Näytetään tekstit, joissa on tunniste Retkikertomukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Retkikertomukset. Näytä kaikki tekstit

20.8.2017

Kotka-Jurmo-Hanko 2017

Kotona taas. Kesäloma alkoi la 29.7.2017. Samana päivänä pakkasin kajakin ja lähdin Kotkasta länteen päin. Ei ollut kovin tarkkaa suunnitelmaa. Pakkasin kuitenkin siten, että pystyn olemaan reissussa koko kolmen viikon kesäloman. 

Jossain Porkkalan tai Inkoon kohdalla oli "ei paluuta" -piste. Sieltä olisin ehtinyt hyvin meloen takaisin Kotkaan. Paskat. Halusin saaristomerelle. Jos päätän reissun Hankoon HSKG tapahtumaan, niin ehkä sieltä saa pummattua kyydin kajakille itään päin. Tai Kaukokiidon tai jonkin vastaavan avulla. Tai jos ei saa, niin ei väliä. Paatti on jo 2 vuotta vanha, joutaakin jo vaihtoon. 

Lopulta meloin Jurmoon asti. Sieltä takaisin Hankoon. Ja kuinka ollakaan, sinne ilmestyi Kotkalaisia melojatyyppejä joiden kyydissä pääsin kajakin kanssa takaisin Kotkaan. 

Hauska reissu. Uusia maisemia. Virkistävä kokemus. En melonut pitkiä päivämatkoja. Olin sentään kesälomalla jne. Ehkä 25km oli keskiarvo. Pisin 49km ja lyhin 12. Kolme päivää vietin kokonaan saaressa, melomatta. Tuuletkin vaikuttivat tähän. 90% oli lounaistuulta. Eli vastainen länteen päin mennessä. Pari kertaa oli puoli päivää kaakon tuuli, mutta tällöin tuli aina vettä taivaan täydeltä. 
Reissun kruunasi HSKG, ja rantasurffi pe iltana ja la päivällä. 

Yöpymispaikat olivat järjestyksessä:
Bysket, Rönnskär, Onas, Sipoon Kaunissaari, Torra Lövö, Hommanskär, Stora Svartö, Fagerö, Ekholmsklobben, Jussarö x2, Hamnskär, tuntematon pikkusaari Rosalandetin kaakkoispuolella, Gärskär (tuvassa), Jurmo x2, Yxskären, Örö, Morgonlandet x2, Tulliniemi. 

Rupean lähiaikoina laittamaan reissusta kuvia ja vähän kertomusta päivä kerrallaan. 


Kuva on Ryssklobbenista, Porkkalanselän ylityksen jälkeen. Oli ukkoskuuroja liikkeellä. Ei osunut kohdalle. Kuva kuvaa hyvin koko reissua. Oli sadetta, paistetta ja uusia erikoisia maisemia. 

22.8.2015

Länteen tai itään...

15.8.2015.
Kaksi polkupyöräkuormallista roudattu kamoja kotoa vajalle. Huomenna lähtöpäivänä vielä repullinen ruokaa ja jotain pikkutarvikkeita. Olen varautunut yli viikon kestoiseen retkeen. Pastapusseja ja purkkihernekeittoa on mukana enemmän kuin pienessä kaupassa. En tykkää hienostella ruuan kanssa. Kunhan tulee maha täyteen. Mukaan lähtee myös iso kasa akkuja kameroihin, radio merisään kuuntelua varten, karttoja välille Helsinki-Virolahti, 2 pulloa skottilaista, kuudet kalsarit ja 2 t-paitaa, pipo, otsalamppu, ja muuta tarpeellista.
Vastaavan määrän ruokaa olen saanut ahdettua pienempäänkin kajakkiin. Kai ne Etainiin mahtuvat. Onneksi on kesä, eikä tarvitse isoa makuupussia tilaa viemään.
Tänä kesänä on jo seitsemän yötä leiriolosuhteissa, sekä Cornwallin reissu. Ne kaikki retket on tehty porukalla, tai ainakin kahdestaan. Nyt lähden yksin. Yksin retkeilyssä on aivan oma fiiliksensä, jota ei muuten saa. Hyvässä porukassa retkeily on myös hauskaa, mutta eri tavalla. Muutenkin olen yksin viihtyvää sorttia, ja juttelen mieluummin linnuille kuin ihmisille. (Varsinkin aamuisin.)
Suuunnitelma on lähteä ensiksi länttä kohti. Sattuukin olemaan itätuulta seuraavat pari päivää. Söderskärin majakka olisi kiva nähdä. Sekä Tiiskeri, Koivuluoto, Pörstinki ja Linnunrata. Mutta katsotaan mihin päädyn. En tee tarkkoja suunnitelmia. Menen sinne minne sattuu kulloinkin huvittamaan.

