Melomassa taas

 

En edes muista, koska olin viimeksi käynyt melontalenkillä. Ainakin kaksi vuotta on siitä aikaa. 

Ohjasin tänä keväänä kaksi melonnan peruskurssia. Toinen oli 9 tuntia, toinen 8, jaettuna kolmelle ja kahdelle päivälle. Mukavaa hommaa oli, varsinkin kun kelit olivat hyvät. On myös antoisaa hommaa silloin kun näkee että oppi uppoaa. Varsinkin eteenpäinmelontatekniikan opettamisen painotuksissa ja esimerkeissä muutin asioita toiselle kurssille, ja muutokset toimivat hyvin. Kehitettävääkin vielä löytyy.

Aikoinaan lopetin melonnan, kun selkä tuli kipeäksi. Nyt peruskursseja ohjatessa huomasin, että ei enää tulekaan. Tästä rohkaistuneena osallistuin Kotkan Melojien keskiviikkomelontaan. Ihan uuden veroiselta ei selkä tuntunut. Mutta näköjään se kestää tämmöisen 9 kilometrin leppoisan lipikoinnin. Ehkä pitäisi silti yrittää välttää pahimpia veneenaaltosurffiinlähtöspurtteja etunojassa. Tai ehkä takaperin surffaus voisi olla ergonomisempaa? 

NIL-jäsentapaaminen, sunnuntai

7.5.2017 
Sunnuntain ohjelmassa oli opettamisen harjoittelua. Jakauduimme neljään ryhmään, ja ryhmän kesken mietimme tunnin mittaisen opetustuokion annetusta aiheesta. Aiheet olivat: Eteenpäinmelonta, taaksepäinmelonta, ohjailut ja muut manööverit. Neljännen ryhmän aiheeksi annettiin että "ihan sama mitä, kunhan on mahdollisimman hauskaa. "

Ryhmät kehittivät paljon kaikenlaisia pelejä ja leikkejä. Viimeinen ryhmä varsinkin oli käyttänyt mielikuvitusta. Vaikeinta oli ehkä ottaa opetuksessa huomioon ryhmän taso, joka oli tällä kertaa normaalia korkeampi. Luultavasti jokainen silti löysi opetusaiheista jotain pieniä juttuja itselleen. Itse löysin pari asiaa taaksepäinmelonnasta ja eteenpäinmelonnan opetuksesta. Ohjailutekniikoita olin itse opettamassa. Lisäksi tiedän nyt monta uutta ja hauskaa kajakkileikkiä!

Jäsentapaaminen kokonaisuudessaan oli täyden kympin arvoinen. Ohjelma oli hyvä ja mietitty, paikka oli mahtava, säät parhaat mahdolliset. Toivon että näitä tapaamisia järjestetään jatkossakin. Arvostan kouluttajia, koska viitsivät "talkoohengessä, rakkaudesta lajiin" tämmöisiä järjestää. 

Peter Nylund:in blogimerkintä samasta aiheesta.

Sunnuntai-aamu. Taas oli hyvä aamupala valmiina pöydässä.

Aamiaisen jälkeen käytiin jelppaamassa paikallista veneveistäjää ja laskemassa vene vesille. 

Eteenpäinmelonnan tekniikkaa.

Taaksepäin melontaa.

Keppipeli. Alussa jokaisella oli keppi kajakin takakannella. Voittaja oli se, joka sai kerättyä eniten keppejä.

Ryhmässä neljä melojaa, kolme kajakkia ja yksi mela. Ja piti päästä johonkin ennen muita ryhmiä. 

Ohje: Yksi kajakki etuperin, kaksi takaperin ja yksi sivuttain. Ensiksi rannalla oleva ryhmä voittaa.

