Stora Fagerö - Barösund - Ekholmsklobben

6.8.2017 sunnuntai.
Heräsin normaalisti 7.00. Sain nukkua rauhassa. Fanaatikot eivät tulleet ajamaan minua pois. Pointsit Inkoon seurakunnalle. Mutta ei tämä nyt silti ihan vielä riitä että uskoon tulisin. Tai kyllähän minä nyt johonkin uskon, mutta... no joo, nyt meinaa juttu lähteä lapasesta. Asiaan.

Siis tuulinen aamu. Lounaistuulta, ehkä jotain 10m/s. Teki mieli meloa mahdollisimman suojaisaa reittiä. Sitä oli onneksi tänään tarjolla.

Meloin ensin Barösundin mikäliekeskukseen. Oli kauppaa, kahvilaa ja putiikkia. Ja oikein kunnon Tarmo-lähikauppa, huippuvalikoimat vaikka mitä. Vettä sai myös täältä, tottakai. Vettä minulla on mukana 15 litraa kun kaikki astiat ovat täynnä. Tähän mennessä se on riittänyt about 200 prosenttisesti. Muutenkaan koko reissun aikana ei ollut mitään ongelmia veden saannin kanssa. Kauppojakin löytyi ihan kiitettävän tiheään.

Barösundista oli tarkoitus lähteä johonkin päin etsimään seuraavaa leiripaikkaa. Tuulen takia kunnianhimoiset matkatavoitteet on toistaiseksi hylätty. Orslandetin koillispuolelta kulkeva kapea "ränni" näytti mielenkiintoiselta. Kyselin kaupalta varmuuden vuoksi että pääseekö siitä läpi. Siellä oli sitten ihan kunnioitettavan kokoinen vierasvenesatama palveluineen. 

"Rännissä" tuli melojaryhmä vastaan. Kyselin heiltä sopivaa leirisaarta, ja vetäjä näytti omaa karttaansa, josta löytyi sopivan näköinen saari. Se oli Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kartta, joka olisi minullakin pitänyt olla.  

Päivän kilometrit: 20.

Barösund.

Kaislikkoränni, josta pääsee isollakin paatilla.

Rännin vierasvenesatama.

Kai tästä pääsee? Oikaisin vähän katsomaan Gölisnäs:in vierassatamaa. En jäänyt sinne. Liikaa ihmisiä.

Ekholmsklobben. Hauska pieni saari jossa hyvä rantautumispaikka tuulen suojassa. Ja hyvää telttamaastoa ihan rannan lähellä. Ja nuotiopaikka vesirajassa kiven takana. Lähes täydellistä. 

Oli pitkästä aikaa makkaraa grillattavana. No toissapäivänä oli, mutta onhan tuo aika pitkä aika. 

Porkkalan selän yli

5.8.2017.
Aikainen lähtö. Tuuli vastainen ja friskaamassa. Aamulla 6-7m/s lounaasta. Päivän tavoite oli päästä Porkkalanselän toiselle puolelle Inkoon saaristoon. 

On kuultu juttuja Porkkalanselästä. Onhan se aika avoin, ja aalto tulee vapaasti aika kaukaa. Oli ihan merellinen kokemus. Kunnon kokoiset aallot tuovat tiettyä draivia melontaan.

Ennen lähtöä katselen kyllä karttaa, ja teen jonkinlaisia reittisuunnitelmia. Mutta lopullinen reitti tulee päätettyä aika extempore. Asiaan vaikuttaa kaikki asiat. Tulee vain tunne, että nyt menen tuosta. Se tunne tuli nyt vähän ennen Upinniemeä. Suunnittelin kiertäväni enemmän pohjoisesta välttääkseni vastatuulen. Äh, ei jaksa. Heilahdan tästä yli Ryssklobbeniin. Ukkoskuuroja oli liikkeellä, mutta näytti siltä että ei osu. Eikä osunutkaan. Jos olisin ollut tunnin myöhemmässä, niin olisi osunut.

Kuuropilvet tekivät valon aika hienoksi. Näkyy varmaan kuvista.

Näin meduusan jonkin Upinniemen eteläpuolisen saaren rannalla. Eksotiikkaa. Ei niitä idässä näe ikinä.

Bongatut kasvit: Keltamatara, ahdekaunokki, poimuhierakka, peltosaunio.

24km. Stora Svartö - Stora Fagerö. Loppumatkasta vastatuuli alkoi jo käymään raskaaksi. Vähän kyllä väsytin itseäni alkumatkasta, tulin selän yli reipasta vauhtia.

Aamu. 

Selkä ylitetty. Tauko Ryssklobbenissa. 

Itäkärjessä oli korkea kallio.