6.7.2015

Rankki, Silakkasaaret ja Etain:in tuntumat

4-5.7.2015. Lauantaina nukutti pitkään, vaikka aurinko paistoi suoraan telttaan. En ikinä muista ottaa aamuaurinkoa huomioon kun valitsen telttapaikkaa. Nyt se ei haitannut. Tuuli oli aamulla tyyntynyt huomattavasti eilisiltaan verrattuna. Nyt oli vain 7-8m/s SW. Päätimme lähteä Rankkia kohti myötäaallokossa. Selän ylitys oli noin 11km. Kevyttä surffailua. Leppoisaa melontaa eiliseen verrattuna.

Ristisaaren länsiranta lauantai-aamulla. Tuuli oli tyyntynyt, mutta hyviä tyrskyjä oli silti.

Lampaat olivat tuulen puolen rannalla tuulettumassa.

Selän ylitys Ristisaaresta Rankkiin.

Rankin vierasvenesatama.


Sääaseman torni.

Ilma oli hyvä, ja kävijöitä oli Rankissa paljon.

Rankkiin ja Kirkonmaahan on ilmaantunut uusia palveluja vesillä liikkujille. Rankissa on ravintola ja majoitusta, vierasvenesatama ym. www.kotkansaaret.fi
Ravintolan lohikeittoa oli kehuttu, mutta 14 euroa keitosta on aika paljon. Samalla hinnalla tilasimme sitten pihvit, jotka paljastuivat jauhelihapihveiksi. Ihan hyvää oli silti. Rankki on tutustumisen arvoinen paikka, johon ajaa vuoromoottori Kotkan Sapokasta.
Vaihtoehdot seuraavaksi yöpymissaareksi olivat Heinäsaari Kirkonmaan eteläpäässä, tai Silakkasaaret kilometri Rankista Luoteeseen. Päätimme valita Silakat. Huomenna olisi sitten helpompi kotiinpaluu.
Pääsimme melkein perille Silakkasaariin, kun Pasi huuti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Bigfoot oli puolillaan vettä. Saimme paatin maihin. Tutkimus paljasti, että kannen ja rungon välinen liitos oli ratkennut styyrpuurin puolelta. Vettä tuli istuinaukkoon ja molempiin takaosastoihin. Keula säilyi kuivana. Yllättävä vaurio, kun kajakkia on käsitelty täysin asiallisesti. Ei ole mällätty kiville, hypitty päällä tai muuta sellaista. Paattikin oli vain 2 vuotta vanha.
Pistää miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos liitos olisi irronnut perjantaina kovassa kelissä tai lauantaina selän ylityksessä. Olisi ollut todella kusinen tilanne. Sitä ei varmaankaan oltaisi omin voimin pystytty ratkaisemaan. Nyt oli hyvä onni, että tämä tapahtui hyvässä säässä ja lähellä rantaa.
Minulta löytyi jokin liimaus/tiivistysainetuubi ja Pasilta iso rulla jeesusteippiä. Niillä saatiin Bigfoot sen verran tiiviiksi, että sunnuntaina pääsimme kotirantaan.
Lisätty 8.7.2015: tarkempi kuvaus vauriosta ja jälkiseuraamuksista löytyy täältä: http://paakala.blogspot.fi/2015/07/kajakkivaurion-jalkiloylyt.html

Vesilasti.

Syy löytyi.

Silakkasaarten itäranta.

Suursaari sunnuntaiaamuna kuvattuna.

