Melomassa taas

 

En edes muista, koska olin viimeksi käynyt melontalenkillä. Ainakin kaksi vuotta on siitä aikaa. 

Ohjasin tänä keväänä kaksi melonnan peruskurssia. Toinen oli 9 tuntia, toinen 8, jaettuna kolmelle ja kahdelle päivälle. Mukavaa hommaa oli, varsinkin kun kelit olivat hyvät. On myös antoisaa hommaa silloin kun näkee että oppi uppoaa. Varsinkin eteenpäinmelontatekniikan opettamisen painotuksissa ja esimerkeissä muutin asioita toiselle kurssille, ja muutokset toimivat hyvin. Kehitettävääkin vielä löytyy.

Aikoinaan lopetin melonnan, kun selkä tuli kipeäksi. Nyt peruskursseja ohjatessa huomasin, että ei enää tulekaan. Tästä rohkaistuneena osallistuin Kotkan Melojien keskiviikkomelontaan. Ihan uuden veroiselta ei selkä tuntunut. Mutta näköjään se kestää tämmöisen 9 kilometrin leppoisan lipikoinnin. Ehkä pitäisi silti yrittää välttää pahimpia veneenaaltosurffiinlähtöspurtteja etunojassa. Tai ehkä takaperin surffaus voisi olla ergonomisempaa? 

Tilanne päällä

21.5.2017
Harjoiteltiin peruskurssien ohjaajaporukan kanssa pelastuksia ja tilannehallintaa. Mentiin vähän samalla kaavalla kuin Brännskärissä pari viikkoa sitten. Jokainen oli vuorollaan ryhmän ohjaaja. Muut esittivät peruskurssilaisia. Erittäin onnettomuusalttiita peruskurssilaisia. Sattui kaatumisia, kaatumisia kivikkoon, auringonpistos, haava sormessa, humalainen meloja yms. 
Tilanteet saatiin hoidettua, hauskaa oli, ja harjoittelu todettiin tarpeelliseksi. Ehkä järjestetään vastaavia harjoituksia toistekin. 
Vesikin oli lämmennyt huomattavasti. Kuivapuvussa kelluessa ei tullut heti kylmä, vaikka alla oli vain yksi urheilukerrasto. Vajan rannan mittari näytti +14, mutta se oli tyyni ja matala kohta. 

Haava sormessa, ei pysty melomaan. 

Joku kaatui kivikkoon ja pitää hinata se pois sieltä.

Kajakkien testausta

Kotkan Melojat ry on hankkinut viisi uutta kajakkia. Ne ovat merkeiltään: Tiderace Vortex, Perception Essence 16, Kayman Fury lv, Valley Sirona 16.1 rm, P&H Scorpio mk2 lv.

Vasemmalta: Sirona, Scorpio, Vortex, Essence, Fury.  

Hankintapäätöksen pystyi hyvin tekemään tutustumalla teknisiin tietoihin, tarkastelemalla ulkomuotoa ja koeistumalla. Nyt kun jäät ovat lähteneet, halusimme lähteä hifistelemään ja kokeilemaan kajakkien eroja ja ominaisuuksia vesillä. Hifistelyksi se menikin, koska kajakkien erot ovat loppujen lopuksi pieniä. Kaikki viisi ovat pitkälti samanlaisia, samaan tarkoitukseen tehtyjä ja hyviä kajakkeja monipuoliseen melontaan. Ne ovat nykymuodin mukaisia päivä- tai viikonloppuretkeilyyn sopivia brittityylisiä evällisiä merikajakkeja.  Jotain eroja saatiin kaivetuksi esiin. Sekin miten noihin eroihin suhtautuu, on mielipideasia. Joku tykkää jostakin ja joku ei jne. Mutta oli hauskaa meloa niillä vuorotellen ja vertailla toisiinsa.

Sunnuntai 16.4.2017.

Keli oli aamupäivällä pakkasen puolella. Ennusteen mukaa lauhtuisi päivän mittaan. Luvassa myös aurinkoa ja lumikuuroja. Onneksi oli tyyntä. Pahimpien lumikuurojen aikana meinasi alkaa sormia palelemaan, muuten tarkeni hyvin. 

Testiryhmässä oli kolme KoMe:laista. Timo, Pekka ja minä. Vertailimme kajakkeja toisiinsa ensin vajan nurmikolla. Sitten meloimme niitä tyhjinä vajan lähivesissä. Lopuksi teimme muutaman kilometrin lenkin kajakkeja vaihdellen. Tällä viimeisellä lenkillä oli mukana Scorpio, Vortex ja Fury. 

Yön jäljiltä uutta jäätä.

Perät. Vasemmalta: Sirona, Scorpio, Vortex, Essence, Fury. 

