Tilanne päällä

21.5.2017
Harjoiteltiin peruskurssien ohjaajaporukan kanssa pelastuksia ja tilannehallintaa. Mentiin vähän samalla kaavalla kuin Brännskärissä pari viikkoa sitten. Jokainen oli vuorollaan ryhmän ohjaaja. Muut esittivät peruskurssilaisia. Erittäin onnettomuusalttiita peruskurssilaisia. Sattui kaatumisia, kaatumisia kivikkoon, auringonpistos, haava sormessa, humalainen meloja yms. 
Tilanteet saatiin hoidettua, hauskaa oli, ja harjoittelu todettiin tarpeelliseksi. Ehkä järjestetään vastaavia harjoituksia toistekin. 
Vesikin oli lämmennyt huomattavasti. Kuivapuvussa kelluessa ei tullut heti kylmä, vaikka alla oli vain yksi urheilukerrasto. Vajan rannan mittari näytti +14, mutta se oli tyyni ja matala kohta. 

Haava sormessa, ei pysty melomaan. 

Joku kaatui kivikkoon ja pitää hinata se pois sieltä.

Ensimmäinen kesäpäivä

20.5.2017
Lämmin päivä. Lämpöisin tähän asti. Kevään ensimmäinen melonta ilman kuivapukua. Vehkaluoto ja Mussalo ympäri. 

Hitto, ei siitä mahtunutkaan. Vehkaluodon etelä-länsirannoilla on hyviä pujottelukiviä.

NIL-jäsentapaaminen, sunnuntai

7.5.2017 
Sunnuntain ohjelmassa oli opettamisen harjoittelua. Jakauduimme neljään ryhmään, ja ryhmän kesken mietimme tunnin mittaisen opetustuokion annetusta aiheesta. Aiheet olivat: Eteenpäinmelonta, taaksepäinmelonta, ohjailut ja muut manööverit. Neljännen ryhmän aiheeksi annettiin että "ihan sama mitä, kunhan on mahdollisimman hauskaa. "

Ryhmät kehittivät paljon kaikenlaisia pelejä ja leikkejä. Viimeinen ryhmä varsinkin oli käyttänyt mielikuvitusta. Vaikeinta oli ehkä ottaa opetuksessa huomioon ryhmän taso, joka oli tällä kertaa normaalia korkeampi. Luultavasti jokainen silti löysi opetusaiheista jotain pieniä juttuja itselleen. Itse löysin pari asiaa taaksepäinmelonnasta ja eteenpäinmelonnan opetuksesta. Ohjailutekniikoita olin itse opettamassa. Lisäksi tiedän nyt monta uutta ja hauskaa kajakkileikkiä!

Jäsentapaaminen kokonaisuudessaan oli täyden kympin arvoinen. Ohjelma oli hyvä ja mietitty, paikka oli mahtava, säät parhaat mahdolliset. Toivon että näitä tapaamisia järjestetään jatkossakin. Arvostan kouluttajia, koska viitsivät "talkoohengessä, rakkaudesta lajiin" tämmöisiä järjestää. 

Peter Nylund:in blogimerkintä samasta aiheesta.

Sunnuntai-aamu. Taas oli hyvä aamupala valmiina pöydässä.

Aamiaisen jälkeen käytiin jelppaamassa paikallista veneveistäjää ja laskemassa vene vesille. 

Eteenpäinmelonnan tekniikkaa.

Taaksepäin melontaa.

Keppipeli. Alussa jokaisella oli keppi kajakin takakannella. Voittaja oli se, joka sai kerättyä eniten keppejä.

Ryhmässä neljä melojaa, kolme kajakkia ja yksi mela. Ja piti päästä johonkin ennen muita ryhmiä. 

Ohje: Yksi kajakki etuperin, kaksi takaperin ja yksi sivuttain. Ensiksi rannalla oleva ryhmä voittaa.

NIL-jäsentapaaminen, lauantai

6.5.2017
Jakauduimme aamulla kahteen ryhmään. Ryhmän johtaja vaihtui aina muutaman tilanteen jälkeen. Joku ryhmästä esitti vuorollaan jotakin ongelmaa kouluttajien ohjeiden mukaan. Ryhmä sitten hoiti homman niin kuin parhaaksi katsoi. Tilanne käytiin aina läpi jälkikäteen. 

Ongelmatilanteita oli ainakin: paha uupuminen, sydänkohtaus, haava sormessa, migreenikohtaus, kaatuminen ja täysi paniikki, avuttomana kivikossa, reikä kajakin pohjassa. 

Kaikkia tilanteita ei pystynyt kuvaamaan, kun oli vähän "tilanne päällä". 

Harjoitukset olivat hauskoja, ja niitä tehtiin rennolla meiningillä. Ehkä vähän alkujännitystä oli aamupäivällä, mutta sekin haihtui nopeasti. Ei tarvinnut jatkuvasti pingottaa niin kuin jossain tutkintotilaisuudessa helposti käy.  Ihan hirveästi emme uineet ja puljanneet, koska vesi oli vielä kylmää. Vähän kuitenkin.