Puoli rullaa jesaria kylkeen, ja taas mennään.
Etain sai retken aikana hyvän "koeponnistuksen". Paatin mitat ym. löytyy täältä valmistajan sivuilta, en ala niitä erikseen selostamaan. Kajakki oli helppo hallita kaikissa tilanteissa, olosuhteet huomioon ottaen. Retkilastissa se on erittäin vakaa, eikä sitä paljon murtuvat aallonharjat hetkauta. Kuten edellisessä postauksessa totesin, tyhjänä ohjautuvuus on huikea kun kallistaa tarpeeksi. Kallistusohjausta Etain tottelee hyvin myös lievemmillä kallistuksilla, joita tulee matkamelonnassa käytettyä, lastattunakin. Evää en käyttänyt retken aikana ollenkaan. Ketteryyttä menetetään jonkin verran lastattuna, luonnollisesti. Johtuu ehkä eniten siitä, että lastattua Etainia on hankala kallistaa niin paljon, kuin jyrkkä käännös edellyttäisi. Kyllä se silti taipuu kaikkeen, mihin tarvitsee ja moneen väliin, mihin ei edes tarvitsisi, mutta silti haluaisi. Beaufort voittaa Etainin ohjautuvuudessa lastattuna, mutta ei ehkä tyhjänä. Tyhjänä B:n toissijainen vakaus ei ole yhtä luotettava kuin Etain:issa.
Luukut ja osastot olivat jopa perjantain melonnan jälkeen täysin kuivat. Paitsi pikkuluukku istuinaukon edessä, siellä oli pieni loraus vettä.
Pakkaustilavuutta on riittävästi pidemmällekin retkelle. Melonta-asento tuntui verrattain hyvältä vielä retken jälkeenkin. Jalkatuet ovat aika leveällä, jos haluaa meloa polvet yhdessä. Niihin voi ehkä viritellä jonkinlaisen laudanpätkän, joka olisi kummastakin päästä jalkatuessa kiinni. Siis eräänlainen levyjalkatuki. Sitä pitää suunnitella.
Ainut asia, josta en pidä, on rungon pieni löysyys pituussuunnassa. Se tuntuu kun kajakkia kantaa kahdestaan keulasta ja perästä kiinni pitäen. Ehkä se on hyväksyttävää 5,36 pitkässä muovikajakissa, vaikka kerrosrakenteinen onkin. Muuten runko on jäykkä, eikä paljon notkahtele vaikka 70 kiloinen meloja seisoo kannen päällä.
Kaikkiaan olen tyytyväinen Etainin ominaisuuksiin. Suosittelen, jos haluaa huolettoman muovikajakin ja  normaalia enemmän pakkaustilavuutta.

5.7.2015

Tuulessa ja aallokossa

3.7.2015. Viikonlopuksi oli kaikenlaista melontaan liittyvää suunnitelmaa. Yksi olisi ollut autoilla lauantaina Loviisaan, ja meloen Orrengrund ja Viirit ympäri. Tälle retkelle olisi tullut pari Espoolaista melojatuttua, mutta he peruivat osallistumisensa liian kovan tuuliennusteen vuoksi. Päätettiin silti Pasin kanssa tehdä jonkinlainen retki.
Perjantaina heräsin 5.20 normaalisti töihin lähteäkseni. Sähköpostissa oli viesti Pasilta, että hän voi lopettaa työpäivän vähän aikaisemmin, mitenkäs minulla olisi tilanne? Laitoin samantien tekstiviestin pomolle, että onnistuisiko vapaapäivä? Vastaus oli ok.
12.20 oli kaksi paattia vesillä, ja suuntana Ristisaari. Suunnitelma oli, että tänään Ristisaareen, ja huomenna myötätuuleen surffaillen sinne minne aallot vievät, ja sunnuntaina kotiin. Tänään olisi vastatuulta tiedossa ihan riittävästi.


Alkumatkalla vielä hymyilytti. Sunnuntaina ei enää hirveästi, tuli pieni kalustovaurio. Äyspään ylityksessä vastatuulta oli vain 6-7m/s.

Tauko Kuusisaaressa. Agressiiviset hevosmuurahaiset pitivät tiukasti saarta hallinnassaan.