Keulat. Vasemmalta: Fury, Essence, Vortex, Scorpio, Sirona.

Lähtökohta on, että itse olen kooltani 181cm ja 69kg, ja tykkään että polvilla on tilaa liikkua. Oma kajakkini, johon olen tottunut, on Valleyn Etain 17.7 RM.
Testilenkit olivat lyhyitä ja nopeita, kajakkeja melottiin tyhjinä, ja luonnehdinnat ovat subjektiivisia. Lukija ottakoon nämä asiat huomioon. 

Ensin on kuvailtu runkomuotoa ja kokoa. Toisessa kappaleessa käsitellään istuinaukon ominaisuuksia, ja viimeisessä melontaominaisuuksia.

---

Valley Sirona 16.1 RM (pituus 490cm, leveys 56cm). 

"Pieni ja ketterä pullukka".

Erittäin kantavan näköinen pohjan muoto. Varsinkin perästä. Selkeästi lyhyin kajakki. Vähän pullukan oloinen, varsinki mataliin Furyyn ja Scorpioon verrattuna. Lievä v-pohja. Luukuilla ei ole erikseen kehyksiä, kuten joissakin muissa Valleyn kajakeissa. Sironan luukut tuskin ovat täysin tiiviit. (Normaalia muovipaateissa). Muuten kansivarustelu ja istuinaukko kokonaisuudessaan on samanlainen kuin muissa North Shoren ja Valleyn malleissa, eli varsin asiallinen.

Istuinaukko todella tilava. Jaloille ja polville on tilaa. Lisää saa jos ruuvaa polvituet pois. Se mahdollistaa polvet vapaasti keskellä melonnan. Muuten tuet eivät ehkä ole parhaimmassa paikassa eteenpäinmelonnan kannalta, koska ovat aika lähellä kajakin laitaa.  Joku mainitsi, että Sirona on  ryhmän mukavin istuttava tilavuuden ansiosta, ja se on varmasti eniten eri kokoisille melojille sopiva näistä viidestä.

Meloessa ja muutenkin Sirona muistuttaa omaa Etain:iani. Selvästi lyhyempänä Sirona on tietenkin ketterämpi. Mielestäni se tyhjänä ja sileällä pesee ketteryydessä jopa Vortex:in. Muut testaajat pitivät sitä vähän rauhattomana suoraan meloessa. Se voi korjaantua kun on retkilastia. Kantavuutta tuntuu olevan riittävästi tämän pituiseen kajakkiin, ja kuulin kommentin, että istuessani Sironassa varalaitaa on jopa enemmän kuin omassa paljon pitemmässä Etainissani. Lyhyenä kajakkina joukon hitain, jos tavoittelee vauhtia. Hitaammin meloen kevytkulkuinen. Tukevuus todella hyvä, varsinkin toissijainen. Tätä pystyy kallistamaan yhtä paljon kuin Vortex:ia. Liikkeessä kallistuskäännöstä tehdessä perä irtoaa helposti, ja käännöksestä tulee jyrkkä. Kallistustuntuma on luotettava, eikä kippaamista tapahdu helposti.

Pidin: tukevuus, hauska pyöritellä.
En pitänyt: pullukkamaisuus, suuri tilavuus suhteessa pituuteen.

---

P&H Scorpio mk2 lv (pituus 509cm, leveys 54cm, tilavuus 271 litraa.)

"Hauska päiväretkipaatti".

Pohja näyttää pyöreämuotoiselta ja pehmeälinjaiselta. Kapeahko ja matala kajakki. Muista poiketen rungon levein kohta on selkeästi istuinaukon takana. Skudder-valmius (yhdistetty evä ja peräsin) vie takaosastosta paljon lastitilaa. 

Istuinaukko yllättävän tilava ja hyvä näin matalaksi kajakiksi. Itselleni polvituet olivat juuri oikeassa kohdassa ja riittävän ylhäällä. Ne olivat myös riittävän keskellä, että jalkoja pystyi käyttämään tehokkaaseen melontaan ja samalla säilyy tuki. 

Melottavuudeltaan Scorpio on onnistunut yhdistelmä nopeutta, ketteryyttä ja tukevuutta. Rungon nopeus ja kevytkulkuisuus yhdistettynä hyvään melonta-asentoon tekee tästä minun suosikkikajakin tässä ryhmässä. Voisin kuvitella hankkivani tällaisen itsellenikin. Tosin tilavuutta on tässä lv-mallissa liian vähän pitkille retkille. Ja mv-mallissa leveys on jo 58cm, joka alkaa olla aika paljon. 

