ja tavallaan hallittu, mutta jalka oli kivenkolossa ja jalasta olisi voinut kuulua naps. Nyt ei onneksi kuulunut. Tästä lähtien pidän puhelinta mukana kun liikun yksin saaressa.

Takaisintulomatkalla tuuli oli yltynyt vähän, ja Kotkan edustalla oli n. 0,5-0,7m aaltoja. Epic:illä saa paljon vauhdikkaampia surffeja kuin normaalilla allround-merikajakilla. Vauhti ei hidastunut surffin jälkeen, ja pystyi helposti liukumaan seuraavan aallon kiinni.

Nyt selkänoja on samanlainen kuin edellisessä kajakissa.

Tiuholmansalmi. Hyvä näkyvyys. Muutama avovene näkyi kalastuspuuhissa.

Heinäsaari on viiden tähden retkipaikka. On tuolit ja kaikki.

Löysin saaresta toisenkin bunkkerin. Tämä on hyvin piilossa ryteikön keskellä.

Heinäsaaren pohjoisrantaa. Kesällä tämä kohta on läpipääsemätöntä viidakkoa.

Meloin paluumatkasta 3 kilometriä inkkarimelalla. Testasin, että olisiko siitä varamelaksi. Ainakin matkamelonta onnistuu lähes normaalilla vauhdilla.

Selkäongelmia ja makkaranpaistoa

5.5.2015 Lehmäsaaren länsihiekat. Tein parin kaverin kanssa kevyen päiväretken. Aamulla oli itätuulta 4-6m/s. Välillä paistoi aurinkokin.

Henon "retkikeitin", ja kesän ensimmäiset makkarat.

Paluumatkalla kävimme Kukourissa.

Melanvetäjä, mela ja uusi paatti Kukourin edessä.

Epic:in selkätuki aiheutti pahaa alaselän kipeytymistä. Otin koko selkätukisysteemin pois ja kokeilin tänään tämmöistä viritystä. Auttoi merkittävästi, mutta vaatii vielä hienosäätöä. Saattaa olla, että vaihdan myös penkin toisenlaiseen.