Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kajakkitesti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kajakkitesti. Näytä kaikki tekstit

17.4.2017

Kajakkien testausta

Kotkan Melojat ry on hankkinut viisi uutta kajakkia. Ne ovat merkeiltään: Tiderace Vortex, Perception Essence 16, Kayman Fury lv, Valley Sirona 16.1 rm, P&H Scorpio mk2 lv.

Vasemmalta: Sirona, Scorpio, Vortex, Essence, Fury.  

Hankintapäätöksen pystyi hyvin tekemään tutustumalla teknisiin tietoihin, tarkastelemalla ulkomuotoa ja koeistumalla. Nyt kun jäät ovat lähteneet, halusimme lähteä hifistelemään ja kokeilemaan kajakkien eroja ja ominaisuuksia vesillä. Hifistelyksi se menikin, koska kajakkien erot ovat loppujen lopuksi pieniä. Kaikki viisi ovat pitkälti samanlaisia, samaan tarkoitukseen tehtyjä ja hyviä kajakkeja monipuoliseen melontaan. Ne ovat nykymuodin mukaisia päivä- tai viikonloppuretkeilyyn sopivia brittityylisiä evällisiä merikajakkeja.  Jotain eroja saatiin kaivetuksi esiin. Sekin miten noihin eroihin suhtautuu, on mielipideasia. Joku tykkää jostakin ja joku ei jne. Mutta oli hauskaa meloa niillä vuorotellen ja vertailla toisiinsa.

Sunnuntai 16.4.2017.
Keli oli aamupäivällä pakkasen puolella. Ennusteen mukaa lauhtuisi päivän mittaan. Luvassa myös aurinkoa ja lumikuuroja. Onneksi oli tyyntä. Pahimpien lumikuurojen aikana meinasi alkaa sormia palelemaan, muuten tarkeni hyvin. 
Testiryhmässä oli kolme KoMe:laista. Timo, Pekka ja minä. Vertailimme kajakkeja toisiinsa ensin vajan nurmikolla. Sitten meloimme niitä tyhjinä vajan lähivesissä. Lopuksi teimme muutaman kilometrin lenkin kajakkeja vaihdellen. Tällä viimeisellä lenkillä oli mukana Scorpio, Vortex ja Fury. 

Yön jäljiltä uutta jäätä.


Perät. Vasemmalta: Sirona, Scorpio, Vortex, Essence, Fury. 

Keulat. Vasemmalta: Fury, Essence, Vortex, Scorpio, Sirona.
Lähtökohta on, että itse olen kooltani 181cm ja 69kg, ja tykkään että polvilla on tilaa liikkua. Oma kajakkini, johon olen tottunut, on Valleyn Etain 17.7 RM.
Testilenkit olivat lyhyitä ja nopeita, kajakkeja melottiin tyhjinä, ja luonnehdinnat ovat subjektiivisia. Lukija ottakoon nämä asiat huomioon. 

Ensin on kuvailtu runkomuotoa ja kokoa. Toisessa kappaleessa käsitellään istuinaukon ominaisuuksia, ja viimeisessä melontaominaisuuksia.



Valley Sirona 16.1 RM (pituus 490cm, leveys 56cm). 


"Pieni ja ketterä pullukka".

Erittäin kantavan näköinen pohjan muoto. Varsinkin perästä. Selkeästi lyhyin kajakki. Vähän pullukan oloinen, varsinki mataliin Furyyn ja Scorpioon verrattuna. Lievä v-pohja. Luukuilla ei ole erikseen kehyksiä, kuten joissakin muissa Valleyn kajakeissa. Sironan luukut tuskin ovat täysin tiiviit. (Normaalia muovipaateissa). Muuten kansivarustelu ja istuinaukko kokonaisuudessaan on samanlainen kuin muissa North Shoren ja Valleyn malleissa, eli varsin asiallinen.

Istuinaukko todella tilava. Jaloille ja polville on tilaa. Lisää saa jos ruuvaa polvituet pois. Se mahdollistaa polvet vapaasti keskellä melonnan. Muuten tuet eivät ehkä ole parhaimmassa paikassa eteenpäinmelonnan kannalta, koska ovat aika lähellä kajakin laitaa.  Joku mainitsi, että Sirona on  ryhmän mukavin istuttava tilavuuden ansiosta, ja se on varmasti eniten eri kokoisille melojille sopiva näistä viidestä.