Perä irtoaa kallistaessa, toisin kuin Fury:ssa. Ei niin ketterä kuin Sirona tai Vortex, mutta riittävän ketterä aalloissa ja kivikoissa leikkimiseen. Matalaprofiilisena Scorpio on luultavasti tuulessa helppo hallita, mutta sitä ei nyt päässyt testaamaan. Pyöreähköpohjaisena alkuvakaus ei ole kovin selkeä, mutta loppuvakautta on riittävästi. Eskimokäännös oli todella helppo. Kajakin sai pyörimään ilman pykäliä tai vastusta, ja loppuvakaus varmisti ylöspääsyn. (Muilla kajakeilla en kokeillut eskimoa. Tällä satuin rajoja hakiessa vahingossa kaatumaan).

Pidin: hyvä ergonomia, turkoosi väri.

En pitänyt: pienet lastitilat, joista skudder-kotelo vie osan.

---

Tiderace Vortex  (pituus 505cm, leveys 56cm. Tilavuus 340 litraa.)

"Tasapohjainen leikkikalu".

Kantavan ja suuren näköinen runko. Tasainen pohja keskikohdastaan. Terävä perä. Kantikkaat palteet.

Istuinaukko on tilava, ja istuma-asento hyvä. Polvituet hyvässä paikassa riittävän keskellä. Ergonomia ehkä paras tästä ryhmästä, Scorpion kanssa.
Leveähkö runko ja tässä ryhmässä tilavuudeltaan iso kajakki. Etukannen viisteet helpottavat melontaa.

Leveys, tasainen pohja ja suuri määrä rockeria eivät tee hyvää matkanopeudelle. Mutta sitä kompensoi hyvä ergonomia. Jalat saa käyttöön meloessa. Tuli mieleen, että pari senttiä kapeampana Vortex voisi olla parempi? Nyt Vortex on aika ison tuntuinen kajakki. Ketteryys huippuluokkaa tämän pituiseksi ja Vortex on erittäin vakaa. Kaarivedoilla kajakin saa pyörimään paikallaan helposti ilman kallisteluakin. Tämänkin kajakin voisin hankkia itselleni. Vaatii ehkä kunnon aallokon, että kaikki  hauskuus tulisi esiin.

Pidin: hauskuus, ergonomia.
En pitänyt: suuri kokonaistilavuus.

---

Perception Essence 16 (pituus 500cm, leveys 57cm.)

"Konstailematon matkantekijä".

Ryhmän selkein v-pohja. Mielestäni ryhmän symmetrisin ja kaunein pohjanmuoto. Erittäin terävä ja kapea keula. Perä matala. Suorin kölilinja. Ryhmän korkein kajakki. Ainoastaan tästä puuttuu pikkuluukku istuinaukon edestä.

Istuinaukko ok.  Perushyvä ja tilava isommallekin melojalle. Vahvasti topatusta penkistä voi olla montaa mieltä. Toppaukset nimittäin kuivuvat hitaasti. Selkänojan ja aukon takareunan välissä silmiinpistävän paljon etäisyyttä. Ehkä se korkeahkon takakannen kanssa mahdollistaa paremmin nojaamisen taaksepäin.

Konstailemattoman selkeä melottava. Suorahko kölilinja tekee Essencestä ryhmän nopeimman kajakin Fury:n kanssa. Kallistusohjailu onnistuu helposti ja on tehokasta. Koska on leveä, niin kääntyy myös paikallaan hyvin, jos kallistaa reilusti. Terävä keula leikkaa aallot hyvint. Matala perä auttaa suunnan pitämisessä. Joku on luonnehtinut Essencen käyttäytymistä "pakettiautomaiseksi". Voi ollakin retkilastissa, mutta nyt tyhjänä meloessa Essence oli varsin herkästi totteleva ja hyvin kulkeva kajakki.

Pidin: suunnittelussa on keskitytty olennaiseen, eli vaivattomaan matkantekoon.
En pitänyt: penkki.

---

Kayman Fury lv  (pituus 510cm, leveys 51cm.)

"Luonteikas retkikajakki".

Erittäin terävä ja kapea perä. Samoin myös keula oli kapea ja terävä, mutta ei niin suuresti kuin Essencessä. Kantikkaat palteet. Ryhmän matalin Scorpion kanssa. Takakansi varsinkin on erityisen matala. Selkeästi ryhmän kapein kajakki. Ainut kuitukajakki ryhmässä, ja kuitukajakiksi erittäin tukeva rakenteeltaan. Takapäiväluukku on kajakin keskilinjalla, joten se on vesillä hankala käyttää.

Istuinaukko ryhmän pienin. Mahduin siinä melomaan, jalat eivät puutuneet,  mutta tykkäisin että tilaa olisi enemmän.