Sinisimpukkaa isot läjät rannalla.

Merisaunio. Tripleurospermum maritimum.

Keltamatara. Galium verum.

Poimuhierakka. Rumex crispus.

Ahdekaunokki. Centaurea jacea.

Fagerön kaakkoisranta jonne rantauduin. Pohjoispäässä olisi ollut jonkinlainen retkisatama, mutta sinne tuuli. Tämä oli raivattu aukia, johon oli joitakin koivuja jätetty. Toisessa suunnassa puolen kilometrin päässä oli talo. Tyhjillään. Toisessa suunnassa niemen kärki jossa oli suuri risti. Välillä hyvin hoidettu polku. Epämääräinen paikka. En uskaltanut pystyttää teltta kuin vasta myöhään illalla. Oli tunne, että joku tulee häätämään minut pois ihan koska tahansa. Tai kohta jokin uskonnollinen kulkue menee ohi valkoisissa kaavuissa ja virttä laulaen. Illalla tuuli kovaa.

Tämä kuva on jo seuraavalta aamulta. 

Hommanskär - Stora Svartö

4.8.2017.
Aamulla satoi. Mutta oli myötätuuli. Vesisade=kaakkoistuuli. Ei vesisadetta=lounaistuuli. 
Pakkasin kajakin tarpin alla, jolloin leirivarusteet sai suurin piirtein kuivina kajakkiin. Teltta oli märkä, mutta pakkauspussi piti veden sisäpuolella. 
Meloessa laitoin normaalin anorakin päälle ns. myrskyanorakin, ja pysyin kohtalaisen kuivana koko matkan. En noussut maihin kuin vasta Porkkalan kaupalla. 
Meriveden lämpötilassa oli selkeä ero suojaisten salmien ja avoimien paikkojen välillä. Niin kylmää joka tapauksessa, että ei mitään mahdollisuutta päästä talviturkista eroon.
Illalla aurinko oli erityisen tervetullut sadepäivän jälkeen.

Päivän melonta oli 20km. Hommanskäristä Porkkalaan, ja vähän takaisin päin Stora Svartö:ön.

Sateinen ja harmaa aamu. Mutta myötätuuli!

Oli pakko ottaa tyrskylähtö ja liukuen kalliota pitkin veteen. Ei siinä muuta, mutta evä jää tällöin jumiin. Siinä on jokin rakenteellinen vika. Kun kajakin saa veteen, evä pitää käsin alakautta ottaa pari senttiä alas. Sitten se toimii ihan hyvin vivun välityksellä. 

Onkohan tässä salmessa nyt varmasti riittävästi kummeleita? 

Porkkalan satama.

Kauppa ja kahvilarakennus. Kävin pitkästä aikaa ihan pöytäkahvilla. Kaupasta olutta, makkaraa, leipää,  banaaneja ja sekalaisia juttuja. Juomavettä sai myös täältä. 

Kauppareissun jälkeen piti etsiä leiripaikka jostakin Porkkalan niemen kärjen tietämiltä. Kauppareissun aikana sade alkoi vähitellen loppua ja muuttua kuuromaiseksi. Ja samalla tuuli kääntyi normaaliksi eli lounaaseen. Tiedossa oli Stora Svartö niminen kunnan retkeilysaari. Kuvassa näkyy ilmeisesti Rönnskärin tunnusmajakka. En ole varma, jokin sellainen...

Stora Svartö. Aikaa oli kerrankin. Nuohosin koko saaren, tarkoituksena löytää mahdollisimman rauhallinen, tuulensuojainen ja aurinkoinen leiripaikka. Löytyi. Saaressa oli myös isot venelaiturit ja poijut veneilijöitä varten. En mennyt lähellekään. Oli yksi kotkalainenkin moottorivene.

Olen edelleen Suomen etelärannikon roskisvyöhykkeellä. 

Olen kokenut ahaa-elämyksen tarpin virittämisessä. Säästän 80% narujen kanssa säätämisestä kun laitan melan keskelle pystyyyn. Ei jää vesi pussittamaan tarpin päälle. Vaatii kyllä aika tyynen paikan, mutta leiripaikat ovat lähes aina suojan puolella.

Oli aika kuivatella kamoja ja ottaa rennosti riippukeinossa.

Saaressa oli tulentekokielto muualla kuin osoitetuilla nuotiopaikoilla. 

