Falmouth town ja train canceled

Osa porukasta oli varannut majatalosta yhden ylimääräisen yön, tarkoituksena viipyä Falmouthissa vielä lauantai. Ei melontaa, vaan kaupungin katselua. Meitä jäi viisi, Inkeri, Eeva, Riitta, Jouni ja minä.
Eilen meni pitkään kaupungilla. Ravintola sössi totaalisesti laskutuksen, ja maksamisessa meni suurinpiirtein tunti. Kävimme vuosi sitten samassa paikassa syömässä, ja samanlaista sössimistä oli silloinkin. Alussa näytti hyvältä, kun oli kaksi tarjoilijaa ottamassa tilaukset vastaan. Tuplavarmistus. Ei auttanut. Jos vielä lähden Cornwallin melontamatkalle, jätän tämän raflan väliin.
Sitten vielä pubiin. Jonkin aikaa haahuiltiin kaupungilla kunnes löytyi sopivan näköinen. Muistaakseni nimi oli The Seven Stars, ja jos ei kylän vanhin pubi, niin ainakin vanhimpia. Tyyliltään Kotkan Sporttipub potenssiin kolme. Ilman urheilua. Ei ollut kiire nukkumaan. Huomenna olisi vapaapäivä.

Lauantai haahuiltiin kaupungilla. Eksyin muusta porukasta joskus puolen päivän aikoihin. Muut menivät sukellustarvikeliikkeeseen, minä taas johonkin galleriaan. Sitten ei näkynyt enää ketään missään.

Sup vuokraamo.

Majatalon viereinen ranta.

Rannalle ajautunut meduusa.

Kävelimme Pendennisin niemen ja linna ympäri.

Vanhaa satamaa.

Linja-autoasema ydinkeskustassa.

Sunnuntai. Juna lähtee Falmouth town:in pysäkiltä 9.00. Jounin kanssa olemme hyvissä ajoin asemalle odottelemaan. Sitten J kysyy: "mitäs tämä tarkoittaa? Tässä näytöllä lukee että train canceled?"

Tiedättekö sen tunteen, kun on vieraassa maassa matkustamassa kotiin päin, ja yllättäen ensimmäinen aika monesta ennakkoon varatusta ja maksetusta yhteydestä kusee, eikä ole mitään ideaa miten... siis mitään ideaa mistään.
Minä tiedän, eikä ole hauska tunne.
But stay cool, man. Asioillahan on taipumus järjestyä. Siinä sattui olemaan muutama paikallinen tyyppi, jolla oli sama ongelma. Yhdellä oli henkilöauto kilometrin päässä kotipihalla. Käveltiin sinne, ja ystävällisesti meidät ja pari muuta matkustajaa vietiin autolla Truroon, josta lähti meidän  seuraava juna. Ehdimme ihan aikataulussa. Loppumatkan aikana Kotkaan ei tapahtunut mitään yllättävää.

Ajatuksia koko melontamatkasta:
-mielenkiintoista tekemistä riitti jokaiselle päivälle
-melonta on Briteissä todellakin erilaista kuin Suomessa
-paljon reskutus ja tilannehallintaharjoittelua
-surffaus oli mielestäni hauskinta, sitä olisi voinut olla enemmänkin
-linna oli mukava yllätys
-reissussa ei ollut minulle enää "yllätysmomenttia", tiesin suunnilleen, mitä oli tulossa
-Benjamin veti reissun ammattitaidolla, ja muunkin porukan kanssa tuli toimeen... ;)
-kuivapuku piti, oma mela oli loistojuttu ottaa mukaan, Capella oli edelleen hyvä paatti, vaikka vähän vuotikin
-tämän vuoden reissu oli ehkä enemmän kurssimuotoinen, kuin viime vuonna. Opetusta oli enemmän. Jos en ihan väärin muista
-reissu ei ole ilmainen, mutta hintansa arvoinen (matka 870€, matkustus n. 400€, syöminen ym. n. 200£)

Suosittelen vahvasti tällaista melontamatkaa! Melonta ison meren rannalla on tosiaan eri laji kuin Suomessa. Jokaisen suomalaisen retkijyrän pitäisi kerran käydä Atlantin rannalla melomassa. Eniten Brittiolosuhteista pystyy nauttimaan, jos on ns. jatkokurssitaso käyty, tai muuten kokemusta aallokkomelonnasta. Eskimo on hyödyllistä osata hyvin, mutta kyllä tuolla näkyi ihmisillä hauskaa olevan vaikkei eskimoa oikein osannutkaan.