Fury on yllättävän tukeva 51cm leveäksi kajakiksi. Tukevuus on myös luonteeltaan selkeää ja luottamusta herättävää, vaikka loppuvakaus ei olekaan ihan niin suuri kuin muissa. Alkuvakaus on hyvä suht tasaisen pohjan ansiosta.
Aggressiivisen oloinen muotoilu ja suuri rocker antaisi odottaa jollain tavalla erityistä käyttäytymistä vesillä. Sitä ei ollut, vaan Fury käyttäytyi varsin konservatiivisesti ja rauhallisesti. Pitkä ja kapea perä antaa suuntavakautta ja nopeutta, mutta ei irtoa helposti vedestä jyrkkää käännöstä yrittäessä.
Furyssa olisi eteenpäinmelontapotentiaalia. Kapea runko ja pitkähkö vesilinja tekevät Furysta nopean ja kapeus antaa tilaa melan liikkeille. Näiltä osin Fury muistuttaa Skim Beaufortia. Mutta, ainakin itselläni, matalalla ja vähän liian sivuilla olevat polvituet estävät jalkojen tehokkaan käytön. Jos ne olisivat 5cm ylempänä, niin tatsi olisi ihan eri.
Fury on kevyt melottava, suuntavakaa, ja ehkä eniten pitkiin retkiin suunniteltu kajakki Essencen kanssa. (Tällä tarkoitan yhdistelmää ominaisuuksista: nopeus, kevytkulkuisuus, pakkaustilavuus, suuntavakaus).

Pidin: kapeus, nopeus, kevytkulkuisuus.
En pitänyt: polvien tilat

---

Fury erottuu joukosta kapeudellaan ja materiaalillaan. Vortex tasapohjaisuudellaan ja rockerillaan. Sirona on lyhyt, helppo ja hauska. Essence on suorempikölilinjainen perusretkikajakki. Scorpio ei erityisesti erotu minkään yksittäisen ominaisuuden perusteella, paitsi ehkä pienimpien lastitilojen. Se on tässä ryhmässä mielestäni onnistunein yhdistemä tärkeimmistä ominaisuuksista päiväretkikäyttöön.

Kannattaa lukea myös Timon testiraportti:  http://pikkulokki.blogspot.fi/2017/04/uusi-viisikko-vesilla.html

Kaikki viisi ovat erinomaisia kajakkeja, jotka sopivat aloittelijalle ja mestarille. Eri valmistajat ovat vain painottaneet eri ominaisuuksia. Valinta on makuasia. Kokeilkaa itse!

Mietteitä peruskurssien vetämisestä

Nämä ovat viimeistelemättömiä raapaleita melonnan peruskurssien vetämisestä. Kirjoitin mitä mieleen tuli heti kurssin jälkeen kun pääsin koneelle. En ole vielä varma, julkaisenko näitä ollenkaan. Nämä muistiinpanot tein enimmäkseen itselleni tulevia kursseja varten.
Päätinpä sitten heittää muistiinpanot eetteriin. Vähän ensin taustatietoa: 2 eri kurssia, ennakkoilmoittautumiset, 12 henkilöä/kurssi. Kumpikin kurssi kestää kolme päivää. Noudatettu MeSo:n sisältösuositusta melonnan peruskurssille.
Ehkä tästä viriää jopa keskustelua... saa kommentoida!

Kurssi 1, päivä 1:
Teemana kevyt tutustuminen kajakissa istumiseen, melontaan ja reskutusharjoitukset.
Tekniikat: eteenpäinmelonta, pysähtyminen, taaksepäinmelonta, melatuki, pelastautuminen parin avustuksella.

Muutama juttu unohtui sanoa. Miten mela on oikein päin, ja mikä on oikea oteleveys. Niitä piti sitten myöhemmin kierrellä korjaamassa. Eteenpäinmelontaa en alkanut tänään yhtään syvemmälle menemään. Tämä oli kevyt tutustumispäivä, ja rakensi pohjaa tulevalle.
Kurssilaisten kajakin hallinta näyttää kömpelöltä, mutta ei kaikkea voi opettaa ensimmäisellä kerralla. Esimerkiksi melaperäismen ottaminen ensimmäiseen päivään voisi ehkä olla mahdollista. Nyt annoin suunnassapysymisohjeeksi vain, että jarruttele toiselta puolelta.  Onhan sekin tietysti melaperäsimeen valmistavaa harjoittelua.
Eteenpäinmelonnassa pitäisi saada kurssilaisten vartalot kiertymään ja ilmaveto pois. Vedon pituus on helppo asia saada kurssilaiset oppimaan. Ehkä joitakin harjoitteita, jossa saisi lantion liikkumaan ja rennoksi.