NIL-jäsentapaaminen, lauantai

6.5.2017
Jakauduimme aamulla kahteen ryhmään. Ryhmän johtaja vaihtui aina muutaman tilanteen jälkeen. Joku ryhmästä esitti vuorollaan jotakin ongelmaa kouluttajien ohjeiden mukaan. Ryhmä sitten hoiti homman niin kuin parhaaksi katsoi. Tilanne käytiin aina läpi jälkikäteen. 

Ongelmatilanteita oli ainakin: paha uupuminen, sydänkohtaus, haava sormessa, migreenikohtaus, kaatuminen ja täysi paniikki, avuttomana kivikossa, reikä kajakin pohjassa. 

Kaikkia tilanteita ei pystynyt kuvaamaan, kun oli vähän "tilanne päällä". 

Harjoitukset olivat hauskoja, ja niitä tehtiin rennolla meiningillä. Ehkä vähän alkujännitystä oli aamupäivällä, mutta sekin haihtui nopeasti. Ei tarvinnut jatkuvasti pingottaa niin kuin jossain tutkintotilaisuudessa helposti käy.  Ihan hirveästi emme uineet ja puljanneet, koska vesi oli vielä kylmää. Vähän kuitenkin.

On hyvä harjoitella joskus vähän vaativampia tilanteita. Pysyy tuntuma ja muilta melojilta näkee uusia tapoja tehdä asioita. Myös jotain pientä lisäystä varustukseen löytyi, liittyen ea- ja korjaustarvikkeisiin ja niiden sijoitteluun kajakissa. Ylipäätään jos ei harjoittele ikinä, ei voi tietää toimiiko jokin asia niin kuin on suunnitellut. Ja jos toimii, niin aina löytyy pientä hiomista. 

Lauantai-aamu. 

Jostain ilmestyi kanoja ja kukko tepastelemaan jalkoihin aamupuuroa syödessä.

Aamupala satamakonttori/kahvilarakennuksen pihalla. 

Lähtövalmisteluja la-aamuna.

Juha kaatui, meni paniikkin, ja kaatoi kaikki kajakit jotka yrittivät auttaa. 

Tilanne hallinnassa. Paitsi että kohta se kaatui uudestaan. 

Lounaspaikka jossakin saaressa. 

Lähtö lounaspaikalta. Harjoitukset jatkuivat.

Ohjattu toiminta tältä päivältä loppui 16.00. Sitten meille oli katettu hieno kalaillallinen. Loppuillalla saunomista. Hieno päivä, opettavaisin melontapäivä moneen vuoteen.

Linkki Brännskär:in sivuille.

NIL jäsentapaaminen, perjantai

5.5.2017
NIL, eli pohjoismainen merimelonnan ohjaajayhdistys, järjesti ensimmäisen, mutta toivottavasti ei viimeisen jäsentapaamisen. Paikka oli Saaristomeri, Paraisten saaristo, Brännskär:in saari 4km Kirjaisten satamasta lounaaseen. Tapaaminen kesti koko viikonlopun. 

Järjestäjän ilmoituksessa tapahtumaa kuvailtiin näin:

Viikonlopun tarkoituksena on tarjota NIL:n tutkintoja suorittaneille mahdollisuus tavata toisiaan, harjoitella yhdessä vaativimpiakin asioita ja ennen kaikkea oppia toisiltamme uusia asioita ja näkökulmia melonnasta. 

Itse innostuin heti, koska ei tämmöisiä ole ennen ollut, ja juuri tuon kaltaista harjoittelua haluan tehdä. Pysyy tuntuma asiaan, ja oppii uusia juttuja. Haminasta innostui eräs Kimmo Merenkansa (nimi muutettu) myös tästä tapahtumasta, ja pääsin hänen kyydillään sinne ja takaisin. Espoosta tuli vielä Johanna kyytiimme.

Säätilaksi sattui mukavasti kevään tähän asti lämpöisimmät ilmat. Tuultakaan ei mainittavasti ollut. 
NIL:n puolelta paikalla oli kolme kouluttajaa; Anssi, Mika ja Eva-Lotta. Muita osallistujia oli noin 15 eri puolilta Suomea.