Meloessa ja muutenkin Sirona muistuttaa omaa Etain:iani. Selvästi lyhyempänä Sirona on tietenkin ketterämpi. Mielestäni se tyhjänä ja sileällä pesee ketteryydessä jopa Vortex:in. Muut testaajat pitivät sitä vähän rauhattomana suoraan meloessa. Se voi korjaantua kun on retkilastia. Kantavuutta tuntuu olevan riittävästi tämän pituiseen kajakkiin, ja kuulin kommentin, että istuessani Sironassa varalaitaa on jopa enemmän kuin omassa paljon pitemmässä Etainissani. Lyhyenä kajakkina joukon hitain, jos tavoittelee vauhtia. Hitaammin meloen kevytkulkuinen. Tukevuus todella hyvä, varsinkin toissijainen. Tätä pystyy kallistamaan yhtä paljon kuin Vortex:ia. Liikkeessä kallistuskäännöstä tehdessä perä irtoaa helposti, ja käännöksestä tulee jyrkkä. Kallistustuntuma on luotettava, eikä kippaamista tapahdu helposti.

Pidin: tukevuus, hauska pyöritellä.
En pitänyt: pullukkamaisuus, suuri tilavuus suhteessa pituuteen.



P&H Scorpio mk2 lv (pituus 509cm, leveys 54cm, tilavuus 271 litraa.)


"Hauska päiväretkipaatti".

Pohja näyttää pyöreämuotoiselta ja pehmeälinjaiselta. Kapeahko ja matala kajakki. Muista poiketen rungon levein kohta on selkeästi istuinaukon takana. Skudder-valmius (yhdistetty evä ja peräsin) vie takaosastosta paljon lastitilaa. 

Istuinaukko yllättävän tilava ja hyvä näin matalaksi kajakiksi. Itselleni polvituet olivat juuri oikeassa kohdassa ja riittävän ylhäällä. Ne olivat myös riittävän keskellä, että jalkoja pystyi käyttämään tehokkaaseen melontaan ja samalla säilyy tuki. 

Melottavuudeltaan Scorpio on onnistunut yhdistelmä nopeutta, ketteryyttä ja tukevuutta. Rungon nopeus ja kevytkulkuisuus yhdistettynä hyvään melonta-asentoon tekee tästä minun suosikkikajakin tässä ryhmässä. Voisin kuvitella hankkivani tällaisen itsellenikin. Tosin tilavuutta on tässä lv-mallissa liian vähän pitkille retkille. Ja mv-mallissa leveys on jo 58cm, joka alkaa olla aika paljon. 
Perä irtoaa kallistaessa, toisin kuin Fury:ssa. Ei niin ketterä kuin Sirona tai Vortex, mutta riittävän ketterä aalloissa ja kivikoissa leikkimiseen. Matalaprofiilisena Scorpio on luultavasti tuulessa helppo hallita, mutta sitä ei nyt päässyt testaamaan. Pyöreähköpohjaisena alkuvakaus ei ole kovin selkeä, mutta loppuvakautta on riittävästi. Eskimokäännös oli todella helppo. Kajakin sai pyörimään ilman pykäliä tai vastusta, ja loppuvakaus varmisti ylöspääsyn. (Muilla kajakeilla en kokeillut eskimoa. Tällä satuin rajoja hakiessa vahingossa kaatumaan).

Pidin: hyvä ergonomia, turkoosi väri.
En pitänyt: pienet lastitilat, joista skudder-kotelo vie osan.



Tiderace Vortex  (pituus 505cm, leveys 56cm. Tilavuus 340 litraa.)


"Tasapohjainen leikkikalu".

Kantavan ja suuren näköinen runko. Tasainen pohja keskikohdastaan. Terävä perä. Kantikkaat palteet.

Istuinaukko on tilava, ja istuma-asento hyvä. Polvituet hyvässä paikassa riittävän keskellä. Ergonomia ehkä paras tästä ryhmästä, Scorpion kanssa.
Leveähkö runko ja tässä ryhmässä tilavuudeltaan iso kajakki. Etukannen viisteet helpottavat melontaa.