Reskutusharjoitukset:
Esitin ensin demon vedessä ja sitten maalla. Selostuksian kanssa, ydinkohtia painottaen. Tämäkin suoritus sisältää aika monta muistettavaa asiaa, ja saa olla aika fakiiri jos kaikki muistaa ensimmäisellä kerralla. Kukaan ei yrittänyt tyhjentää kajakkia perästä nostamalla. Mutta melojen paikka on se ainaisongelma. Asettelussa menee aikaa, ja myös ote irtoaa pelastettavasta kajakista. Reskutusharjoitus meni yleisesti ottaen hyvin. Tuntui, että ohjaajana minulla on tämä asia paremmin hallussa kuin esimerkiksi eteenpäinmelonnan opettaminen tai ryhmädynamiikka yleisesti.
Kävimme vielä vähän melatukea lävitse osan kurssista kanssa, kun viimeiset tekivät vielä reskutuksia. Moni sitä kokeilikin ihan rohkeasti. Tämä pitää vielä uudemman kerran käydä läpi, kun on kaikkien huomio.
Melatuki ja eteenpäinmelonta ovat ne kaksi asiaa, joiden opettamiseen olen päättänyt satsata vähän enemmän kuin edellisvuosien kursseilla. Melatuki on helppo, eteenpäinmelonnan opettaminen taas haastavaa.

4 tai 5 kaatumista tapahtui jo melontalenkin aikana. Porukka suhtautui niihin aika luontevasti, kuten kuuluukin. Kukaan ei hätääntynyt. Ennen melomaan lähtöä puhuin kaatumisista, että ovat täysin normaalia ja jopa välttämättömiä melontaa harjoiteltaessa. Tämä asia onnistui hyvin.

Parantamisen varaa voisi olla vaikka selkeässä "mitä teemme seuraavaksi, minne menemme nyt" informaatiossa kurssilaisille.

Päivä 1: reskutusharjoitukset.

Kurssi 1, päivä 2:
Teemana tekniikat: eteenpäinmelonta, melaperäsin, kaariveto, sivuttain melonta, melatuki, enimmäkseen vesillä harjoitellen.

Juuri ennen kurssin alkua iski huonovointisuus. Varmaan menneen oksennustaudin jälkikaikuja. Se sitten hävisi ja sain kurssipäivän jotenkuten liikkeelle. Porukka vaihteli kajakkeja. Paljon alkusäätämistä. Alussa maissa kerrattiin eteenpäinmelontaa ja mentiin vähän syvemmälle siihen. Ärsyttää, kun en ole niin sanavalmis ja puheissani sujuva kuin tahtoisin. Välillä tökkii ja tulee muutaman sekunnin hiljaisia miettimiskatkoksia, ja joskus sanat menevät sekaisin.
 Vesillä harjoittelimma eteenpäinmelontaa, melaperäsintä, kaarivetoa, sivuttainliikkumista. Saimme vähän tuntumaa, miten kajakki käyttäytyy tuulessa. Luulen, että se oli aika hyvä juttu. Melaperäsin näytti menevän perille, ja sen käyttö oikeissa paikoissa.
Kävimme välissä maissa verryttelemässä. Sitten menimme vielä pujottelurataa ja pari erää frisbeepeliä. Porukka oli ennen maatauokoa vähän väsyksissä. Pari tuntia olimme olleet melomassa. Hyvin jaksoi silti vielä pari pujotteluharjoitusta ja frisbeellä pelailua.
Tuli mieleen, että olisiko koko kurssin rytmityksenä parempi 4 x 2,5h kuin nykyinen 3 x 3,5h?

Päivä 2: lopuksi frisbeepeli.

Kurssi 1, päivä 3:
Teemana eväsretki.
Kävimme lähisaaren rannassa eväsretkellä. Ohessa harjoiteltiin kallistusohjausta. Vähän puhetta turvallisuudesta, melontalajeista, retkeilystä ja seuratoiminnasta.
Kurssi viety kunnialla loppuun. Toivottavasti kurssilaisista jää aktiivisia melojia seuraan.
Ei ole nyt paljon mietteitä päässä. Jotain kurssilaiset oppivat. Paljon jäi oppimatta. Mutta kurssi lyhyt, melonta pitkä. 

