National Maritime Museum Cornwall

Kaiken kaikkiaan tämä melontamatka oli aivan huippu. Suosittelen! Järjestelyt toimivat hyvin ja oppaat ottivat huomioon kaikkien toiveet ja tarpeet. Atlantti on isompi kuin Suomenlahti, ja sen kyllä huomasi. Melonta Brittein saarilla on eri laji kuin Suomessa. Sain siihen nyt hyvän ensituntuman, ja hauskaa oli joka päivä. Tänne on päästävä uudestaan.

Lauantai 31.5.2014. Tänään ei melottu vaan katseltiin kaupunkia. Gyllyngdune Garden.

Täällä oli jokin purjehduskilpailu ja isoja purjelaivoja.

Merimuseo edessä.

Pääsin purjehtimaan. Tuulta tuli altaan reunoilta. Veneiden purjeita pystyi säätämään ja peräsintä kääntämään.

Kanootteja.

Pelastuskolihepteri.

Säämallia pystyi liikuttamaan pyödän yli. Pöydässä oli piste, jonka kohdalla olevat pilvet näkyivät näyttöruudusta.

Veneet kiinni.

Näkymä Falmouthin satamaan merimuseon yläkerrasta.

Paluu arkeen. 4.30 näyttää huomattavasti positiivisemmalta kuin 1.30, jolloin kävin tässä ensimmäisen kerran. Vietin kolme tuntia Kampin Mäkkärissä. Muuten paluumatka sujui hyvin.

Carbis Bay

Perjantai 30.5.2014. Viimeinen melontapäivä. Menimme pohjoisrannikolle, Carbis Bay:hin. Hieman alkoi olla reissuväsymystä ilmassa. Flunssakin painoi päälle. Tänään oli surffipäivä, kuten eilenkin. Aallot olivat rauhallisempia kuin eilen, mutta eivät yhtään tylsempiä! Harjoittelimme kajakin ohjailua surffissa. Ideana oli pysyä aallon harjalla, jossa pystyi muuttamaan suuntaa monta kertaa yhden surffin aikana. Ja sama takaperin. Onnistumisen elämyksiä sain, kun pari kertaa pystyin sivusurffista kääntämään kajakin normaaliin keulasurffiin. Leikkimään siitä, hop hop! -sanoi Benjamin.

Lähtöranta. Kantomatka oli inhimillinen.

Ei tuulta ja tasaista. Ei uskoisi, että tässäkin kelissä voi surffata!

Taukoranta.

Vesi oli niin tasaista tällä rannalla että pysyi ihan pystyssäkin.

Melonnan jälkeisiä nautintoaineita.

Cornish Burger

Torstai 29.5.2014. Rantatauon jälkeen kävimme vielä melomassa pienen lenkin kallioiden edustalla. Lopuksi jäimme vielä vähän leikkimään ja surffailemaan ennen maihinnousua. Aallot olivat muuttuneet paremmiksi, ne alkoivat murtua paljon kauempana rannasta. Leikkiminen on hauskaa, mutta rankkaa. Lopetimme tänään hyvissä ajoin ja lähdimme kaupungille syömään.

Suula. Benkku kertoo hyviä surffivinkkejä.

Kahvitauko surffirannalla.

Sinisimpukoita.

Läpi pääsee oikealla ajoituksella.

Cornish burger.

Iltajumppa portaissa.

Näkymä Falmouthin satamaan. Oikealla näkyy vähän merimuseon kattoa.

Rantakatu.

Isoja aaltoja rannalla

Torstai  29.5.2014. Neljäs melontapäivä. Ohjelmassa hiekkarantasurffia Port Towan:issa. Harjoittelimme sivusurffia ja eteen- ja taaksepäin surffaamista siten, että pysyy aallon harjalla ja pystyy säilyttämään ohjailtavuuden. Vähäsuolaiseen veteen tottuneena oli vaikeuksia muistaa pitää suu kiinni. Koko ajan oli suu täynnä pahan makuista suolavettä. Jos taas keskittyi liikaa suun kiinni pitämiseen, eskimo ei meinannut onnistua. Se on sitä elämän suolaa. Allot muuttuivat pikkuhiljaa rajummiksi ja murtuivat yhtäkkiä lähellä rantaa. Oli syytä rantautua lounastauolle.

Benkulla ja Sonjalla on kiire vesille.

Kohtalaisen pitkä kantomatka.

Ajoitus on tärkeää matalalta hiekkarannalta lähtiessä.

Sivusurffia.

Päin näköä. Etukansi tyhjeni kaikesta turhasta tavarasta.

Meloin vähän vauhtia takaperin ja katsoin mitä tapahtuu.

Ja sitten mentiin... Löysin itseni kaukaa rannalta, väärinpäin ja silmät täynnä hiekkaa. Olo oli kuin jaska jokusella laakalyönnin jälkeen. Tauon paikka.

Rockhoppingia pohjoisrannikolla

Keskiviikko 28.5.2014. Kolmas melontapäivä. Sää oli vähän pilvisempi. Maininki vähän isompaa. Lähdimme pohjoisrannikolle.

Kokoonnuimme aamulla Sea Kayaking Cornwall:in luokkahuoneessa. Benjamin kertoi vuorovesistä ja rannan profiilin vaikutuksesta aallon muodostumiseen.

Auto ja traileri lastattu ja valmiina lähtöön.

Pohjoisrannikolla joku pikkukylä, en muista nimeä.

Tuo mustavalkoinen lippu tarkoittaa uimareiden, ja punakeltainen surffaajien aluetta. Vai oliko se toisin päin?

Maininkia oli ja se teki rockhoppailusta hauskaa!

Vedenalainen kivi murtaa aallot ja muodostaa hyvän leikkipaikan.

Karut pesäpaikat lokeilla.

Tällaisia jyrkänteitä oli jatkuvasti.

Taukopaikka. Tauot eivät edelleenkään veny pitkiksi. Muuten vuorovesi vie kajakit.

Longships Lighthouse

Meloimme tiistaina vielä ennen maihin menoa katsomaan Longships:in majakkaa.

Tuulta ihan vähän. Virtaa oli ehkä 0,5 solmua pohjoiseen.

Majakka on pari kilometriä länteen Land's Endistä.

Hylkeitä oli paljon.

Majatalon emäntä Judy järjesti illalla barbecue:n.

Land's End

Toinen melontapäivä valkeni aurinkoisena. Ei tuulta. Maininkia hieman enemmän kuin eilen. Tänäänoli viikon pisin ajomatka Land's Endiin, joka on Britannian läntisin paikka. Minibussin pakkaus alkaa sujua jo rutiinilla. Jos takaluukun saa juuri ja juuri kiinni, kaikki kamat ovat mukana.
Luolia, rockhoppingia, majakoita, hylkeitä, maisemia. Kiersimme Longships:in majakan. Aurinkovoide oli tarpeen. Tälle päivälle ja loppuviikoksi sain P&H Capella:n. Muovinen ja hyvä perusmerikajakki. Sillä pystyi kolistelemaan hieman vapaammin kuin lasikuituisilla.

Lähtö- ja paluuranta. Vesi alhaalla.

Kuulemma noin voi käydä jos ei ole jeesusteippiä mukana.

Maininkia oli hieman.

Tässä ollaan aika lähellä läntisintä kohtaa.

Videossa rantautuminen evästauolle.

Kiva taukopaikka, ei voi valittaa.

Saimme seuraa ylhäältäpäin.

Longships:in majakka näkyy horisontissa.

Rantaa toiseen suuntaan kuvattuna.