Leveys, tasainen pohja ja suuri määrä rockeria eivät tee hyvää matkanopeudelle. Mutta sitä kompensoi hyvä ergonomia. Jalat saa käyttöön meloessa. Tuli mieleen, että pari senttiä kapeampana Vortex voisi olla parempi? Nyt Vortex on aika ison tuntuinen kajakki. Ketteryys huippuluokkaa tämän pituiseksi ja Vortex on erittäin vakaa. Kaarivedoilla kajakin saa pyörimään paikallaan helposti ilman kallisteluakin. Tämänkin kajakin voisin hankkia itselleni. Vaatii ehkä kunnon aallokon, että kaikki  hauskuus tulisi esiin.

Pidin: hauskuus, ergonomia.
En pitänyt: suuri kokonaistilavuus.



Perception Essence 16 (pituus 500cm, leveys 57cm.)


"Konstailematon matkantekijä".

Ryhmän selkein v-pohja. Mielestäni ryhmän symmetrisin ja kaunein pohjanmuoto. Erittäin terävä ja kapea keula. Perä matala. Suorin kölilinja. Ryhmän korkein kajakki. Ainoastaan tästä puuttuu pikkuluukku istuinaukon edestä.

Istuinaukko ok.  Perushyvä ja tilava isommallekin melojalle. Vahvasti topatusta penkistä voi olla montaa mieltä. Toppaukset nimittäin kuivuvat hitaasti. Selkänojan ja aukon takareunan välissä silmiinpistävän paljon etäisyyttä. Ehkä se korkeahkon takakannen kanssa mahdollistaa paremmin nojaamisen taaksepäin.

Konstailemattoman selkeä melottava. Suorahko kölilinja tekee Essencestä ryhmän nopeimman kajakin Fury:n kanssa. Kallistusohjailu onnistuu helposti ja on tehokasta. Koska on leveä, niin kääntyy myös paikallaan hyvin, jos kallistaa reilusti. Terävä keula leikkaa aallot hyvint. Matala perä auttaa suunnan pitämisessä. Joku on luonnehtinut Essencen käyttäytymistä "pakettiautomaiseksi". Voi ollakin retkilastissa, mutta nyt tyhjänä meloessa Essence oli varsin herkästi totteleva ja hyvin kulkeva kajakki.

Pidin: suunnittelussa on keskitytty olennaiseen, eli vaivattomaan matkantekoon.
En pitänyt: penkki.



Kayman Fury lv  (pituus 510cm, leveys 51cm.)


"Luonteikas retkikajakki".

Erittäin terävä ja kapea perä. Samoin myös keula oli kapea ja terävä, mutta ei niin suuresti kuin Essencessä. Kantikkaat palteet. Ryhmän matalin Scorpion kanssa. Takakansi varsinkin on erityisen matala. Selkeästi ryhmän kapein kajakki. Ainut kuitukajakki ryhmässä, ja kuitukajakiksi erittäin tukeva rakenteeltaan. Takapäiväluukku on kajakin keskilinjalla, joten se on vesillä hankala käyttää.

Istuinaukko ryhmän pienin. Mahduin siinä melomaan, jalat eivät puutuneet,  mutta tykkäisin että tilaa olisi enemmän.

Fury on yllättävän tukeva 51cm leveäksi kajakiksi. Tukevuus on myös luonteeltaan selkeää ja luottamusta herättävää, vaikka loppuvakaus ei olekaan ihan niin suuri kuin muissa. Alkuvakaus on hyvä suht tasaisen pohjan ansiosta.
Aggressiivisen oloinen muotoilu ja suuri rocker antaisi odottaa jollain tavalla erityistä käyttäytymistä vesillä. Sitä ei ollut, vaan Fury käyttäytyi varsin konservatiivisesti ja rauhallisesti. Pitkä ja kapea perä antaa suuntavakautta ja nopeutta, mutta ei irtoa helposti vedestä jyrkkää käännöstä yrittäessä.
Furyssa olisi eteenpäinmelontapotentiaalia. Kapea runko ja pitkähkö vesilinja tekevät Furysta nopean ja kapeus antaa tilaa melan liikkeille. Näiltä osin Fury muistuttaa Skim Beaufortia. Mutta, ainakin itselläni, matalalla ja vähän liian sivuilla olevat polvituet estävät jalkojen tehokkaan käytön. Jos ne olisivat 5cm ylempänä, niin tatsi olisi ihan eri.
Fury on kevyt melottava, suuntavakaa, ja ehkä eniten pitkiin retkiin suunniteltu kajakki Essencen kanssa. (Tällä tarkoitan yhdistelmää ominaisuuksista: nopeus, kevytkulkuisuus, pakkaustilavuus, suuntavakaus).