Lähdöissä luonnonrannoista on mahdollista saada hauskoja tilannekuvia. Kamera kannattaa pitää valmiina. Tällä kertaa kuvaajan harmiksi lähtö onnistui hyvin.
Tauon aikan friskasi johonkin 8-10 metriin sekunnissa. Laivaväylällä Kaunissaaren pohjoispuolella oli iso, mutta loiva aallokko. Horisontti hävisi säännöllisesti näkyvistä. Tuuli ei ollut aivan vastainen. Melontasuunta oli suunnilleen 45 astetta tuulensuunnasta vasempaan, mutta keula täytyi pitää lähellä tuulen silmää. Tuuli aiheutti niin paljon sortoa. Kaunissaaren eteläpäässä oli vielä puolen kilometrin tiukka pätkä. Tuuli oli saaren päässä voimakkaampi kuin avovedellä. Lisäksi matalassa vedessä aallot alkoivat murtua, ja veneliikennettä oli jonkin verran kapealla väylällä.
Kaunissaaren kylällä söimme jäätelöt ja otimme vettä tarpeeksi loppuretkeä varten. Pasi ihmetteli, kun kajakkiin oli tullut hieman vettä. Ei hälyttävästi, mutta kuitenkin.





Tuuli friskasi edelleen. Nyt 10-12m/s, puuskissa enemmän. Viimeinen etappi. 6 km ristisaareen. Oli aika tiukka keli. Teoriassa sivutuuli, käytännössä vastatuuli sorron voittamiseksi. Matkalla oli kaksi matalaa ja pitkää hiekkasärkkäsaarta. Järkevintä olisi ollut meloa ne suojan puolelta. Mutta aallot tuntuivat niin hauskoilta, eivätkä särkät olisi kuitenkaan tuulelta suojanneet.
Menimme myös liian läheltä noita saaria. Osittain siitä syystä, että Pasilla oli hankaluuksia saada kajakki käännettyä tuulta kohti, vaikka kohtalaisen vahva meloja onkin. Tuulen puuskat olivat todella tiukkoja. Muutamassa paikassa aallot kaatuivat päälle ihan kunnolla, mataloituvan pohjan takia. Tuli pakkosivusurffeja. Onneksi ei kovin pitkiä.
Ristisaareen lopulta päästiin ilman dramatiikkaa.

Ristisaaren pohjoispään lahdelma. Saaressa oli neljä lintumiestä, joiden veneet näkyvät kuvassa.

Kaunissaari Ristisaaresta kuvattuna. Tuosta melottiin äsken.

Ristisaaren länsirantaa.

11.6.2015

Falmouth town ja train canceled

Osa porukasta oli varannut majatalosta yhden ylimääräisen yön, tarkoituksena viipyä Falmouthissa vielä lauantai. Ei melontaa, vaan kaupungin katselua. Meitä jäi viisi, Inkeri, Eeva, Riitta, Jouni ja minä.
Eilen meni pitkään kaupungilla. Ravintola sössi totaalisesti laskutuksen, ja maksamisessa meni suurinpiirtein tunti. Kävimme vuosi sitten samassa paikassa syömässä, ja samanlaista sössimistä oli silloinkin. Alussa näytti hyvältä, kun oli kaksi tarjoilijaa ottamassa tilaukset vastaan. Tuplavarmistus. Ei auttanut. Jos vielä lähden Cornwallin melontamatkalle, jätän tämän raflan väliin.
Sitten vielä pubiin. Jonkin aikaa haahuiltiin kaupungilla kunnes löytyi sopivan näköinen. Muistaakseni nimi oli The Seven Stars, ja jos ei kylän vanhin pubi, niin ainakin vanhimpia. Tyyliltään Kotkan Sporttipub potenssiin kolme. Ilman urheilua. Ei ollut kiire nukkumaan. Huomenna olisi vapaapäivä.

Lauantai haahuiltiin kaupungilla. Eksyin muusta porukasta joskus puolen päivän aikoihin. Muut menivät sukellustarvikeliikkeeseen, minä taas johonkin galleriaan. Sitten ei näkynyt enää ketään missään.

Sup vuokraamo.

Majatalon viereinen ranta.

Rannalle ajautunut meduusa.




Kävelimme Pendennisin niemen ja linna ympäri.


Vanhaa satamaa.



Linja-autoasema ydinkeskustassa.


Sunnuntai. Juna lähtee Falmouth town:in pysäkiltä 9.00. Jounin kanssa olemme hyvissä ajoin asemalle odottelemaan. Sitten J kysyy: "mitäs tämä tarkoittaa? Tässä näytöllä lukee että train canceled?"

