Falmouth town ja train canceled

Osa porukasta oli varannut majatalosta yhden ylimääräisen yön, tarkoituksena viipyä Falmouthissa vielä lauantai. Ei melontaa, vaan kaupungin katselua. Meitä jäi viisi, Inkeri, Eeva, Riitta, Jouni ja minä.
Eilen meni pitkään kaupungilla. Ravintola sössi totaalisesti laskutuksen, ja maksamisessa meni suurinpiirtein tunti. Kävimme vuosi sitten samassa paikassa syömässä, ja samanlaista sössimistä oli silloinkin. Alussa näytti hyvältä, kun oli kaksi tarjoilijaa ottamassa tilaukset vastaan. Tuplavarmistus. Ei auttanut. Jos vielä lähden Cornwallin melontamatkalle, jätän tämän raflan väliin.
Sitten vielä pubiin. Jonkin aikaa haahuiltiin kaupungilla kunnes löytyi sopivan näköinen. Muistaakseni nimi oli The Seven Stars, ja jos ei kylän vanhin pubi, niin ainakin vanhimpia. Tyyliltään Kotkan Sporttipub potenssiin kolme. Ilman urheilua. Ei ollut kiire nukkumaan. Huomenna olisi vapaapäivä.

Lauantai haahuiltiin kaupungilla. Eksyin muusta porukasta joskus puolen päivän aikoihin. Muut menivät sukellustarvikeliikkeeseen, minä taas johonkin galleriaan. Sitten ei näkynyt enää ketään missään.

Sup vuokraamo.

Majatalon viereinen ranta.

Rannalle ajautunut meduusa.

Kävelimme Pendennisin niemen ja linna ympäri.

Vanhaa satamaa.

Linja-autoasema ydinkeskustassa.

Sunnuntai. Juna lähtee Falmouth town:in pysäkiltä 9.00. Jounin kanssa olemme hyvissä ajoin asemalle odottelemaan. Sitten J kysyy: "mitäs tämä tarkoittaa? Tässä näytöllä lukee että train canceled?"

Tiedättekö sen tunteen, kun on vieraassa maassa matkustamassa kotiin päin, ja yllättäen ensimmäinen aika monesta ennakkoon varatusta ja maksetusta yhteydestä kusee, eikä ole mitään ideaa miten... siis mitään ideaa mistään.
Minä tiedän, eikä ole hauska tunne.
But stay cool, man. Asioillahan on taipumus järjestyä. Siinä sattui olemaan muutama paikallinen tyyppi, jolla oli sama ongelma. Yhdellä oli henkilöauto kilometrin päässä kotipihalla. Käveltiin sinne, ja ystävällisesti meidät ja pari muuta matkustajaa vietiin autolla Truroon, josta lähti meidän  seuraava juna. Ehdimme ihan aikataulussa. Loppumatkan aikana Kotkaan ei tapahtunut mitään yllättävää.

Ajatuksia koko melontamatkasta:
-mielenkiintoista tekemistä riitti jokaiselle päivälle
-melonta on Briteissä todellakin erilaista kuin Suomessa
-paljon reskutus ja tilannehallintaharjoittelua
-surffaus oli mielestäni hauskinta, sitä olisi voinut olla enemmänkin
-linna oli mukava yllätys
-reissussa ei ollut minulle enää "yllätysmomenttia", tiesin suunnilleen, mitä oli tulossa
-Benjamin veti reissun ammattitaidolla, ja muunkin porukan kanssa tuli toimeen... ;)
-kuivapuku piti, oma mela oli loistojuttu ottaa mukaan, Capella oli edelleen hyvä paatti, vaikka vähän vuotikin
-tämän vuoden reissu oli ehkä enemmän kurssimuotoinen, kuin viime vuonna. Opetusta oli enemmän. Jos en ihan väärin muista
-reissu ei ole ilmainen, mutta hintansa arvoinen (matka 870€, matkustus n. 400€, syöminen ym. n. 200£)

Suosittelen vahvasti tällaista melontamatkaa! Melonta ison meren rannalla on tosiaan eri laji kuin Suomessa. Jokaisen suomalaisen retkijyrän pitäisi kerran käydä Atlantin rannalla melomassa. Eniten Brittiolosuhteista pystyy nauttimaan, jos on ns. jatkokurssitaso käyty, tai muuten kokemusta aallokkomelonnasta. Eskimo on hyödyllistä osata hyvin, mutta kyllä tuolla näkyi ihmisillä hauskaa olevan vaikkei eskimoa oikein osannutkaan.