Pidin: kapeus, nopeus, kevytkulkuisuus.
En pitänyt: polvien tilat







Fury erottuu joukosta kapeudellaan ja materiaalillaan. Vortex tasapohjaisuudellaan ja rockerillaan. Sirona on lyhyt, helppo ja hauska. Essence on suorempikölilinjainen perusretkikajakki. Scorpio ei erityisesti erotu minkään yksittäisen ominaisuuden perusteella, paitsi ehkä pienimpien lastitilojen. Se on tässä ryhmässä mielestäni onnistunein yhdistemä tärkeimmistä ominaisuuksista päiväretkikäyttöön.

Kannattaa lukea myös Timon testiraportti:  http://pikkulokki.blogspot.fi/2017/04/uusi-viisikko-vesilla.html

Kaikki viisi ovat erinomaisia kajakkeja, jotka sopivat aloittelijalle ja mestarille. Eri valmistajat ovat vain painottaneet eri ominaisuuksia. Valinta on makuasia. Kokeilkaa itse!

14.11.2015

Rockpoolit Valkjärvellä

14.11.2015 kävimme Arjan kanssa koemelomassa Welhonpesän kajakkeja. Erityisesti Rockpoolit kiinnostivat. Minua Alaw, ja Arjaa Isel ja Alaw bach. Kiitokset Welhonpesälle! Hienoa, että koemelonta on mahdollista.
Tuntumia Alaw:ista: Ergonomia on kohdillaan. Ainakin mitä nyt lyhyellä pyrähdyksellä pystyi toteamaan. Etukansi on korkea, polville on tilaa. Käsien ja melan liikkeitä etukansi ei rajoita niin paljon kuin voisi kuvitella. Mutta aivan matalaa melontatekniikkaa ei pysty käyttämään.
Ketterämpi kuin Etain, jos ollaan paikallaan. Liikkeessä kunnon kallistusta käyttäen saan Etainin kääntymään jyrkemmin kuin Alaw:in.
Erinomainen kajakki. Tekisi mieli ostaa. Mutta katsotaan nyt...

Valkjärven eteläpään vene- ja uimaranta. Edessä Alaw. Takana Isel.

Alaw.

Alaw bach.

Keli oli hieno. Paitsi että kunnon tuulella paateista olisi saanut paremman tuntuman.

6.7.2015

Rankki, Silakkasaaret ja Etain:in tuntumat

4-5.7.2015. Lauantaina nukutti pitkään, vaikka aurinko paistoi suoraan telttaan. En ikinä muista ottaa aamuaurinkoa huomioon kun valitsen telttapaikkaa. Nyt se ei haitannut. Tuuli oli aamulla tyyntynyt huomattavasti eilisiltaan verrattuna. Nyt oli vain 7-8m/s SW. Päätimme lähteä Rankkia kohti myötäaallokossa. Selän ylitys oli noin 11km. Kevyttä surffailua. Leppoisaa melontaa eiliseen verrattuna.

Ristisaaren länsiranta lauantai-aamulla. Tuuli oli tyyntynyt, mutta hyviä tyrskyjä oli silti.

Lampaat olivat tuulen puolen rannalla tuulettumassa.

Selän ylitys Ristisaaresta Rankkiin.

Rankin vierasvenesatama.


Sääaseman torni.

Ilma oli hyvä, ja kävijöitä oli Rankissa paljon.