Muinaistulet

25.8. - 27.8.2017.
Pitkän retken päivitykset jatkuvat ensi viikolla. Laitetaan tähän väliin tämmöinen heti tuoreeltaan.
Melontaseuran porukkaa oli lähdössä Pyhtään Kaunissaareen Muinaistulet -tapahtumaan. Taitaa olla jo jonkinlainen perinne, että sinne mennään. Ei mikään seuran toimintasuunnitelmaan merkitty retki, vaan ihan muuten vaan. 
Lähtöajaksi oli porukan kesken sovittu lauantai-aamu. Minä meloin paikalle jo perjantai-iltana töiden jälkeen. Syynä parempi melontakeli, perjantaina satoi vettä ja oli vain kevyttä vastatuulta. Lauantaina tuulta oli sitten enenmmän. Melon mieluummin vesisateessa kuin vastatuuleen.
Muutenkin tuntui hyvältä olla yksi yö enemmän retkiolosuhteissa. Siihen on niin tottunut äskeisen kolmen viikon retken jälkeen. 

Kova tuuli oli vähentänyt lähtijöiden määrää. Lopulta meloen saapui 3 ja yhteysaluksella 2 KoMe:laista.

Syksyn tuntua ilmassa. Selkeästi kesä alkaa olla ohi. Ilmat ovat kylmentyneet. Merivesi on lämpöisempää kuin ilma. Vaatetta olisi voinut ottaa vähän enemmän. Kesävarustus alkaa olla liian kevyttä.

Hieno reissu. Kiva retkeillä joskus porukassakin. 

Yhteysalus. Myös huviveneitä kulki saarta kohti lähes jatkuvana virtana. Perjaintaina olin saaressa joskus klo 20 aikoihin. Teltta pystyyn, sapuskaa ja nukkumaan. 

Lauantaina kävin saaren pohjoispäässä kasvikirjojen kanssa. Rannoilta löytyi ainakin merisinappi, tahmavillakko, merinätkelmä, punakoiso, merikaura, peltopillike, keto-orvokki, hierakoita ja pujoa. Kylällä oli puutarhamaiset olosuhteet, ja kasvit sen mukaiset. 

Lauantain sää oli epävakainen. 

Tarppi piti virittää matalaksi tuulen takia. 

Lauantai-illalta ei paljon kuvia ole. Käytiin ravintolassa syömässä muinaistulibuffet ja juomassa muutamat minttukaakaot. Sitten takaisin leiripaikalle, nuotio pystyyn ja ilotulituksen jälkeen nukkumaan.

Sunnuntaina paluumatkalla koukattiin pikarikivensalmen kautta. Ja tuli kiivettyä itse kiven päälle. Eikä edes tullut uimareissua.

Pari maltillisempaa ja fiksumpaa melojaa jäi alas huolehtimaan kajakeista. Kiven koon tajuaa kunnolla vasta sen päältä.

Vielä lounastauko ennen paluuta vajalle.

Torra Lövö - Hommanskär

3.8.2017. 
Hitto, missasin taas radion merisääennusteen. Tilasin tekstiviestinä. Illaksi tyyntyy, joten otan alkupäivän loman kannalta. Muuten keli on aurinkoinen ja lämmin.
Katselin itään päin ja mietin.  Nyt alan olla niin kaukana, että tulevat paikat ovat oikeasti uusia.  Jee!

Helsinki jossain tuolla, idässä. 

Kesäloma = riippukeino+kirja. Kirja on nimeltään Jään muisti. Se on dekkari, joka sijoittuu kanadan Ellesmeren saarelle 75 asteen leveyksille, ja kuvaa alkuperäisväestöä. 

Neljä kuvaa aiheena purjehdus. 

Rysäkari. Taas paljon purjeita horisontissa. 

Ihmisen tekemä kalliopiirros.

Luonnon tekemä kalliopiirros.

Illalla tuuli oli vähän tyyntynyt. Klo 18.10 olin vesillä ja liikkeessä. Suuntana Stora Brändö, joka kartan mukaan on jonkin sortin yleinen saari. Vähän ennen sitä tuli hyvännäköinen saari vastaan. Hommanskär, kun jälkikäteen jostain selvitin nimen. Ajattelin, että Stora Brändöstä ei ole tietoa onko hyvä vai paha paikka, ja tämä Hommanskär näyttää hyvältä, joten jäin tähän. Todennäköisyys sanoo, että tämä on parempi paikka. 

Tänään 12km. Ei paljon, tuulet syynä. Mutta matka etenee silti, ei ole kiirettä. 

Hommanskärin ranta.  

Huomenna sataa. Joten tarppi puuhun ja paatti sen alle. On luksusta kun kajakin saa aivan teltan viereen. Kantaminen on ikävää hommaa. Sateen myötä tulee taas kaakkoistuuli, joten haluan hyödyntää sen ja lähteä aamulla aikaisin liikkeelle. Sateella on hauskempi meloa kuin kärvistellä teltassa.