Perjantaiksi ei kovin paljon ohjelmaa ollut. Menomatkalla toinen kouluttajista kaatui, ja hänet piti pelastaa. Taisi olla jonkinlainen ryhmän arviointi. Porukka ei ollut ihan skarppina hoitamaan näitä, joten vasta pienen arpomisen jälkeen saatiin Mika takaisin paattiin. 
Siirtyminen Bränsskäriin, tutustumista porukkaan, saunomista, makkaran paistoa yms. Siinä perjantain ohjelma. 
Oli hauskaa päästä joskus tännekin päin melomaan. En ollut ennen melonut Saaristomerellä. 

Espoossa jonkin huoltoaseman pihalla. Kolme paattia mahtui nätisti Astran katolle.

Johannalla oli P&H Sirius. Vanha malli, ei taideta enää valmistaa. Kansivarustelu poikkeaa nykykajakeista. Varamelalle on oma syvennys takakannella.

Lauttaranta. Pe iltana oli paljon autoja menossa Paraisten suunnasta Nauvon saaristoon. 

Lähtöpaikka. Kirjaisten satama. 

Saapuminen Brässkär:iin.

Saunarakennus. Tai yksi niistä. Saunan ikkunasta näkyi merimaisema. Osa porukasta nukkui tuossa tuvan puolella. Osa nukkui teltassa, ja osa muissa rakennuksissa.

Hullu haminalainen kävi uimassa. 

Iltanuotio.

Mietteitä peruskurssien vetämisestä

Nämä ovat viimeistelemättömiä raapaleita melonnan peruskurssien vetämisestä. Kirjoitin mitä mieleen tuli heti kurssin jälkeen kun pääsin koneelle. En ole vielä varma, julkaisenko näitä ollenkaan. Nämä muistiinpanot tein enimmäkseen itselleni tulevia kursseja varten.
Päätinpä sitten heittää muistiinpanot eetteriin. Vähän ensin taustatietoa: 2 eri kurssia, ennakkoilmoittautumiset, 12 henkilöä/kurssi. Kumpikin kurssi kestää kolme päivää. Noudatettu MeSo:n sisältösuositusta melonnan peruskurssille.
Ehkä tästä viriää jopa keskustelua... saa kommentoida!

Kurssi 1, päivä 1:
Teemana kevyt tutustuminen kajakissa istumiseen, melontaan ja reskutusharjoitukset.
Tekniikat: eteenpäinmelonta, pysähtyminen, taaksepäinmelonta, melatuki, pelastautuminen parin avustuksella.

Muutama juttu unohtui sanoa. Miten mela on oikein päin, ja mikä on oikea oteleveys. Niitä piti sitten myöhemmin kierrellä korjaamassa. Eteenpäinmelontaa en alkanut tänään yhtään syvemmälle menemään. Tämä oli kevyt tutustumispäivä, ja rakensi pohjaa tulevalle.
Kurssilaisten kajakin hallinta näyttää kömpelöltä, mutta ei kaikkea voi opettaa ensimmäisellä kerralla. Esimerkiksi melaperäismen ottaminen ensimmäiseen päivään voisi ehkä olla mahdollista. Nyt annoin suunnassapysymisohjeeksi vain, että jarruttele toiselta puolelta.  Onhan sekin tietysti melaperäsimeen valmistavaa harjoittelua.
Eteenpäinmelonnassa pitäisi saada kurssilaisten vartalot kiertymään ja ilmaveto pois. Vedon pituus on helppo asia saada kurssilaiset oppimaan. Ehkä joitakin harjoitteita, jossa saisi lantion liikkumaan ja rennoksi.