Rankkiin ja Kirkonmaahan on ilmaantunut uusia palveluja vesillä liikkujille. Rankissa on ravintola ja majoitusta, vierasvenesatama ym. www.kotkansaaret.fi
Ravintolan lohikeittoa oli kehuttu, mutta 14 euroa keitosta on aika paljon. Samalla hinnalla tilasimme sitten pihvit, jotka paljastuivat jauhelihapihveiksi. Ihan hyvää oli silti. Rankki on tutustumisen arvoinen paikka, johon ajaa vuoromoottori Kotkan Sapokasta.
Vaihtoehdot seuraavaksi yöpymissaareksi olivat Heinäsaari Kirkonmaan eteläpäässä, tai Silakkasaaret kilometri Rankista Luoteeseen. Päätimme valita Silakat. Huomenna olisi sitten helpompi kotiinpaluu.
Pääsimme melkein perille Silakkasaariin, kun Pasi huuti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Bigfoot oli puolillaan vettä. Saimme paatin maihin. Tutkimus paljasti, että kannen ja rungon välinen liitos oli ratkennut styyrpuurin puolelta. Vettä tuli istuinaukkoon ja molempiin takaosastoihin. Keula säilyi kuivana. Yllättävä vaurio, kun kajakkia on käsitelty täysin asiallisesti. Ei ole mällätty kiville, hypitty päällä tai muuta sellaista. Paattikin oli vain 2 vuotta vanha.
Pistää miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos liitos olisi irronnut perjantaina kovassa kelissä tai lauantaina selän ylityksessä. Olisi ollut todella kusinen tilanne. Sitä ei varmaankaan oltaisi omin voimin pystytty ratkaisemaan. Nyt oli hyvä onni, että tämä tapahtui hyvässä säässä ja lähellä rantaa.
Minulta löytyi jokin liimaus/tiivistysainetuubi ja Pasilta iso rulla jeesusteippiä. Niillä saatiin Bigfoot sen verran tiiviiksi, että sunnuntaina pääsimme kotirantaan.
Lisätty 8.7.2015: tarkempi kuvaus vauriosta ja jälkiseuraamuksista löytyy täältä: http://paakala.blogspot.fi/2015/07/kajakkivaurion-jalkiloylyt.html

Vesilasti.

Syy löytyi.

Silakkasaarten itäranta.

Suursaari sunnuntaiaamuna kuvattuna.

Puoli rullaa jesaria kylkeen, ja taas mennään.
Etain sai retken aikana hyvän "koeponnistuksen". Paatin mitat ym. löytyy täältä valmistajan sivuilta, en ala niitä erikseen selostamaan. Kajakki oli helppo hallita kaikissa tilanteissa, olosuhteet huomioon ottaen. Retkilastissa se on erittäin vakaa, eikä sitä paljon murtuvat aallonharjat hetkauta. Kuten edellisessä postauksessa totesin, tyhjänä ohjautuvuus on huikea kun kallistaa tarpeeksi. Kallistusohjausta Etain tottelee hyvin myös lievemmillä kallistuksilla, joita tulee matkamelonnassa käytettyä, lastattunakin. Evää en käyttänyt retken aikana ollenkaan. Ketteryyttä menetetään jonkin verran lastattuna, luonnollisesti. Johtuu ehkä eniten siitä, että lastattua Etainia on hankala kallistaa niin paljon, kuin jyrkkä käännös edellyttäisi. Kyllä se silti taipuu kaikkeen, mihin tarvitsee ja moneen väliin, mihin ei edes tarvitsisi, mutta silti haluaisi. Beaufort voittaa Etainin ohjautuvuudessa lastattuna, mutta ei ehkä tyhjänä. Tyhjänä B:n toissijainen vakaus ei ole yhtä luotettava kuin Etain:issa.
Luukut ja osastot olivat jopa perjantain melonnan jälkeen täysin kuivat. Paitsi pikkuluukku istuinaukon edessä, siellä oli pieni loraus vettä.
Pakkaustilavuutta on riittävästi pidemmällekin retkelle. Melonta-asento tuntui verrattain hyvältä vielä retken jälkeenkin. Jalkatuet ovat aika leveällä, jos haluaa meloa polvet yhdessä. Niihin voi ehkä viritellä jonkinlaisen laudanpätkän, joka olisi kummastakin päästä jalkatuessa kiinni. Siis eräänlainen levyjalkatuki. Sitä pitää suunnitella.
Ainut asia, josta en pidä, on rungon pieni löysyys pituussuunnassa. Se tuntuu kun kajakkia kantaa kahdestaan keulasta ja perästä kiinni pitäen. Ehkä se on hyväksyttävää 5,36 pitkässä muovikajakissa, vaikka kerrosrakenteinen onkin. Muuten runko on jäykkä, eikä paljon notkahtele vaikka 70 kiloinen meloja seisoo kannen päällä.
Kaikkiaan olen tyytyväinen Etainin ominaisuuksiin. Suosittelen, jos haluaa huolettoman muovikajakin ja  normaalia enemmän pakkaustilavuutta.

