St. Michaels Mount ja surffielämyksiä

Perjantai, viimeinen melontapäivä. Selvitimme taas netistä kahden mahdollisen melontapaikan olosuhteet. Toinen etelä-, ja toinen pohjoisrannikolla.

South, Praa sands: Lw 9,48, hw 15.30, swell 7' 11s lännestä, wind 3-4m/s NE, surf 3-5 feet, aallot pienenevät päivän mittaan.
North, Gordrevy point: lw 9,53, hw 15.51, swell 8' 11sekuntia lännestä, wind 3-4m/s NE.

Virtauskartasta katsoimme virtaukset sinä aikana, kun olisimme vesillä. Rannikon tuntumassa virtaus on kaikenkaikkiaan aika heikkoa. Alla olevassa kartassa virtaukset on merkitty pisteviivoilla. Lyhyt piste tarkoittaa heikkoa virtaa, ja yhtenäinen viiva voimakasta.
Päätettiin lähteä Praa sandsiin. Mutta porukka shoppailee kuin viimeistä päivää SKC:n pikku puodissa. Tosin, onhan tämä viimeinen päivä, mutta melomaan tänne on tultu eikä ostoksille.

Aivoriihi. Piti saada vuorovesien ajankohdat selville.

Ei mikään virallinen amiraliteetin kartta, vaan harrastajien ja paikallisten asiantuntijoiden laatima.

Viikon lähtöpaikat numerojärjestyksessä.

SKC:n kauppa.

Rantaan päästiin vihdoin. Näytti hyvältä. Aurinko paistoi, ja mereltä tuli hyvän näköisiä aaltoja. Jäätiin rannalle surffailemaan. En kuvannut, vaan keskityin olennaiseen.
Nyt aloin saamaan homman jujusta kiinni. Pysyin monta kertaa surffissa aallon harjalla, sekä etu- että takaperin surffatessa. Todella hauskaa! Ranta oli leveä, ja porukka oli sopivasti levittäytynyt, emmekä olleet toistemme tiellä. Parasta oli, kun Benjaminin neuvoilla pääsin sivusurffista hallitusti takaisin etusurffiin. Sivusurffissa ollessa maan puolelta kaariveto takaa eteenpäin, ja kajakin perä nousee takaisin aallon päälle. Huikea onnistumisen elämys!
Toista kertaa en ehtinyt tässä onnistua. Lähdimme melomaan rantaa pitkin etsimään taukopaikkaa. Kiersimme linnasaaren ulkokautta, ja meloimme rantaa pitkin itään. Sopivaa paikkaa ei löydy. Rantajyrkänteen ja meren välinen kaistale on kapea, ja vesi nousussa. Pari paikkaa olisi ollut muuten mahdollisia, mutta maininki on kasvamassa, ja lyö voimalla rantaan. Poispääsy olisi vaikeaa. Ei muuta vaihtoehtoa, kuin palata takaisin päin. Onneksi minulla oli muutama välipalakeksi kelluntaliivin taskussa. Yhden söin itse, ja pari muuta lainasin hyvällä korolla Markolle ja Jounille. Oli myyjän markkinat.
Päätimme yrittää rantautua linnasaarelle. St. Michael Mounts. http://www.stmichaelsmount.co.uk/ Benjamin varoitteli, että sieltä voi tulla väkeä miekkojen kanssa ja ajaa meidät pois.
Eivät tulleet miekkojen kanssa, vaan toivottivat ystävällisesti tervetulleiksi. Kehottivat kantamaan kajakit reilusti vaan ylös, ettei nousuvesi vie niitä. Kahviloita ja ravintoloita löytyy, tervetuloa vaan rahoinenne. Tämä olikin mielenkiintoinen paikka. Kotoinen Fort Slava jää kyllä kakkoseksi tähän verrattuna.  Nonstop veneyhteys kulki mantereelle. Pidimme täällä ihan reilun tauon. Ehti vähän kierrellä saarta. Ylhäällä linnassa emme ehtineet käydä. Sinne olisi ollut pääsymaksukin.

Praa Sands ja St. Michael Mount.

Evästauko saarella.

Itse linnaan tutustumisessa olisi mennyt koko päivä.

En muista aiemmin meloneeni tien yli. Saarelle vievä tie on matalimman laskuveden aikana käytettävissä. Tauon jälkeen halukkaat saivat suorittaa EPP3 taitotestin. Teimme myös kajakinpaikkausharjoituksen saaren toisella puolella ristiaallokossa. Joku sai kuvitteellisen reiän kajakin pohjaan, ja vaurioitunut kajakki piti saada vedestä ylös, ja kuvitteellisesti paikattua. Yllätys, minun kajakkini pohjaan tuli reikä. Hyppäsin Jussin ja Jounin kajakkien takakannelle, ja kaverit vetivät minun paatin väärinpäin heidän etukansilleen. Helppoa kuin heinänteko.
Benjamin ja Marko testaavat vähän erikoisempaa kajakintyhjennyskeinoa alla näkyvällä videolla. Keula toisen kajakin päälle, aukkari irti ja eskimo. En tiedä, tuliko tyhjäksi.
Sitten takaisin Praa Sandsiin. Toivottavasti olisi aaltoja jäljellä.
Ei ollut. Pettymys. Ei minkäänlaisesta surffista tietoakaan. Aalto murtui välillä rantaan, mutta "dumppaamalla" aivan vesirajassa. Järkyttyneenä vain istuin minuutin paikoillani. Ei tämän näin pitänyt loppua. Sitten aloin treenaamaan itsepelastautumisia. Muutkin alkoivat tekemään parireskutuksia tai jotain.
Sitten B tuli melomalla hakemaan lapset pois leikkimästä. Yritti ensin huudella rannalta, mutta ei tehonnut.
Oli kuulemma pöytä varattuna jostain ravintolasta, ja piti ehtiä.

Saarelle johtava tie näkyy kartassakin.

Mitä tapahtuu? Kuva otettu seisten Jussin ja Jounin kajakin takakansilla.