Reskutusharjoitukset:
Esitin ensin demon vedessä ja sitten maalla. Selostuksian kanssa, ydinkohtia painottaen. Tämäkin suoritus sisältää aika monta muistettavaa asiaa, ja saa olla aika fakiiri jos kaikki muistaa ensimmäisellä kerralla. Kukaan ei yrittänyt tyhjentää kajakkia perästä nostamalla. Mutta melojen paikka on se ainaisongelma. Asettelussa menee aikaa, ja myös ote irtoaa pelastettavasta kajakista. Reskutusharjoitus meni yleisesti ottaen hyvin. Tuntui, että ohjaajana minulla on tämä asia paremmin hallussa kuin esimerkiksi eteenpäinmelonnan opettaminen tai ryhmädynamiikka yleisesti.
Kävimme vielä vähän melatukea lävitse osan kurssista kanssa, kun viimeiset tekivät vielä reskutuksia. Moni sitä kokeilikin ihan rohkeasti. Tämä pitää vielä uudemman kerran käydä läpi, kun on kaikkien huomio.
Melatuki ja eteenpäinmelonta ovat ne kaksi asiaa, joiden opettamiseen olen päättänyt satsata vähän enemmän kuin edellisvuosien kursseilla. Melatuki on helppo, eteenpäinmelonnan opettaminen taas haastavaa.

4 tai 5 kaatumista tapahtui jo melontalenkin aikana. Porukka suhtautui niihin aika luontevasti, kuten kuuluukin. Kukaan ei hätääntynyt. Ennen melomaan lähtöä puhuin kaatumisista, että ovat täysin normaalia ja jopa välttämättömiä melontaa harjoiteltaessa. Tämä asia onnistui hyvin.

Parantamisen varaa voisi olla vaikka selkeässä "mitä teemme seuraavaksi, minne menemme nyt" informaatiossa kurssilaisille.

Päivä 1: reskutusharjoitukset.

Kurssi 1, päivä 2:
Teemana tekniikat: eteenpäinmelonta, melaperäsin, kaariveto, sivuttain melonta, melatuki, enimmäkseen vesillä harjoitellen.

Juuri ennen kurssin alkua iski huonovointisuus. Varmaan menneen oksennustaudin jälkikaikuja. Se sitten hävisi ja sain kurssipäivän jotenkuten liikkeelle. Porukka vaihteli kajakkeja. Paljon alkusäätämistä. Alussa maissa kerrattiin eteenpäinmelontaa ja mentiin vähän syvemmälle siihen. Ärsyttää, kun en ole niin sanavalmis ja puheissani sujuva kuin tahtoisin. Välillä tökkii ja tulee muutaman sekunnin hiljaisia miettimiskatkoksia, ja joskus sanat menevät sekaisin.
 Vesillä harjoittelimma eteenpäinmelontaa, melaperäsintä, kaarivetoa, sivuttainliikkumista. Saimme vähän tuntumaa, miten kajakki käyttäytyy tuulessa. Luulen, että se oli aika hyvä juttu. Melaperäsin näytti menevän perille, ja sen käyttö oikeissa paikoissa.
Kävimme välissä maissa verryttelemässä. Sitten menimme vielä pujottelurataa ja pari erää frisbeepeliä. Porukka oli ennen maatauokoa vähän väsyksissä. Pari tuntia olimme olleet melomassa. Hyvin jaksoi silti vielä pari pujotteluharjoitusta ja frisbeellä pelailua.
Tuli mieleen, että olisiko koko kurssin rytmityksenä parempi 4 x 2,5h kuin nykyinen 3 x 3,5h?

Päivä 2: lopuksi frisbeepeli.

Kurssi 1, päivä 3:
Teemana eväsretki.
Kävimme lähisaaren rannassa eväsretkellä. Ohessa harjoiteltiin kallistusohjausta. Vähän puhetta turvallisuudesta, melontalajeista, retkeilystä ja seuratoiminnasta.
Kurssi viety kunnialla loppuun. Toivottavasti kurssilaisista jää aktiivisia melojia seuraan.
Ei ole nyt paljon mietteitä päässä. Jotain kurssilaiset oppivat. Paljon jäi oppimatta. Mutta kurssi lyhyt, melonta pitkä. 

