Marjakariin

23.4.2016. Vapaat viikonloput ovat harvinaisia. Lähdin lauantaina yhden yön retkelle, vaikka sääennuste ennusti epävakaista. Suunnaksi valikoitui Haapasaariston lähistöllä olevat saaret. Ajatus oli 3/4 matkan ajan Kuusenkari, mutta tein viime hetken muutoksen suunnitelmaan ja meninkin Marjakariin. Siellä en ollut käynyt pitkään aikaan, ja siellä on parempi maa teltan pystytykseen.
Ja Marjakari oli pari kilometriä lähempänä kuin Kuusenkari. Kun olen yksin liikkeellä, melon helposti vähän liian kovaa. Ja sitten viimeiset kilometrit tuntuvat pitkiltä. Ainakin näin alkukaudesta. Ei nyt lähimainkaan mitään totaaliuupumista, mutta vain sellainen tunne, että mieluummin olisin perillä kun melkein perillä.
Lintuja näkyi paljon. Riskilöitä, ruokkeja, merikotkia, västäräkkejä, kivitasku, haahkoja ja jopa yksi tiira. Ja muutama käpytikka nakutteli saaressa.

Kaukana etelässä näkyi nopeasti nousevia kuuropilviä. Tuulta 2-4 koillisesta. Aurinkoa, pipo pois. Pilvi, pipo päähän. Aurinkoa, pipo pois. Aurinko lämmitti hyvin aina kun se sattui paistamaan. Kun se ei paistanut, oli aika koleata.

Tauko Kirkonmaan Voikalliolla. 10km takana, saman verran jäljellä.

Vahakari oli täynnä tirppoja. Vähän taukopaikan jälkeen selän ylitykselle lähtiessä alkoi takana nousta "mielenkiintoisen" näköinen kuuropilvi. Se ei lähtenyt jahtaamaan minua onneksi. Muutenkin keli kirkastui. Pilvet jäivät sisäsaariston ylle. Merellä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta.

Marjakarin pohjoisranta. Sikäli ankea paikka, että tästä on suora näköyhteys Kotkan keskustaan. Näen kiikareilla entisen asuintaloni. Hienoja pilviä mantereen päällä.

Minun teltta on pienempi ja oranssi. Mikä lie kalamaja. Ei ollut ketään kotona.

Pohjoisrannalla oli vielä vähän jäätä. Karua maisemaa vielä näin aikaisin keväällä. Mutta pörriäisiä pörräilee ja kasvitkin pikkuhiljaa heräilevät.

Marjakarista erkanee pohjoisen suuntaan kivikkoinen särkkä, jonka toisessa päässä on kallio. Näyttäisi äkkiseltään lintujen suosikkipaikalta, mutta ei siellä ollut kuin yksi kivitasku ja västäräkki.

Länsirantaa.

Kaksi merikotkaa lähti kiveltä lentoon.

Rakkolevää puissa. En tiedä, miten on sinne päätynyt.

Auringon nousu Itäkarissa ja Vahakarin loisto

Sunnuntai 14.9.2014. Edessä kotiinpaluu. Sää jatkuu hyvänä.

Ei ollut sumua, vaan kameran linssi oli kostea. Kaste oli voimakas.

Vahakarin loisto. Meloin vaihtelun vuoksi eri reittiä kotiin.

Merikotka. Näitä oli kaksi. Seisoivat kivillä ja pällistelivät ympäriinsä.

Vahakari.

Syyskuun kalenterikuva

22.10.2012 Vahakari. Päiväretkellä. Kevyttä NE tuulta. +5°C. Kuvattu Länteen. Oikealla Ristisaari ja Kaunissaari.

Vahakarin maisemia

22.10.2012

Hernesoppa.

Venäläinen ammuslaatikko (tyhjä) on vielä tallella.

Ei minun!

Tästä saaresta voi löytää ihan mitä vaan.

Oikealla näkyy Ristisaari ja Kaunissaari.  Matkaa n. 15 km.

Vanha merimerkin jalusta. Näkymä itään. Keskellä horisonttia on Äljy.

Bilteman fendari. Ehjä.

Vahakari

22.10.2012

Oli hyvä keli. Lähdin päiväretkelle. Tuulta 3 metriä koillisesta. Menomatkalla sivumyötäinen.

Vahakari kuuluu itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.

Kivikkorantaan on vaikea nousta naarmuttamatta kajakin pohjaa. Mutta ei se ole ennenkään haitannut.

Vahakari

KoMe:n meriretki 1.  Kolmas ja viimeinen päivä eli 29.7.  Yöllä oli kova ukkonen. Salamoita, jyrinää, vettä ja tuulta tuli taivaan täydeltä. Kajakki siirtyi yön aikana puoli metriä itään. Aamulla poutaa mutta jyrinää kuului lännestä jatkuvasti. Kello 12 lähdettiin Vahakaria kohti. Pari rankkaa sadekuuroa tuli sopivasti kun oltiin Vahakarissa. Päästiin linjaloiston alle suojaan. Matkaa jatkettiin 14:00 Silakkasaaria kohti myötätuulessa. Pieniä surffejakin sai pari kertaa. Tuulta oli kaakosta noin 5 m/s. Silakkasaarten hiekkarannalla pidettiin uima- ja ruokatauko. Aurinko paistoi, tuuli alkoi tyyntymään. Ilma oli kuuma ja vesi lämmintä.
Ei tarvitse edes kovin paljon valehdella jos sanoo että kyllä oli mahtava meriretki!

Vahakari

Lauantaina oli lämmin ja tyyni keli, ja uskomattoman paljon ötököitä tyynellä merenpinnalla. Vahakarin ohitin matkalla Kuusenkariin. Maihin en noussut lintuja häiritsemään.