St. Michaels Mount ja surffielämyksiä

Perjantai, viimeinen melontapäivä. Selvitimme taas netistä kahden mahdollisen melontapaikan olosuhteet. Toinen etelä-, ja toinen pohjoisrannikolla.

South, Praa sands: Lw 9,48, hw 15.30, swell 7' 11s lännestä, wind 3-4m/s NE, surf 3-5 feet, aallot pienenevät päivän mittaan.
North, Gordrevy point: lw 9,53, hw 15.51, swell 8' 11sekuntia lännestä, wind 3-4m/s NE.

Virtauskartasta katsoimme virtaukset sinä aikana, kun olisimme vesillä. Rannikon tuntumassa virtaus on kaikenkaikkiaan aika heikkoa. Alla olevassa kartassa virtaukset on merkitty pisteviivoilla. Lyhyt piste tarkoittaa heikkoa virtaa, ja yhtenäinen viiva voimakasta.
Päätettiin lähteä Praa sandsiin. Mutta porukka shoppailee kuin viimeistä päivää SKC:n pikku puodissa. Tosin, onhan tämä viimeinen päivä, mutta melomaan tänne on tultu eikä ostoksille.

Aivoriihi. Piti saada vuorovesien ajankohdat selville.

Ei mikään virallinen amiraliteetin kartta, vaan harrastajien ja paikallisten asiantuntijoiden laatima.

Viikon lähtöpaikat numerojärjestyksessä.

SKC:n kauppa.

Rantaan päästiin vihdoin. Näytti hyvältä. Aurinko paistoi, ja mereltä tuli hyvän näköisiä aaltoja. Jäätiin rannalle surffailemaan. En kuvannut, vaan keskityin olennaiseen.
Nyt aloin saamaan homman jujusta kiinni. Pysyin monta kertaa surffissa aallon harjalla, sekä etu- että takaperin surffatessa. Todella hauskaa! Ranta oli leveä, ja porukka oli sopivasti levittäytynyt, emmekä olleet toistemme tiellä. Parasta oli, kun Benjaminin neuvoilla pääsin sivusurffista hallitusti takaisin etusurffiin. Sivusurffissa ollessa maan puolelta kaariveto takaa eteenpäin, ja kajakin perä nousee takaisin aallon päälle. Huikea onnistumisen elämys!
Toista kertaa en ehtinyt tässä onnistua. Lähdimme melomaan rantaa pitkin etsimään taukopaikkaa. Kiersimme linnasaaren ulkokautta, ja meloimme rantaa pitkin itään. Sopivaa paikkaa ei löydy. Rantajyrkänteen ja meren välinen kaistale on kapea, ja vesi nousussa. Pari paikkaa olisi ollut muuten mahdollisia, mutta maininki on kasvamassa, ja lyö voimalla rantaan. Poispääsy olisi vaikeaa. Ei muuta vaihtoehtoa, kuin palata takaisin päin. Onneksi minulla oli muutama välipalakeksi kelluntaliivin taskussa. Yhden söin itse, ja pari muuta lainasin hyvällä korolla Markolle ja Jounille. Oli myyjän markkinat.
Päätimme yrittää rantautua linnasaarelle. St. Michael Mounts. http://www.stmichaelsmount.co.uk/ Benjamin varoitteli, että sieltä voi tulla väkeä miekkojen kanssa ja ajaa meidät pois.
Eivät tulleet miekkojen kanssa, vaan toivottivat ystävällisesti tervetulleiksi. Kehottivat kantamaan kajakit reilusti vaan ylös, ettei nousuvesi vie niitä. Kahviloita ja ravintoloita löytyy, tervetuloa vaan rahoinenne. Tämä olikin mielenkiintoinen paikka. Kotoinen Fort Slava jää kyllä kakkoseksi tähän verrattuna.  Nonstop veneyhteys kulki mantereelle. Pidimme täällä ihan reilun tauon. Ehti vähän kierrellä saarta. Ylhäällä linnassa emme ehtineet käydä. Sinne olisi ollut pääsymaksukin.

Praa Sands ja St. Michael Mount.

Evästauko saarella.

Itse linnaan tutustumisessa olisi mennyt koko päivä.