Kurssin rakenne on ollut suurinpiirtein samanlainen sen ajan mitä olen niitä vetänyt, muistaakseni neljä vuotta. Suurin muutos oli pari vuotta sitten, kun siirsin kaatumisharjoitukset toiselta kurssipäivältä ensimmäiselle. Pieniä muutoksia on tullut, ja tulee varmasti lisää sitä mukaa kun kokemus karttuu ja tulee uusia ajatuksia.
Olisi mielenkiintoista päästä apuohjaajaksi jonkun kokeneen peruskurssinvetäjän kurssille. Luulen, että tulisi paljon uutta ajateltavaa. Lisäksi minulla on vahva tunne, että vähän sivusta seuraten näkisi kurssilaisten fiilikset, osaamisen ja ongelmakohdat selvemmin. Päävetäjä on koko ajan "tulituksen alla", ja huomiokyky rajoittuu väkisinkin. Ainakin minulla.
Seuraava kurssi alkaa yhden välipäivän jälkeen. Sinne on tulossa avuksi Suvituuli, joka on kokenut meloja ja ohjaaja. Luulen, että hän haluaa ottaa jonkin verran opetusvastuuta. Silloin pääsisin ainakin vähäksi aikaa sivuun. Siitä tulee mielenkiintoista!

Päivä 3: Pasi esittelee kurssille mitä kaikkea kajakkiin mahtuu ja mitä retkillä tarvitaan.

Hauki syö Muskeliveneilijän! Löysin sen vedestä lillumasta. Haui meni erään kurssilaisen kissan ruuaksi.

Kurssi 2, päivä 1:
Minun lisäksi ohjaajiksi tuli Suvituuli, Heno ja kaiken lisäksi vielä itse Jukka Linnonmaa. Meitä oli siis neljä kokenutta ohjaajaa. Varsinkin Suvituuli otti aktiivisesti vetovastuuta, ja sain olla taaempana kiertelemässä ja neuvomassa. Se oli hauskaa ja virkistävää. Kurssin pääohjaajana on joskus ahdistavaa. Apuohjaajana on siistiä. Ei tarvitse muistaa miljoonaa asiaa samaan aikaan. (Tällä hetkellä minulla on kolme asiaa, joihin löytyy sisäinen motivaatio, eli ne ovat tosi hauskoja asioita tehdä ihan vaan itsensä vuoksi. 1. Nurmikon kastelu. 2. Kanoottipoolon pelaaminen. 3. Apuohjaajana toimiminen melontakurssilla.)
Kurssi lähti jotenkuten käyntiin ja vesille päästiin. Normaalit alkukankeudet itselläni ohjeistuksessa ja muussa. Yritänköhän liikaa? Tai sitten hermoilen, kun on auktoriteetteja vieressä seuraamassa.
Koko edellämainittu ohjaajapoppoo kierteli ryhmässä ja korjasi virheitä. Porukan melonta saatiin ennennäkemättömän nopeasti jonkinlaiseen kuosiin. Jukka varsinkin potki porukkaa kokeilemaan kaikenlaista, mitä on otettu ennen vasta toisena tai kolmantena kurssipäivänä. Ei huono. Erilainen. Ehkä jopa hyvä. Tälle porukalle ehdottomasti hyvä.
Lyhyen lenkin jälkeen ruvettiin puljaamaan. Siis pelastautumisharjoitukset. Jokainen kaatuu, kiipeää kajakkiin, ja toimii pelastajana. Tässä olen hyvä, vaikka muussa ohjaustoiminnassa en ole. Haluan olla apuohjaaja, joka vetää pelastautumisharjoituksia.

Porukka intoutui puljaamaan oikein kunnolla. Jukka potki eteenpäin ja heitti keittoon itsepelastautumiset, alatuen, ylätuen ja sup-melonnan. Näin jopa yhden kunnon ylätuen kurssilaiselta!

Hyvä päivä. Kurssilaiset olivat nopeita oppimaan. Oli hauskaa. Ja oli kiva nähdä, miten muut opettavat asioita. Tästä on helkkarin hyvä jatkaa huomiseen päivään.

Jukka opettaa lähdön laiturilta.

Kurssi 2, päivä 2:
Hyvä päivä. Opetimme kajakinhallintatekniikoita vuorotellen Suvin kanssa. En muista, miten olen ennen tehnyt, mutta nyt kun opetin melaperäsintä niin menimme saman tien harjoittelemaan sellaisiin olosuhteisiin, jossa sitä oikeastikin käytetään. Eli meloimme muutaman sata metriä sivutuuleen ja sitten takaisin. Juuri noin homma pitää tehdä ja oppi menee perille.
Sivuttain melomisessa tapahtui kaatumisia. Mutta sehän ei ole vaarallista. Vesi on jo aika lämmintä. Olen antanut kaikissa kaatumisissa kurssilaisten reskuttaa. Hyvää harjoitusta.