17.3.2015

Ensituntumia Epic 18x -kajakista

15.3.2015 Lehmäsaaren länsiranta.
Kolme kertaa olen käynyt vesillä uudella kajakilla. Alla joitakin havaintoja. Yleisesti ottaen, Epic 18x:llä on todella hauskaa meloa. Se antaa myös sopivasti haastetta kehittää melontatekniikkaa kaikin puolin. Olen enemmän kuin tyytyväinen uuteen menopeliin!

Istuma-asento: Aukko on suuri ja polvilla on hyvin tilaa keskellä. Reisituet ovat hyvin pehmustetut. Niistä saa riittävän tuen tarpeen vaatiessa. Selkätuessa on pikakiristyssolki, jolla selkätukea saa kiristettyä eteenpäin tai löysättyä taaksepäin. Valitettavasti siinä on myös automaattinen löysennystoiminto. Selkätuki ei pysy hyvässä asennossa pitkään, jos ei hihnoja vedä solmuun.

Kiikkeryys: Pohjan muoto on pyöreä. Alkutukevuus, tai sen puute, tuntuu erilaiselta kuin v-pohjaisessa kajakissa. Minkäänlaista "pykälää" ei ole havaittavissa, ja kajakki tuntuu aika liukkaalta kun sitä keikuttelee. Lopputukevuutta löytyy jonkin verran. Ainakin sileällä vedellä löysin helposti tuntuman lopputukevuuteen kun tein käännöksiä reilusti kallistamalla.

Nopeus: Epic kulkee eleettömän sulavasti. Keula ei ala kohista vauhdin kasvaessa. 10 km/h nopeuteen paatti kiihtyy aika vaivattomasti. Luulen, että yksin retkilastissa meloessa nopeus tulee pyörimään 8-9 km/h. Tyhjänä kuntolenkeillä 9-11 km/h. Hetkellisenä huippunopeutena sain 12.5 km/h.

Peräsin: Toimii hyvin, ja Epic tottelee ohjauslikkeitä herkästi. Aiempia kokemuksia minulla oli ainoastaan Kajaksportin aktiiviperäsimestä. Eli siitä kumiläpyskästä. Toisin kuin kumiläpystkä, Epicin peräsin ei palauta keskelle itsestään. Jos sen polkaisee vinoon, kajakki pyörii ympyrää kunnes polkaisee toista pedaalia. Epic nousee tuuleen jonkin verran. Ei niin paljon kuin Beaufort.

Ketteryys: Tämä vähän yllätti. Reilu kallistus ja kaariveto tai etuperäsin, niin kajakki kääntyy aika nopeasti. Perä ei tarraa veteen kiinni käännöksissä. Tätä vielä tehostaa pieni etunoja. Epic:illä on jopa hauskaa mennä pujottelemaan kivien väliin tai muualle. Myös pelkkää kallistusta se tottelee herkästi. Pitkän kölilinjan vuoksi paikoillaan pyöriminen on hidasta. Alatukikäännöksellä paatin saa helposti kääntymään 90°, mutta vain, jos kallistaa tarpeeksi.

16.3.2015 Ruotsinsalmen itäpuolella. Kuvattu kaakkoon. Oikealla Kuutsalo.

7.3.2015

Uusi kajakki :D

Kävin tänään Welhonpesässä, ja tein kaupat Epic 18x -kajakista. Olen tästä paatista enemmän innoissani kuin mistään aiemmasta. Tässä hollantilasen sivuston testiraportti, jos kiinnostaa perehtyä tarkemmin. Keskimääräinen kajakin vaihtoväli on minulla ollut 13-14 kuukautta, vaikka yhtään huonoa tai edes keskinkertaista kajakkia en ole omistanut. Melontaharrastukseni muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, ja niin sen pitää ollakin. Yritän olla jämähtämättä paikoilleni.

Viime syksynä tein Beaufortilla monia kuntomelontalenkkejä. B ei ole hitain luokassaan, mutta alkoi tuntua siltä että melonnan voima hukkuu aaltojen tekemiseen ja veden puskemiseen. Kaipasin kajakilta enemmän runkonopeutta ja vieläkin parempaa ergonomiaa eteenpäinmelonnan kannalta. Vaikka siinäkin B on luokkansa parhaita.