En muista aiemmin meloneeni tien yli. Saarelle vievä tie on matalimman laskuveden aikana käytettävissä. Tauon jälkeen halukkaat saivat suorittaa EPP3 taitotestin. Teimme myös kajakinpaikkausharjoituksen saaren toisella puolella ristiaallokossa. Joku sai kuvitteellisen reiän kajakin pohjaan, ja vaurioitunut kajakki piti saada vedestä ylös, ja kuvitteellisesti paikattua. Yllätys, minun kajakkini pohjaan tuli reikä. Hyppäsin Jussin ja Jounin kajakkien takakannelle, ja kaverit vetivät minun paatin väärinpäin heidän etukansilleen. Helppoa kuin heinänteko.
Benjamin ja Marko testaavat vähän erikoisempaa kajakintyhjennyskeinoa alla näkyvällä videolla. Keula toisen kajakin päälle, aukkari irti ja eskimo. En tiedä, tuliko tyhjäksi.
Sitten takaisin Praa Sandsiin. Toivottavasti olisi aaltoja jäljellä.
Ei ollut. Pettymys. Ei minkäänlaisesta surffista tietoakaan. Aalto murtui välillä rantaan, mutta "dumppaamalla" aivan vesirajassa. Järkyttyneenä vain istuin minuutin paikoillani. Ei tämän näin pitänyt loppua. Sitten aloin treenaamaan itsepelastautumisia. Muutkin alkoivat tekemään parireskutuksia tai jotain.
Sitten B tuli melomalla hakemaan lapset pois leikkimästä. Yritti ensin huudella rannalta, mutta ei tehonnut.
Oli kuulemma pöytä varattuna jostain ravintolasta, ja piti ehtiä.

Saarelle johtava tie näkyy kartassakin.

Mitä tapahtuu? Kuva otettu seisten Jussin ja Jounin kajakin takakansilla.

Ilmaista jäätelöä ja hand of god

Lähtö Carbis Baystä.

Torstai-aamu: Litteä keli. Ei aaltoja, ei hauskaa. Enemmän aikaa aamutoimille. Lähtö vasta 9.00. Myöhemmin olisi ehkä tulossa aaltoja.
Pohjoisrannikko, Carbis Bay. Aurinkolasit ja voiteet käyttöön. Aurinkoinen päivä ja pläkä. Meloimme St. Ives:iä kohti. Teimme ohjailutekniikkaharjoituksia, mm. käänteinen melaperäsin. Sekin liittyy surffaukseen, aallon harjalla voi ohjata kumpaankin suuntaan pitämällä mela samalla puolella kajakkia.
Vähän pujottelua kivien välissä. Oma mela mukana oli hyvä juttu. Tuntuma veteen on sama, mihin on tottunut.
Rantauduimme St. Ives:iin. Tämä on kuulemma se pahin turistirysä Cornwallissa. Benjamin tarjosi jäätelöt. Meinasin jäädä ilman, kun ratkaisevalla hetkellä kuvasin muita jätskit kädessä.
Joku paikallinen kaluunaherra ruiskutteli syövyttävää ja myrkyllistä nestettä veneluiskalle. Kyseli, mistä olemme (Suomesta) ja varoitti veneliikenteestä sataman suulla.
Takaisin päin, lähtörannan ohi. Aallot kasvoivat, mutta hiiitaaaaasti. Harjoittelimme skuuppausta ja hand of god:ia. Liian tasaista muuhun. Hand of god tarkoittaa sitä, että kun kaveri on kaatunut ja kajakissa, melotaan vierelle ja kiskaistaan tyyppi pystyyn.
Nousimme maihin St. Ives Bay:n koillisreunassa, kallion vieressä. Vesi nousi, ja välillä piti vetää paatteja ylemmäs. Joku löi päänsä ulkonevaan kalliomuodostelmaan. Suurin osa melontatapaturmista sattuu maissa. Laastarilla selvittiin.

St. Ives:in satama.

St. Ives.

Benjamin tarjosi jäätelöt korvaukseksi litteästä kelistä.

Skuuppaus. B näyttää.

St. Ives Bay. Vesi nousussa. Tästä paljastuu todella suuri ala kun vesi on alimmillaan.

St. Ives näkyy taustalla.

Innokkaimmat jo lähdössä.