Pidimme puolivälissä vajan rannassa lyhyen tauon. Sitten oli taas uutta virtaa treenaukseen. Ja puljaukseksi se taas lopulta meni. Harjoittelimme kajakin käsittelyä pujotteluradalla. Melaperäsin, kaariveto. Etu ja takaperin. Opetin myös keulaperäsintä, ja sitäkin käytettiin pujotellessa. Porukka oli innokasta ja nopeaa omaksumaan asioita. Kaatumisia tuli taas, keulaperäsintä tehdessä, alatukikäännöksessä ja sivuttain melonnassa skullaamalla. Ja sitten alkoi taas itsepelastautumisen harjoittelu. Puolet taisi sitä tänään yrittää, ja kaikki taisivat (lopulta) onnistua. Joku taisi tehdä keulaeskimonkin. Tosi hyvä meininki! Tänään oli taas helppoa olla melonnan opettaja. Hyvä fiilis kun porukka oppii.

Lautassa harjoitusten välillä.

Kurssi 2, päivä 3:
Oli 5-7m/s pohjoistuulta. Mietin jo varasuunnitelmaa, mutta lähdimme sitten ennakkosuunnitelman mukaan kohti Hirssaarta. Opetuksellisia asioita ei tälle päivälle paljon ollut. Oli retkipäivä. Puhetta oli melontaretkeilystä, merimelonnan turvallisuusasioista ja seuran toiminnasta. Muuten ohjaajan rooli tänään oli ryhmän hallinnassa. Iso ryhmä tuppaa aina venymään pitkäksi jonoksi, jos sitä ei jotenkin estä.
Takaisin tullessa yllätyin, kun kurssi pystyi pitämään hyvää matkavauhtia tiukasta vastatuulesta huolimatta. Vesillä oli tuulesta johtuen viileää. Sormet meinasivat kylmettyä. Vajan rannassa oli lämmin taas. Tuulen suoja ja aurinko paistoi.
 
Nyt on kesän peruskurssit pidetty. Toivottavasti moni jatkaa aktiivisesti melontaa. Itselläni viikko kesälomasta lusittu. Huomenna töihin. Loput lomat on elo-syyskuussa.
Niin, että mitäkö opin itse? Ainakin sen, että melonnan ohjauksessa riittää opittavaa vielä paljon. Joku on muistaakseni sanonut, että ihmistuntemus on pedagogiikan ydin. Siinä on minun heikko kohta. Meren ja kajakit tiedän paremmin.
Kiitos kurssilaisille ja kaikille ohjaajille ja avustajille (jos satutte tätä lukemaan). Hauskaa oli!

Eteenpäinmelontatekniikkaa

18.5.2016. Keskiviikkomelonnan yhteydessä harjoiteltiin eteenpäinmelontatekniikkaa. Mestarina oli Heikki Ritvos.
Mielestäni eteenpäinmelonta on sekä melojan tärkein tekniikka, että tärkein turvallisuutta takaava taito merellä. Pitkä selänylitys on jaksettava loppuun, vaikka tuuli friskaisi. Vaihtoehtoa ei ole. Ukkoskuurot ja normaalit sadekuurot voivat yllättäen nostaa tuulta. Pelivaraa on oltava. Kun tuuli oikein repii, kajakin keulaa on vaikea edes kääntää tuulta kohti, jos ei ole kuntoa/taitoa/voimaa saada sitä kulkemaan eteenpäin. Ja jos sitä ei saa käännettyä tuulta kohti, mennään sitten sinne mihin kohtalo määrää.

Heikki piti lyhyen alkuohjeistuksen rannassa, ja sitten lähdimme melomaan normaalia keskiviikkolenkkiä. Jokainen sai vuorollaan hyvän ja kattavan palautteen ja ohjeita jatkoharjoittelulle.

Illan kouluttaja sattuu olemaan juuri käden takana. Tähän voisi keksiä nasevan kuvatekstin, mutta nyt ei irtoa.

Melonnat 5.5. - 7.5.

Torstai 5.5.2016
Olen harrastanut aikidoa viime syyskuusta lähtien. Muiden tekniikoiden lisäksi aikidoon kuuluu mm. jo-kepillä tehtäviä tekniikoita. Kehittää koordinaatiota ja kehonhallintaa. Meloin Lehmäsaaren pohjoispäähän parin kilometrin päähän kotirannasta. Saaressa on hyvä harjoitella vähän piilossa, koska huitomiseni näyttää vielä suurinpiirtein samalta, kuin jos kolmivuotiaalle antaisi haravan. Mukana oli lunttilappu, jo kihon suburi, eli peruslyönnit.

Perjantai 6.5.2016
Vajassamme on seisonut muutama kajakki noin 5 vuotta. Omistajan nimen tiedämme, mutta yhteystietoja ei ole, emmekä ole omistajaa kovista yrityksistä huolimatta tavoittaneet. Jäsenmaksujakaan ei ole tullut tilille. Ongelmallinen tilanne seuran kannalta. Mitä näille paateille uskaltaa tehdä? Viviane ei kokonsa puolesta edes sovellu seuran yleiseen käyttöön. Meloin tänään paatin välivarastoon odottamaan jatkotoimenpiteitä.