On hyvä harjoitella joskus vähän vaativampia tilanteita. Pysyy tuntuma ja muilta melojilta näkee uusia tapoja tehdä asioita. Myös jotain pientä lisäystä varustukseen löytyi, liittyen ea- ja korjaustarvikkeisiin ja niiden sijoitteluun kajakissa. Ylipäätään jos ei harjoittele ikinä, ei voi tietää toimiiko jokin asia niin kuin on suunnitellut. Ja jos toimii, niin aina löytyy pientä hiomista. 

Lauantai-aamu. 

Jostain ilmestyi kanoja ja kukko tepastelemaan jalkoihin aamupuuroa syödessä.

Aamupala satamakonttori/kahvilarakennuksen pihalla. 

Lähtövalmisteluja la-aamuna.

Juha kaatui, meni paniikkin, ja kaatoi kaikki kajakit jotka yrittivät auttaa. 

Tilanne hallinnassa. Paitsi että kohta se kaatui uudestaan. 

Lounaspaikka jossakin saaressa. 

Lähtö lounaspaikalta. Harjoitukset jatkuivat.

Ohjattu toiminta tältä päivältä loppui 16.00. Sitten meille oli katettu hieno kalaillallinen. Loppuillalla saunomista. Hieno päivä, opettavaisin melontapäivä moneen vuoteen.

Linkki Brännskär:in sivuille.

NIL jäsentapaaminen, perjantai

5.5.2017
NIL, eli pohjoismainen merimelonnan ohjaajayhdistys, järjesti ensimmäisen, mutta toivottavasti ei viimeisen jäsentapaamisen. Paikka oli Saaristomeri, Paraisten saaristo, Brännskär:in saari 4km Kirjaisten satamasta lounaaseen. Tapaaminen kesti koko viikonlopun. 

Järjestäjän ilmoituksessa tapahtumaa kuvailtiin näin:

Viikonlopun tarkoituksena on tarjota NIL:n tutkintoja suorittaneille mahdollisuus tavata toisiaan, harjoitella yhdessä vaativimpiakin asioita ja ennen kaikkea oppia toisiltamme uusia asioita ja näkökulmia melonnasta. 

Itse innostuin heti, koska ei tämmöisiä ole ennen ollut, ja juuri tuon kaltaista harjoittelua haluan tehdä. Pysyy tuntuma asiaan, ja oppii uusia juttuja. Haminasta innostui eräs Kimmo Merenkansa (nimi muutettu) myös tästä tapahtumasta, ja pääsin hänen kyydillään sinne ja takaisin. Espoosta tuli vielä Johanna kyytiimme.

Säätilaksi sattui mukavasti kevään tähän asti lämpöisimmät ilmat. Tuultakaan ei mainittavasti ollut. 
NIL:n puolelta paikalla oli kolme kouluttajaa; Anssi, Mika ja Eva-Lotta. Muita osallistujia oli noin 15 eri puolilta Suomea.

Perjantaiksi ei kovin paljon ohjelmaa ollut. Menomatkalla toinen kouluttajista kaatui, ja hänet piti pelastaa. Taisi olla jonkinlainen ryhmän arviointi. Porukka ei ollut ihan skarppina hoitamaan näitä, joten vasta pienen arpomisen jälkeen saatiin Mika takaisin paattiin. 
Siirtyminen Bränsskäriin, tutustumista porukkaan, saunomista, makkaran paistoa yms. Siinä perjantain ohjelma. 
Oli hauskaa päästä joskus tännekin päin melomaan. En ollut ennen melonut Saaristomerellä. 

Espoossa jonkin huoltoaseman pihalla. Kolme paattia mahtui nätisti Astran katolle.

Johannalla oli P&H Sirius. Vanha malli, ei taideta enää valmistaa. Kansivarustelu poikkeaa nykykajakeista. Varamelalle on oma syvennys takakannella.

Lauttaranta. Pe iltana oli paljon autoja menossa Paraisten suunnasta Nauvon saaristoon. 

Lähtöpaikka. Kirjaisten satama. 

Saapuminen Brässkär:iin.

Saunarakennus. Tai yksi niistä. Saunan ikkunasta näkyi merimaisema. Osa porukasta nukkui tuossa tuvan puolella. Osa nukkui teltassa, ja osa muissa rakennuksissa.

Hullu haminalainen kävi uimassa. 

Iltanuotio.

Iltalenkki auringossa

24.4.2017. Iltalenkki. 17km. Kahvitauko silakkasaaressa. Lämmin keli verrattuna viimeaikaisiin keleihin. Melkein pystyi melomaan ilman rukkasia.