Vesille, ja aaltoja etsimään. Löytyi, ja jäimme leikkimään. Yllä olevassa videossa surffi lähtee hyvin, mutta olisi vaatinut heti ohjaavan melaperäsimen vasemmalta puolelta. Väänti heti poikittain, ja kyyti jäi lyhyeksi. Ylimpänä olevassa videossa Benjamin näyttää, kuinka helppoa on tehdä eskimo juuri, kun aalto on kohdalla. Melaa vain poikittain, niin ylöstulo tapahtuu lähes itsestään. Aallon sisällä on ilmeisesti jonkinlaisia nousevia virtauksia.
Aluksi oli aika pliisua, pientä kivaa. Sitten aallot alkoivat suureta nopeaan tahtiin. Oli pakko lähteä pois, kun vielä pääsimme. Surffituntuma oli minulta vähän kateissa. Vaikeaa hahmottaa kajakin paikkaa aallon suhteen. Helposti tipahti aallon eteen, eikä jarruttelu enää auttanut. Mutta eskimot alkoivat pikkuhiljaa toimia normaalisti. Varmaan oli harjoituksen puutetta.
Löytyi loivempi ranta, johon jäimme vielä vähäksi aikaa. Väsymys alkoi jo painaa. Capella keräsi vettä sisäänsä, vaikka aukkari oli toistaiseksi pysynyt paikollaan murtuvissakin aalloissa. Kävin pari kertaa ulkona tyhjentämässä. Pumppua ei ollut. Menin uimaan, ja nostin kajakkia keulasta. Helpompaa näin, kuin että kävisi rannalla tyhjentämässä.

Päivän saldo: Surffaus on rankkaa hommaa, Kamera otti vettä, aurinko häiritsi, suola kirveli silmiä, hihat märkinä kuivapuvun sisällä, viikon hauskin päivä tähän mennessä!

"Näin teidän pitäisi surffata".

Pelipaikka ja aaltoja päin näköä

Kolmas melontapäivä. Porthreath pohjoisrannikolla. Pilvistä, vähän tuulta. Hyvä että oli pilvistä, eilen naama vähän paloi kuin melottiin pitkään vasta-aurinkoon. Aurinkorasvat oli puljetessa liuenneet naamasta pois.
Vehkeet niskaan ja eväät paatteihin. Benjamin puhui surffauksesta. Turvallisuusseikkoja ja kajakin ohjailua surffissa. Kiteytettynä ohjeet olivat, että älkää surffatko kaverin päälle.
Aallot eivät olleet hyviä. Ne murtuivat liian sisällä, ja hyvät kyydit oli kortilla. Kerran surffia lopettaessa aalto painoi aukkarin sisään, kun nojasin aaltoa vasten. Ärsyttävää, piti mennä rannalle tyhjentämään. Aukkari oli kyllä suht tiukka neopreenipeitto.
Aallot kehittyivät vieläkin huonommiksi, ja lähdimme läpsimään rannikkoa pitkin eteenpäin. Näkyi merimetsoja, ruokkeja, lokkeja ja erikoislintuja. Hyviä leikkipaikkoja kalliorantojen tuntumassa.

Lähdön odottelua.

Ajoitus on tärkeä surffirannalta ulos meloessa. Tässä aalto murtuu päin näköä, ja stoppaa vauhdin. Pahimmassa tapauksessa heittää takaisin rannalle.

Tässä on parempi ajoitus. Yli ennen kuin aalto alkaa murtua.

Pläts! Suola kirvelee silmissä, ja maistuu pahalta suussa.

Yritin viritellä vaahtosotaa, mutta porukka vaan kiroili, että mene nyt hittoon siitä huitomasta.

Pelipaikka.

Teimme taas pelastautumis- ja tilannehallintaharjoituksia. Joku kaatui muka yllättäen, ja ryhmä hoiti tilanteen miten hyväksi näki. Hinaus pois vaaravyöhykkeeltä, ja sellaisella oltiin. Samaan aikaan joku aloittaa jo reskutuksen. Joku katsoo kokonaisuutta, että muu ryhmä ei ajaudu vaaraan. Katse merelle, sieltä voi hyökätä jättiläisiä. Minulla vähän kädetön olo ilman hinausvyötä. Olisi pitänyt ottaa oma Suomesta mukaan.

