28.8.2016.
Olipas hauska päivä Pernoonkoskilla. Kuulemma vedenkorkeus on niin matala, että Kultaankoskella ei tee mitään. Pernoolla Torminvirta oli hauskassa kunnossa. Ensimmäisessä stopparissa pystyi olemaan ja jotakin tekemään. (Alla Aijan kuvaama video.) Se ei kyllä antanut hirveästi anteeksi, toisin kuin Kultaan stoppari. Heti kun erehtyi antamaan keulan vähänkään upota niin se oli menoa. Oli kyllä aikaa tehdä eskimo ennen kakkosaaltoa, johon yritin aina huonolla menestyksellä päästä surffaamaan.
Koskilla oli paljon melojia tänään. Fiilis oli koskella jotenkin rento tänään. Porukka oli hyvän tuulista. Pystyi kevyttä läppää heittämään ihan tuntemattomienkin kanssa. Sääkin oli hyvä, jne.
Aija surffaa Ruhanväärässä.
Virranraja -niminen söpö pikku aalto.
Tässä Ruhankoskessa treenasin spinniä viime syksynä. Silloin aalto oli erilainen, pitävämpi. Taisi olla vesi silloin alempana. Kuvassa Tuusulanjärven melojia. Jotenkin niihin tuntuu törmäävän aina ja joka paikassa. Sen on pakko olla pirteä seura.
Sunnuntaina 11.10.2015 KoMe:n koskiryhmä oli Pernoonkoskilla. Sen päivän suosikkipaikka oli Ruhankoski. Siellä oli sopivan pientä stopparia ja aaltoa. Torminvirta näytti vähävetiseltä ja kiviseltä. Ei huvittanut jäädä sinne yrittämään surffia, tai edes laskemaan läpi. Porukka jäi sinne seisoskelemaan ja jauhamaan laskulinjoista. Ei kiinnostanut. Lähdin Ruhankosken stoppariin treenaamaan. Sain puolisen tuntia harjoitella rauhassa. Vihdoin oivalsin, miten saan tehtyä 360° vaakakäännöksen tipahtamatta surffista. Tuli hyvä mieli ja onnistumisen elämys! Allstar oli hyvä hankinta. Pidemmällä paatilla olisi tämäkin jäänyt ehkä tekemättä. Vuoden paras koskipäivä, ainakin tähän asti!
Ruhankoski. Kallion vieressä, missä vihreä kajakki on, oli matala stoppari, jossa pystyi vähän temppuilemaan. Lähempänä kameraa oli myös surffattavia ja vauhdikkaampia aaltoja.
Paljon on viimeaikoina melottu. Juttua ei ole oikein irronnut. Eikä kuviakaan ole tullut otettua. Mainitsemisen arvoinen juttu on ainakin sunnuntainen koskikeikka. Lähdimme viiden hengen sekalaisella KoMe:n porukalla Pernoonkoskille. Hauskaa oli! Sielläkin keskityin melomiseen, enkä ottanut kameraa edes mukaan. Torminvirrassa sai kaatuilla koko rahan edestä. Alla video (Timon kuvaama, kiitos vaan!) yhdestä laskustani.
Olin juuri vaihtanut kajakkia, Idaho vaihtui Acro-bat:iin. Idaholla pysyin keskimäärin 2 sekuntia kauemmin tuossa Torminvirran kakkosaallossa. Acrobat tekee äkkinäisempiä liikkeitä ja vaatii totuttelua. Mutta on hauskempi. Eskimot toimivat hyvin. Minun vakioeskimo, joka on jotakin stormrollin ja c-to-c:n väliltä, ei aina noussut Torminvirran pyörteissä. Mutta pomminvarmalla taaksepäin nojatulla eskimolla pääsin aina helposti ylös.
Pitäisi päästä useammin kunnon koskeen harjoittelemaan. Logistiikkaongelma vaan on paha, koska en omista autoa. Onneksi on autoilevia melontakavereita, joiden kyydissä pääsee silloin tällöin hyville pelipaikoille.
Maanantaina kävin iltalenkillä. Hallan saaren länsirannalta löytyi mielenkiintoinen laivanhylky. Valo oli juuri sopiva tällaiseen kuvaukseen.