Lauantai 7.5.2016
Seuran toimintasuunnitelmaan merkitty "kauden avajaismelonta". Hienosta ilmasta huolimatta vain kolme paattia saatiin vesille. Meloimme tuttuun paikkaan Lehmäsaaren eteläpäähän. Paistoimme makkaraa ja vähän viskipullosta maistettiin. Paluumatkalla pysähdyimme Varissaaren ravintolassa jäätelöllä.

Kanoottipooloa

Kotkan Melojat ry:llä on menestyksekäs kanoottipoolohistoria. Nykyään poolotoiminta on hiipunut. Moneen vuoteen ei ole palloihin koskettukaan. Pari viikkoa sitten eräs vanha peluri veti kiinnostuneille kevyen lajiin tutustumisen. Innostus virisi, ja nyt olemme jo kaksi kertaa pelanneet. Ensi kesänä leikkimielinen kuntopoolo otetaan varmasti ohjelmistoon. On nimittäin sen verran hauskaa hommaa!
Maaleina olemme käyttäneet kahta poijua. Ne on viritetty noin 1,5 metrin päähän toisistaan. Maali tehdään heittämällä pallo poijujen välistä. Tai kuljettamalla palloa kädessä pitäen, mutta pallo kädessä on huono meloa. Kontaktia saa ottaa. Pallollisen pelaajan saa kaataa kädellä tönäisemällä tai kajakilla törmäämällä, mutta ei mielellään suoraan kylkiluihin. Kajakkeina käytimme vanhoja poolokajakkeja sekä vähän pidempiä koskareita.

Toisin kuin missään muussa kokeilemassani melontalajissa, poolossa on räjähtävä spurttinopeus erittäin tärkeää. Pallolle pitää ehtiä ennen vastustajaa. Tarvitaan myös hyvää heittokättä maalintekoon ja syöttämiseen, pelisilmää ja hyviä kajakinkäsittelytaitoja. Sekä rautaista kuntoa. Poolon pelaaminen on rankkaa puuhaa.

Pe 9.10.2015. Erätauolla oli aikaa ottaa kuva.

Temppuilua ja epämääräistä puljausta

11.8.2015 vedin Kotkan Melojien tekniikkatiistain. Aiheena "kaikki hauska ja märkä temppuilu ja puljaus, joka yllättäen voi olla jopa kehittävää". Treenit onnistuivat hyvin. Oli todella märkää ja todella hauskaa! Vesikin oli lämmennyt huomattavasti viikon takaisesta. Ei tullut kiire saunaan lämmittelemään. Lopuksi oltiin vielä pallosotaa ja viimeinen pystyssä voittaa -peliä. Lupasin tarjota paikallispubissa kanakorin sille, joka saisi minut nurin. Saivat lopulta, mutta palkinto menee puoliksi.

Ensimmäinen tehtävä: nousta seisomaan kajakissa yhdessä kaverin kanssa.

Seuraavaksi seisottiin kajakissa ilman kaverin tukea.

Annoin tehtäväksi kiertää poiju takakannella istuen. Vähän näköjään sääntöjä sovelletaan...

Välillä temppuilu lähti spontaanisti omaan suuntaansa. En tiedä, mitä tässä tehdään. Hauskaa ainakin kuuluu olevan.

Halusivat, että kävelen lautan yli.

Melauintia, jolla saa (ehkä) paatin kiinni tuulessa.

Tä?

Pekalta irtosi etuluukku. Koska kavereiden ahdinkosta pitää aina ottaa kaikki ilo irti, meloin viereen ja painoin melalla keulan pohjaan.

Näköjään on hauskempaa meloa ilman etuluukkua.

Itsepelastautumisia tulee tehtyä kaiken puljauksen ohessa.

Avovesiuintia

29.7.2015. Kotkalainen uimaseura Aquila järjesti avovesiuintitapahtuman. Uintimatka oli Hirssaari ympäri, noin 4 kilometriä. Uimareita oli noin 15. Melojia noin 10. Melojien rooli oli turvata uimareiden menoa veneiden varalta, sekä auttaa navigoinnissa. Uiden on vähän hankala nähdä minne on menossa. Mukana oli lisäksi soutuvene, perämoottori ja merivartioston vene. Merivartijat hillitsivät nopeimpia veneitä vilkkaimman väylän kohdalla.

Lähtöpaikka.

Startissa porukka oli läjässä. Ihan lopussa ensimmäisen ja viimeisen etäisyys oli kilometri.

Madesalmessa.

Kannustusjoukkoja sillalla.

Uimarilla ilmeisesti navigointitauko.