Ennen taukoa löytyi mielenkiintoinen pelipaikka. Näkyy ylläolevassa kuvassa. Kallioletto veden rajassa, johon tuleva maininki nousee äkkiä ja murtuu. Leton takana on syvää. Pystysuoraa vesiseinää oli puolentoista metriä, suunnilleen. Benjamin kohdalle, ja heitti tyylikkään takaperinvoltin. Mietin vähän aikaa, sitten päätin lähteä yrittämään. Piti olla tarkkana, ettei ajaudu leton etupuolelle. Aallon tullessa imu on aika voimakas, ennen kuin murtuva seinämä on kohdalla. Takaperinvoltti onnistui jotenkin. Väänsin itseni eskimolla ylös, ja huomasin, että aukkari oli taas sisällä ja paatti täynnä vettä. Menin uimaan ja pyysin Jounia tyhjentämään kajakin. Siisti paikka!
Kysyin myöhemmin Benjaminilta, että miksi takaperin, eikä etuperin? Takaperin voltissa kajakin äkkinäinen liike auttaa saamaan yläkroppaa kiinni etukanteen, jolloin ollaan hyvin suojassa. Etuperin voltissa yläkroppa taas pyrkii kiinni takakanteen, jolloin naama on mahdollisia kiviä tai muita ikäviä juttuja vasten.

Rantautuessa jalat valmiiksi ulkona kajakista. Pääsee nopeasti jalkeille ja vetämään kajakin turvaan ennen seuraavaa aaltoa.

Taukoranta. Tutun kuuloista lokkien kirkunaa.

Taukoranta oli syvä ja korkea poukama täynnä lokkeja. Niiden pesiä oli rantakivikossa, ja niitä sai varoa.
Tauon jälkeen meloimme takaisin porthreathiin. Aallot olivat nyt parempia surffaukseen. Jäimme tunniksi leikkimään ennen rantautumista. Yritin saada kajakin pysymään aivan aallon harjalla. Tarkkaa homma, kajakki voi helposti tipahtaa aallon taakse, tai aallon eteen. Aallon edessä keula on syvällä, ja ohjaus mahdotonta. Sitten ollaan poikittain ja sivusurffissa. Aallon harjalla keula ja perä ovat ilmassa, ja kajakki herkästi ohjailtavissa miten haluaa.
Hieman hässäkkää surffirannalla. Porukka oli usein toistensa tiellä. Kerran meinasin surffata Inkerin päälle, vedin nurin n. 6 metriä ennen. En tosiaan huomannut, että mistä se siihen putkahti. Väistämisvelvollisuus oli minulla, koska olin kauempana rannasta. Pitää olla varovaisempi.
Hauskaa oli, kunnes B näytti rannalta melamerkin, että nyt kaikki rantaan, kello on jo paljon.
Hyvä ranta, oli vapaa suihku yleisessä käytössä. Sai hiekat huuhdeltua kamoista pois.

Jälkifiilikset: Paras päivä tähän mennessä. Hauskaa puljausta. Kaksi kerrastoa kuivapuvun alla oli riittävästi, kun puljasi paljon. Lisää surffausta, kiitos!

Jokailtainen loppuhässäkkä SKC:n pihalla. Kaikkien varusteiden huuhtelu makealla vedellä, ja ripustus kuivumaan.

Rantautumisia uiden ja surffaten

Aamupalaveri SKC:lla. Länsituulta 10m/s. Emme halua tuuliaaltoa, haluamme maininkia. Haussa siis ranta, joka on tuulelta suojassa. Mainingit kyllä kiertävät ja taittuvat niemien taakse. Pohjoisrannikolla 2,5 metristä surffia. Tarkoittaa, että ei pääse rannalta ulos. Etelärannikolla, Lizard point:in niemekkeen itäpuolella on Kennack Sands. Se valikoitui tämänpäiväiseksi lähtöpaikaksi. Itse Lizard Point olisi ollut mielenkiintoinen. Englannin "mannermaan" eteläisin piste. Isles of Scilly on vielä etelämpänä. Nyt oli virtaus ja mainingit vastakkain Lizardissa. Ei siis sinne tällä kertaa.
Mietin majatalolla, että onko yksi kerros kuivapuvun alla liian vähän? No, oli se. Tauolla laitoin sitten lisää vaatetta päälle.

SKC:n kajakkivarasto. Tutunnäköinen Epic. Vaihdoimme pari kajakkia. Jatkossa traileri jäi yöksi aina SKC:n toimipaikan pihalle, lastattuna valmiiksi.

Kennack Sands. Valmiina lähtöön.