Tiedättekö sen tunteen, kun on vieraassa maassa matkustamassa kotiin päin, ja yllättäen ensimmäinen aika monesta ennakkoon varatusta ja maksetusta yhteydestä kusee, eikä ole mitään ideaa miten... siis mitään ideaa mistään.
Minä tiedän, eikä ole hauska tunne.
But stay cool, man. Asioillahan on taipumus järjestyä. Siinä sattui olemaan muutama paikallinen tyyppi, jolla oli sama ongelma. Yhdellä oli henkilöauto kilometrin päässä kotipihalla. Käveltiin sinne, ja ystävällisesti meidät ja pari muuta matkustajaa vietiin autolla Truroon, josta lähti meidän  seuraava juna. Ehdimme ihan aikataulussa. Loppumatkan aikana Kotkaan ei tapahtunut mitään yllättävää.

Ajatuksia koko melontamatkasta:
-mielenkiintoista tekemistä riitti jokaiselle päivälle
-melonta on Briteissä todellakin erilaista kuin Suomessa
-paljon reskutus ja tilannehallintaharjoittelua
-surffaus oli mielestäni hauskinta, sitä olisi voinut olla enemmänkin
-linna oli mukava yllätys
-reissussa ei ollut minulle enää "yllätysmomenttia", tiesin suunnilleen, mitä oli tulossa
-Benjamin veti reissun ammattitaidolla, ja muunkin porukan kanssa tuli toimeen... ;)
-kuivapuku piti, oma mela oli loistojuttu ottaa mukaan, Capella oli edelleen hyvä paatti, vaikka vähän vuotikin
-tämän vuoden reissu oli ehkä enemmän kurssimuotoinen, kuin viime vuonna. Opetusta oli enemmän. Jos en ihan väärin muista
-reissu ei ole ilmainen, mutta hintansa arvoinen (matka 870€, matkustus n. 400€, syöminen ym. n. 200£)

Suosittelen vahvasti tällaista melontamatkaa! Melonta ison meren rannalla on tosiaan eri laji kuin Suomessa. Jokaisen suomalaisen retkijyrän pitäisi kerran käydä Atlantin rannalla melomassa. Eniten Brittiolosuhteista pystyy nauttimaan, jos on ns. jatkokurssitaso käyty, tai muuten kokemusta aallokkomelonnasta. Eskimo on hyödyllistä osata hyvin, mutta kyllä tuolla näkyi ihmisillä hauskaa olevan vaikkei eskimoa oikein osannutkaan.

10.6.2015

St. Michaels Mount ja surffielämyksiä

Perjantai, viimeinen melontapäivä. Selvitimme taas netistä kahden mahdollisen melontapaikan olosuhteet. Toinen etelä-, ja toinen pohjoisrannikolla.

South, Praa sands: Lw 9,48, hw 15.30, swell 7' 11s lännestä, wind 3-4m/s NE, surf 3-5 feet, aallot pienenevät päivän mittaan.
North, Gordrevy point: lw 9,53, hw 15.51, swell 8' 11sekuntia lännestä, wind 3-4m/s NE.

Virtauskartasta katsoimme virtaukset sinä aikana, kun olisimme vesillä. Rannikon tuntumassa virtaus on kaikenkaikkiaan aika heikkoa. Alla olevassa kartassa virtaukset on merkitty pisteviivoilla. Lyhyt piste tarkoittaa heikkoa virtaa, ja yhtenäinen viiva voimakasta.
Päätettiin lähteä Praa sandsiin. Mutta porukka shoppailee kuin viimeistä päivää SKC:n pikku puodissa. Tosin, onhan tämä viimeinen päivä, mutta melomaan tänne on tultu eikä ostoksille.

Aivoriihi. Piti saada vuorovesien ajankohdat selville.

Ei mikään virallinen amiraliteetin kartta, vaan harrastajien ja paikallisten asiantuntijoiden laatima.


Viikon lähtöpaikat numerojärjestyksessä.