Tuuli oli heikohkoa, ja suunta normaali eli lounas. Siispä lähdin lounaan suuntaan. Päiväretkillä tuntuu oikealta lähteä vastatuuleen. Erityisesti kylmillä vesillä. Vastatuuleen melonta on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Paluumatka on sitten leppoisa, ja huomattavasti lämpöisempi kuin vastatuuliosuus. Jos pääset perille, pääset myös takaisin. No joo, tuulta oli nyt vain vähän, ja saatan joskus olla ylivarovainen tämänkaltaisissa asioissa. Mutta se on verissä, ei mahda mitään. Meriasioihin pitää suhtautua tietyllä ennakoivalla ja "hyvän merimiestavan" mukaisella asenteella.

Täältä ulompaa löytyi pientä maininkia. Maininki on ehkä parasta meressä mitä tiedän.

Pilvet ovat jo ihan kuin kesällä. Kuvassa vasemmalla Viikari ja oikealla Leppäkari.

Vielä ei viherrä missään.  Kuvattu Silakkasaaresta Kotkaan päin. 

Suursaari. Se on aina pakko kuvata.

Melontalenkki kylmässä pohjoistuulessa

17.4.2017. 
Kylmä pohjoistuuli piti lämpötilan nollan lähellä. Mutta ei mahda mitään, sitä on melottava silloin kun on aikaa. Miksei se kesä tule jo? 24km lenkki. 

Myötätuulessa tarkeni ilman pipoa. Vastatuulessa tarkeni jotenkuten. 

Joutsenet, pilvi ja Suursaari.

Ajattelin, että pidän vain yhden kelluntatauon tällä lenkillä. Tulee kylmä kun nousee kajakista pois, eikä jaksaisi laittaa taukovaatteita päälle. 

Kävin kuitenkin vähän jaloittelemassa seuraavassa saaressa. Tämä on Aholansaari. Siellä on varmaan joskus ollut jokin leirikeskus. Karuselli pyöri vielä hyvin. Tuossa saa huiman vauhdin sopivasti nojailemalla, koska on vähän kallellaan. 

Kevät, makkaraa, kaljaa, västäräkki yms.

8.4.2017
Pääsinhän minäkin vihdoinkin vesille. Eikä yhtään tyhmempi reissu ollutkaan. Timo ja Pasi tulivat pussinpohjalta Metsolasta, ja meloimme Lehmäsaareen makkararetkelle. Kun ei syö kuin kaksi voileipää kotona ennen lähtöä, niin jaksaa saaressa syödä koko paketillisen kabanossia. Ja juoda pari kaljaa.

Joo, kaljan juonti on huonoa esimerkkiä kun liikutaan vesillä jne, mutta p****t siitä. Jos huvittaa aurinkoisena kevätpäivänä juoda nuotiomakkaran kanssa pari keskiolutta, niin sitten juon.

Olisin kuvitellut melonnan olevat pitkän tauon jälkeen vaivalloisempaakin. Nyt tuli 12km, puolet 6-7m/s vastatuuleen. Rakeitakin tuli ihan vähän vain. Ihan sama mitä tulee, kivaa olisi silti. Kajakin uusi penkkin tuntui olevan ok. Paitsi että ruuvien kantojen alta tulee vettä sisään. Pikkuvika, helppo korjata. Luulisin.

Menomatkalla oli myötätuuli ja aurinkoa. Juuri tarkeni ilman käsineitä. Paluumatkalla ei todellakaan. Taukopaikalla tyynessä ja auringossa oli tosi lämmin. Ihan erilaista kuin syksyllä, vaikka veden lämpötila on sama.
Västäräkki, tylli, merihanhi, riskilä, kyhmyjoutsen, naurulokki. Havainnot epävarmoja, paitsi västäräkki.

Jeee! Kevät!

Omakuva.

Lehmänmonttu. Montussa oli hyvä tasainen jää. Kävin vähän jäähakkujen kanssa suhailemassa.

Lehmänmontun grillipaikka.

Lehmänsalmi oli auki. Ainoastaan Lehmän ja Ollinkarin välissä oli vähän jäätä. Siitä saatiin pieni "seikkailullinen elementti" retkeen. 

Lehmäsaaren eteläpäässä oli rannalle pakkautunutta ajojäätä. Eli runni. 

Tuon verran tuli vettä sisään paluumatkan aikana. 

Punainen vappu

Sattui hauskasti niin, että kaikki melontaseuran vappuretkelle lähteneet kajakin olivat punaisia. Kevyt päiväretki. Evästauko Lehmäsaaren eteläpäässä. Lämmin ilma. Etelätuulta 2-4m/s.

Pakkoprinsessarantautuminen. Kyllähän tuollainen syö miestä.

Tulen tekeminen kosteista puista oli temppu. Onneksi mukana oli yksi hattupäinen koulutettu tyyppi, joka sen osasi tehdä.

Panoraama eteläpään laguunista.