Kiipesimme mäelle. B kertoi pohjan muodon vaikutuksesta aallonmuodostukseen. Katselimme, kuinka kaukana aallot alkavat nousta, ja mistä kohtaa rannalta kannattaa yrittää ulos.

Meloimme itään, myötätuuleen. Benjamin löysi hyvän leikkipaikan. Pieni ja korkeahko kalliomuodostelma keskellä vettä ja lähellä rantaa. Siinä oli hieman ristiaallokkoa, ja mainingit nostivat ja laskivat vedenpintaa huomattavasti. Teimme eskimoita ja paripelastuksia. Kajakin tyhjennyksessä oli monella hieman ongelmia. Toimitus kesti kauan, eikä paatti tullut kunnolla tyhjäksi. Mutta sitä varten harjoitellaan, että opitaan.
Jussin kanssa menimme aivan tuohon kohtaan reskuttelemaan, jossa Jussi on videolla. Kiven takapuoli on turvallinen, vaikka ehkä vähän jännä. Merenpuoli on vaarallinen.

Lautassa. En tykkää lautassa olosta. Kajakkien liikkeet ovat tempoilevia ja ennakoimattomia.

Mies mäessä.

Sitten oli kahvitauon vuoro. B ilmoitti, että tässä on taukopaikka. Moni hörähti, että hyvä vitsi, onko vielä pitkä matka sinne oikealle taukorannalle? Benjamin meni uimaan, kiinnitti kajakin hinausvyöhön, ui maihin ja veti paatin perässä. Huuti rannalta, että nyt on teidän vuoro. Muutoin kuin uimalla tällaiseen paikkaan ei pääse. Vesi velloo rannassa niin voimakkaasti.
Joskus rantautujan kajakki pitää kytkeä toisella hinausköydellä vielä vesillä olijan kajakkiin. Ettei aallot vie rantautujan kajakkia hallitsemattomasti kiville. Nyt oli tuuli maista päin, joten tätä ei tarvittu.

Benjamin auttaa vedessä ja Riitta on valmiina maissa.

Hinausköysiä ei ollut kaikilla. Niitä piti pakata, ja heitellä seuraaville.

Tauolla maan ja taivaan välissä.

Maisematkin olivat kohdillaan.

Äijät vaan löijää, kun pitäisi lähteä melomaan.

Lähtö oli helpompaa kuin rantautuminen. Paatille vauhtia, ja melan kanssa hyppy perään. Vesillä olijat pyydystävät kajakin, ja tarvittaessa auttavat kyytiin kapuamisessa.
Lähdimme vääntämään vastatuuleen. Meloimme lähtörannan ohi ja kävimme kurkkaamassa Lizard Pointia.
Sitten lähtörantaan, ja rantautumisen suunnittelua. Benjamin briiffasi, ja meni ensimmäisenä rannalle. Porukka rantautui yksi kerrallaan. Surffirantautumisessa pitäisi olla lopussa aallon päällä, että pääsee pitkälle ylös rannalle. Jos tulee vauhdilla aallon työntämänä, keula tökkää rantaan liian aikaisin, ja aalto kääntää kajakin poikittain.
Vedessä lillui koko rantautumisoperaation ajan surffari, joka ei surffannut. Kellui vain vedessä. Meistä se ei johtunut, surffarit ei paljon melojista välitä. Se on niitten ranta ja niiden aallot. Melojat väistävät kyllä.

Kaikki selvisivät vammoitta rantaan. Kamojen pakkaus, kajakkien lastaus traileriin, jäätelö pykälään rantakioskista ja matkaan. Kävimme autolla vielä pikaisesti tsekkaamassa Lizard Pointin majakan maista käsin. Pitihän se nähdä, kun on tänne asti tultu.

Päivän fiilikset: Vastatuulimelontaa jonkin verran. Kuivapuku toimi, ja myös muut varusteet. Eskimossa pientä häikkää, aina nousi kyllä. Hyvä päivä kaiken kaikkiaan. Ei niin litteä keli kuin eilen. Kallioiden vieressä melominen oli hauskaa!

En lähtenyt porukan mukana kaupungille syömään. Kävin kaupassa, söin jotain iltapalaa, ja menin ajoissa nukkumaan. Ärsyttävää, kun pitää nukkua näin paljon. Mutta melonta on kivempaa virkeänä.

Tuossa meni vähän suurempi aalto. B vinkkasi, että katselkaa taakse kun lähdette rantautumaan.

Lizard Point.