Hommanskär - Stora Svartö

4.8.2017.
Aamulla satoi. Mutta oli myötätuuli. Vesisade=kaakkoistuuli. Ei vesisadetta=lounaistuuli. 
Pakkasin kajakin tarpin alla, jolloin leirivarusteet sai suurin piirtein kuivina kajakkiin. Teltta oli märkä, mutta pakkauspussi piti veden sisäpuolella. 
Meloessa laitoin normaalin anorakin päälle ns. myrskyanorakin, ja pysyin kohtalaisen kuivana koko matkan. En noussut maihin kuin vasta Porkkalan kaupalla. 
Meriveden lämpötilassa oli selkeä ero suojaisten salmien ja avoimien paikkojen välillä. Niin kylmää joka tapauksessa, että ei mitään mahdollisuutta päästä talviturkista eroon.
Illalla aurinko oli erityisen tervetullut sadepäivän jälkeen.

Päivän melonta oli 20km. Hommanskäristä Porkkalaan, ja vähän takaisin päin Stora Svartö:ön.

Sateinen ja harmaa aamu. Mutta myötätuuli!

Oli pakko ottaa tyrskylähtö ja liukuen kalliota pitkin veteen. Ei siinä muuta, mutta evä jää tällöin jumiin. Siinä on jokin rakenteellinen vika. Kun kajakin saa veteen, evä pitää käsin alakautta ottaa pari senttiä alas. Sitten se toimii ihan hyvin vivun välityksellä. 

Onkohan tässä salmessa nyt varmasti riittävästi kummeleita? 

Porkkalan satama.

Kauppa ja kahvilarakennus. Kävin pitkästä aikaa ihan pöytäkahvilla. Kaupasta olutta, makkaraa, leipää,  banaaneja ja sekalaisia juttuja. Juomavettä sai myös täältä. 

Kauppareissun jälkeen piti etsiä leiripaikka jostakin Porkkalan niemen kärjen tietämiltä. Kauppareissun aikana sade alkoi vähitellen loppua ja muuttua kuuromaiseksi. Ja samalla tuuli kääntyi normaaliksi eli lounaaseen. Tiedossa oli Stora Svartö niminen kunnan retkeilysaari. Kuvassa näkyy ilmeisesti Rönnskärin tunnusmajakka. En ole varma, jokin sellainen...

Stora Svartö. Aikaa oli kerrankin. Nuohosin koko saaren, tarkoituksena löytää mahdollisimman rauhallinen, tuulensuojainen ja aurinkoinen leiripaikka. Löytyi. Saaressa oli myös isot venelaiturit ja poijut veneilijöitä varten. En mennyt lähellekään. Oli yksi kotkalainenkin moottorivene.

Olen edelleen Suomen etelärannikon roskisvyöhykkeellä. 

Olen kokenut ahaa-elämyksen tarpin virittämisessä. Säästän 80% narujen kanssa säätämisestä kun laitan melan keskelle pystyyyn. Ei jää vesi pussittamaan tarpin päälle. Vaatii kyllä aika tyynen paikan, mutta leiripaikat ovat lähes aina suojan puolella.

Oli aika kuivatella kamoja ja ottaa rennosti riippukeinossa.

Saaressa oli tulentekokielto muualla kuin osoitetuilla nuotiopaikoilla.