SKC:n kauppa.
Rantaan päästiin vihdoin. Näytti hyvältä. Aurinko paistoi, ja mereltä tuli hyvän näköisiä aaltoja. Jäätiin rannalle surffailemaan. En kuvannut, vaan keskityin olennaiseen.
Nyt aloin saamaan homman jujusta kiinni. Pysyin monta kertaa surffissa aallon harjalla, sekä etu- että takaperin surffatessa. Todella hauskaa! Ranta oli leveä, ja porukka oli sopivasti levittäytynyt, emmekä olleet toistemme tiellä. Parasta oli, kun Benjaminin neuvoilla pääsin sivusurffista hallitusti takaisin etusurffiin. Sivusurffissa ollessa maan puolelta kaariveto takaa eteenpäin, ja kajakin perä nousee takaisin aallon päälle. Huikea onnistumisen elämys!
Toista kertaa en ehtinyt tässä onnistua. Lähdimme melomaan rantaa pitkin etsimään taukopaikkaa. Kiersimme linnasaaren ulkokautta, ja meloimme rantaa pitkin itään. Sopivaa paikkaa ei löydy. Rantajyrkänteen ja meren välinen kaistale on kapea, ja vesi nousussa. Pari paikkaa olisi ollut muuten mahdollisia, mutta maininki on kasvamassa, ja lyö voimalla rantaan. Poispääsy olisi vaikeaa. Ei muuta vaihtoehtoa, kuin palata takaisin päin. Onneksi minulla oli muutama välipalakeksi kelluntaliivin taskussa. Yhden söin itse, ja pari muuta lainasin hyvällä korolla Markolle ja Jounille. Oli myyjän markkinat.
Päätimme yrittää rantautua linnasaarelle. St. Michael Mounts. http://www.stmichaelsmount.co.uk/ Benjamin varoitteli, että sieltä voi tulla väkeä miekkojen kanssa ja ajaa meidät pois.
Eivät tulleet miekkojen kanssa, vaan toivottivat ystävällisesti tervetulleiksi. Kehottivat kantamaan kajakit reilusti vaan ylös, ettei nousuvesi vie niitä. Kahviloita ja ravintoloita löytyy, tervetuloa vaan rahoinenne. Tämä olikin mielenkiintoinen paikka. Kotoinen Fort Slava jää kyllä kakkoseksi tähän verrattuna.  Nonstop veneyhteys kulki mantereelle. Pidimme täällä ihan reilun tauon. Ehti vähän kierrellä saarta. Ylhäällä linnassa emme ehtineet käydä. Sinne olisi ollut pääsymaksukin.

Praa Sands ja St. Michael Mount.

Evästauko saarella.


Itse linnaan tutustumisessa olisi mennyt koko päivä.






En muista aiemmin meloneeni tien yli. Saarelle vievä tie on matalimman laskuveden aikana käytettävissä. Tauon jälkeen halukkaat saivat suorittaa EPP3 taitotestin. Teimme myös kajakinpaikkausharjoituksen saaren toisella puolella ristiaallokossa. Joku sai kuvitteellisen reiän kajakin pohjaan, ja vaurioitunut kajakki piti saada vedestä ylös, ja kuvitteellisesti paikattua. Yllätys, minun kajakkini pohjaan tuli reikä. Hyppäsin Jussin ja Jounin kajakkien takakannelle, ja kaverit vetivät minun paatin väärinpäin heidän etukansilleen. Helppoa kuin heinänteko.
Benjamin ja Marko testaavat vähän erikoisempaa kajakintyhjennyskeinoa alla näkyvällä videolla. Keula toisen kajakin päälle, aukkari irti ja eskimo. En tiedä, tuliko tyhjäksi.
Sitten takaisin Praa Sandsiin. Toivottavasti olisi aaltoja jäljellä.
Ei ollut. Pettymys. Ei minkäänlaisesta surffista tietoakaan. Aalto murtui välillä rantaan, mutta "dumppaamalla" aivan vesirajassa. Järkyttyneenä vain istuin minuutin paikoillani. Ei tämän näin pitänyt loppua. Sitten aloin treenaamaan itsepelastautumisia. Muutkin alkoivat tekemään parireskutuksia tai jotain.
Sitten B tuli melomalla hakemaan lapset pois leikkimästä. Yritti ensin huudella rannalta, mutta ei tehonnut.
Oli kuulemma pöytä varattuna jostain ravintolasta, ja piti ehtiä.



Saarelle johtava tie näkyy kartassakin.

Mitä tapahtuu? Kuva otettu seisten Jussin ja Jounin kajakin takakansilla.