Tiedän, että kevytkulkuisuus 5-7km/h:n nopeudessa on ristiriidassa suuren runkonopeuden kanssa. Pitkä vesilinja mahdollistaa suuremman nopeuden, mutta tällöin pohjan pinta-ala kasvattaa kitkavastusta, joka taas on olennainen tekijä pienemmissä nopeuksissa.
Uskon, että oma eteenpäinmelontatekniikkani ja fyysinen kuntoni ovat riittäviä, että Epic:in kaltaisen kajakin hankkiminen on mielekästä. Beaufortillakin pystyin pitämään 9km/h:n keskinopeutta 40 minuuttia/6km ja 8,5km/h:n keskinopeutta 2h14m/19km. Syke nousi, ja vatsalihakset alkoivat tiltata ensimmäiseksi.

Miten päädyin E:hen? Nopeita retkikäyttöön soveltuvia paatteja on paljon. Ennakkovaatimuksina oli nämä:
-Kajakin piti olla nopea ja soveltua myös retkeilyyn.
-Melontaergonomia lähellä täydellistä. (asiallinen penkki, polville tilaa, levyjalkatuki).
-Peräsin. Ettei tarvitse käyttää melaa ohjailuun matkamelonnassa.
-Päiväluukku istuinaukon takana. Haluan pitää kaikenlaista tarpeellista helposti käsille saatavilla. Mm. syömistä, juomista, pipo, käsineet, myrskyanorakki ja senkaltaista tavaraa. Aina ei ole mahdollista mennä rantaan.
-Suuri istuinaukko pelastautumisia ja helppoja rantautumisia varten.
-Ei liikaa kokonaistilavuutta, koska painan vain 70kg.

Tiderace Pace 17 pääsi finaaliin. Ainoa asia, joka siinä haittasi, oli reisituet. Ne olivat kyllä hyvät, mukavat ja niistä sai hyvän tuen. Koin silti, että ne rajoittivat melonta-asentoa. Polvet eivät mahtuneet liikkumaan vapaati istuinaukon keskellä.

18x:ssä on muutamia erikoisuuksia. Penkin paikkaa voi säätää pituussuunnassa. Tämä on liian harvinainen ominaisuus kajakeissa.
Peräsin on erikoinen. Rungosta on ikään kuin lohkaistu palanen, joka kääntyilee saranoiden varassa kun jaloilla painelee polkimia. Lisäksi siinä on narulla laskettava/nostettava evä, joka yläasennossa lukitsee koko peräsimen keskiasentoon.
Kansiluukkujen sulkemismekanismina toimii neljä väännettävää salpaa. Kumitiiviste on luukun ja aukon reunan välissä. Päiväluukussa on yksi salpa ja luukku avautuu saranan varassa.
Aika näyttää, kuinka toimivia ja hyviä nämä jutut ovat.

Uskon, että tulen olemaan tyytyväinen Epic:iin. Sen minkä rockhopping-ominaisuuksissa häviää, voittaa eteenpäinmenemisen riemussa.

20.11.2011

Kajakkien kokeilua Loviisassa

Testattavina olivat Tiderace Xcite, Rockpool Alaw ja Maelström Vaåg.

Kaikki kolme olivat saman tyylisiä, erittäin kaarevat kölilinjat ja matalat takakannet. Terävät keulat ja perät.   Xcite:ssa ja Vaåg:issa myös etukansi on matala.  Lisäksi päiväluukut etukannella ovat polvitilasta pois.  Rockpoolin etukansi on ihmeellisen korkea, ja vaikka siinä ei olekaan päiväluukkua, niin polvet yhdessä melominen on hankalaa. Aukon reunat osuvat polviin.
Näistä jos pitäisi valita, niin ottaisin Vaågin. Eniten erikoisen selkänojaratkaisun takia, joka oli paras mitä olen koskaan kokeillut.
Hyviä kajakkeja kaikki. Mutta Goltziana Marlin on mielestäni vielä parempi, jos tämän tapaista kajakkia etsii.  Siinä on jaloille tarpeeksi tilaa.
Tämänkaltaiset paatit sopivat lyhyille retkille ja hauskanpitoon kelissä kuin kelissä. Mutta ei viikon tai parin reissuun.

Jussille ja Samille kiitokset hienosta melontapäivästä!


Loviisa taustalla. Paksua jäätä, pitemmälle ei päässyt.

Aurinko lämmitti vaikka pakkasta oli pari astetta. Jäätä kertyi kannelle.


Vasemmalla Vaåg ja oikealla Tiderace Xcite. Keskellä Rockpool Alaw.

Vasemmalta: Rockpool Alaw, Maelsröm Vaåg, Tiderace Xcite.