Ilmaista jäätelöä ja hand of god

Lähtö Carbis Baystä.

Torstai-aamu: Litteä keli. Ei aaltoja, ei hauskaa. Enemmän aikaa aamutoimille. Lähtö vasta 9.00. Myöhemmin olisi ehkä tulossa aaltoja.
Pohjoisrannikko, Carbis Bay. Aurinkolasit ja voiteet käyttöön. Aurinkoinen päivä ja pläkä. Meloimme St. Ives:iä kohti. Teimme ohjailutekniikkaharjoituksia, mm. käänteinen melaperäsin. Sekin liittyy surffaukseen, aallon harjalla voi ohjata kumpaankin suuntaan pitämällä mela samalla puolella kajakkia.
Vähän pujottelua kivien välissä. Oma mela mukana oli hyvä juttu. Tuntuma veteen on sama, mihin on tottunut.
Rantauduimme St. Ives:iin. Tämä on kuulemma se pahin turistirysä Cornwallissa. Benjamin tarjosi jäätelöt. Meinasin jäädä ilman, kun ratkaisevalla hetkellä kuvasin muita jätskit kädessä.
Joku paikallinen kaluunaherra ruiskutteli syövyttävää ja myrkyllistä nestettä veneluiskalle. Kyseli, mistä olemme (Suomesta) ja varoitti veneliikenteestä sataman suulla.
Takaisin päin, lähtörannan ohi. Aallot kasvoivat, mutta hiiitaaaaasti. Harjoittelimme skuuppausta ja hand of god:ia. Liian tasaista muuhun. Hand of god tarkoittaa sitä, että kun kaveri on kaatunut ja kajakissa, melotaan vierelle ja kiskaistaan tyyppi pystyyn.
Nousimme maihin St. Ives Bay:n koillisreunassa, kallion vieressä. Vesi nousi, ja välillä piti vetää paatteja ylemmäs. Joku löi päänsä ulkonevaan kalliomuodostelmaan. Suurin osa melontatapaturmista sattuu maissa. Laastarilla selvittiin.

St. Ives:in satama.

St. Ives.

Benjamin tarjosi jäätelöt korvaukseksi litteästä kelistä.

Skuuppaus. B näyttää.

St. Ives Bay. Vesi nousussa. Tästä paljastuu todella suuri ala kun vesi on alimmillaan.

St. Ives näkyy taustalla.

Innokkaimmat jo lähdössä.

Vesille, ja aaltoja etsimään. Löytyi, ja jäimme leikkimään. Yllä olevassa videossa surffi lähtee hyvin, mutta olisi vaatinut heti ohjaavan melaperäsimen vasemmalta puolelta. Väänti heti poikittain, ja kyyti jäi lyhyeksi. Ylimpänä olevassa videossa Benjamin näyttää, kuinka helppoa on tehdä eskimo juuri, kun aalto on kohdalla. Melaa vain poikittain, niin ylöstulo tapahtuu lähes itsestään. Aallon sisällä on ilmeisesti jonkinlaisia nousevia virtauksia.
Aluksi oli aika pliisua, pientä kivaa. Sitten aallot alkoivat suureta nopeaan tahtiin. Oli pakko lähteä pois, kun vielä pääsimme. Surffituntuma oli minulta vähän kateissa. Vaikeaa hahmottaa kajakin paikkaa aallon suhteen. Helposti tipahti aallon eteen, eikä jarruttelu enää auttanut. Mutta eskimot alkoivat pikkuhiljaa toimia normaalisti. Varmaan oli harjoituksen puutetta.
Löytyi loivempi ranta, johon jäimme vielä vähäksi aikaa. Väsymys alkoi jo painaa. Capella keräsi vettä sisäänsä, vaikka aukkari oli toistaiseksi pysynyt paikollaan murtuvissakin aalloissa. Kävin pari kertaa ulkona tyhjentämässä. Pumppua ei ollut. Menin uimaan, ja nostin kajakkia keulasta. Helpompaa näin, kuin että kävisi rannalla tyhjentämässä.

Päivän saldo: Surffaus on rankkaa hommaa, Kamera otti vettä, aurinko häiritsi, suola kirveli silmiä, hihat märkinä kuivapuvun sisällä, viikon hauskin päivä tähän mennessä!

"Näin teidän pitäisi surffata".