9.6.2015

Ilmaista jäätelöä ja hand of god

Lähtö Carbis Baystä.
Torstai-aamu: Litteä keli. Ei aaltoja, ei hauskaa. Enemmän aikaa aamutoimille. Lähtö vasta 9.00. Myöhemmin olisi ehkä tulossa aaltoja.
Pohjoisrannikko, Carbis Bay. Aurinkolasit ja voiteet käyttöön. Aurinkoinen päivä ja pläkä. Meloimme St. Ives:iä kohti. Teimme ohjailutekniikkaharjoituksia, mm. käänteinen melaperäsin. Sekin liittyy surffaukseen, aallon harjalla voi ohjata kumpaankin suuntaan pitämällä mela samalla puolella kajakkia.
Vähän pujottelua kivien välissä. Oma mela mukana oli hyvä juttu. Tuntuma veteen on sama, mihin on tottunut.
Rantauduimme St. Ives:iin. Tämä on kuulemma se pahin turistirysä Cornwallissa. Benjamin tarjosi jäätelöt. Meinasin jäädä ilman, kun ratkaisevalla hetkellä kuvasin muita jätskit kädessä.
Joku paikallinen kaluunaherra ruiskutteli syövyttävää ja myrkyllistä nestettä veneluiskalle. Kyseli, mistä olemme (Suomesta) ja varoitti veneliikenteestä sataman suulla.
Takaisin päin, lähtörannan ohi. Aallot kasvoivat, mutta hiiitaaaaasti. Harjoittelimme skuuppausta ja hand of god:ia. Liian tasaista muuhun. Hand of god tarkoittaa sitä, että kun kaveri on kaatunut ja kajakissa, melotaan vierelle ja kiskaistaan tyyppi pystyyn.
Nousimme maihin St. Ives Bay:n koillisreunassa, kallion vieressä. Vesi nousi, ja välillä piti vetää paatteja ylemmäs. Joku löi päänsä ulkonevaan kalliomuodostelmaan. Suurin osa melontatapaturmista sattuu maissa. Laastarilla selvittiin.

St. Ives:in satama.

St. Ives.

Benjamin tarjosi jäätelöt korvaukseksi litteästä kelistä.



Skuuppaus. B näyttää.

St. Ives Bay. Vesi nousussa. Tästä paljastuu todella suuri ala kun vesi on alimmillaan.

St. Ives näkyy taustalla.

Innokkaimmat jo lähdössä.






Vesille, ja aaltoja etsimään. Löytyi, ja jäimme leikkimään. Yllä olevassa videossa surffi lähtee hyvin, mutta olisi vaatinut heti ohjaavan melaperäsimen vasemmalta puolelta. Väänti heti poikittain, ja kyyti jäi lyhyeksi. Ylimpänä olevassa videossa Benjamin näyttää, kuinka helppoa on tehdä eskimo juuri, kun aalto on kohdalla. Melaa vain poikittain, niin ylöstulo tapahtuu lähes itsestään. Aallon sisällä on ilmeisesti jonkinlaisia nousevia virtauksia.
Aluksi oli aika pliisua, pientä kivaa. Sitten aallot alkoivat suureta nopeaan tahtiin. Oli pakko lähteä pois, kun vielä pääsimme. Surffituntuma oli minulta vähän kateissa. Vaikeaa hahmottaa kajakin paikkaa aallon suhteen. Helposti tipahti aallon eteen, eikä jarruttelu enää auttanut. Mutta eskimot alkoivat pikkuhiljaa toimia normaalisti. Varmaan oli harjoituksen puutetta.
Löytyi loivempi ranta, johon jäimme vielä vähäksi aikaa. Väsymys alkoi jo painaa. Capella keräsi vettä sisäänsä, vaikka aukkari oli toistaiseksi pysynyt paikollaan murtuvissakin aalloissa. Kävin pari kertaa ulkona tyhjentämässä. Pumppua ei ollut. Menin uimaan, ja nostin kajakkia keulasta. Helpompaa näin, kuin että kävisi rannalla tyhjentämässä.

Päivän saldo: Surffaus on rankkaa hommaa, Kamera otti vettä, aurinko häiritsi, suola kirveli silmiä, hihat märkinä kuivapuvun sisällä, viikon hauskin päivä tähän mennessä!

"Näin teidän pitäisi surffata".