Kurssin rakenne on ollut suurinpiirtein samanlainen sen ajan mitä olen niitä vetänyt, muistaakseni neljä vuotta. Suurin muutos oli pari vuotta sitten, kun siirsin kaatumisharjoitukset toiselta kurssipäivältä ensimmäiselle. Pieniä muutoksia on tullut, ja tulee varmasti lisää sitä mukaa kun kokemus karttuu ja tulee uusia ajatuksia.
Olisi mielenkiintoista päästä apuohjaajaksi jonkun kokeneen peruskurssinvetäjän kurssille. Luulen, että tulisi paljon uutta ajateltavaa. Lisäksi minulla on vahva tunne, että vähän sivusta seuraten näkisi kurssilaisten fiilikset, osaamisen ja ongelmakohdat selvemmin. Päävetäjä on koko ajan "tulituksen alla", ja huomiokyky rajoittuu väkisinkin. Ainakin minulla.
Seuraava kurssi alkaa yhden välipäivän jälkeen. Sinne on tulossa avuksi Suvituuli, joka on kokenut meloja ja ohjaaja. Luulen, että hän haluaa ottaa jonkin verran opetusvastuuta. Silloin pääsisin ainakin vähäksi aikaa sivuun. Siitä tulee mielenkiintoista!

Päivä 3: Pasi esittelee kurssille mitä kaikkea kajakkiin mahtuu ja mitä retkillä tarvitaan.

Hauki syö Muskeliveneilijän! Löysin sen vedestä lillumasta. Haui meni erään kurssilaisen kissan ruuaksi.

Kurssi 2, päivä 1:
Minun lisäksi ohjaajiksi tuli Suvituuli, Heno ja kaiken lisäksi vielä itse Jukka Linnonmaa. Meitä oli siis neljä kokenutta ohjaajaa. Varsinkin Suvituuli otti aktiivisesti vetovastuuta, ja sain olla taaempana kiertelemässä ja neuvomassa. Se oli hauskaa ja virkistävää. Kurssin pääohjaajana on joskus ahdistavaa. Apuohjaajana on siistiä. Ei tarvitse muistaa miljoonaa asiaa samaan aikaan. (Tällä hetkellä minulla on kolme asiaa, joihin löytyy sisäinen motivaatio, eli ne ovat tosi hauskoja asioita tehdä ihan vaan itsensä vuoksi. 1. Nurmikon kastelu. 2. Kanoottipoolon pelaaminen. 3. Apuohjaajana toimiminen melontakurssilla.)
Kurssi lähti jotenkuten käyntiin ja vesille päästiin. Normaalit alkukankeudet itselläni ohjeistuksessa ja muussa. Yritänköhän liikaa? Tai sitten hermoilen, kun on auktoriteetteja vieressä seuraamassa.
Koko edellämainittu ohjaajapoppoo kierteli ryhmässä ja korjasi virheitä. Porukan melonta saatiin ennennäkemättömän nopeasti jonkinlaiseen kuosiin. Jukka varsinkin potki porukkaa kokeilemaan kaikenlaista, mitä on otettu ennen vasta toisena tai kolmantena kurssipäivänä. Ei huono. Erilainen. Ehkä jopa hyvä. Tälle porukalle ehdottomasti hyvä.
Lyhyen lenkin jälkeen ruvettiin puljaamaan. Siis pelastautumisharjoitukset. Jokainen kaatuu, kiipeää kajakkiin, ja toimii pelastajana. Tässä olen hyvä, vaikka muussa ohjaustoiminnassa en ole. Haluan olla apuohjaaja, joka vetää pelastautumisharjoituksia.

Porukka intoutui puljaamaan oikein kunnolla. Jukka potki eteenpäin ja heitti keittoon itsepelastautumiset, alatuen, ylätuen ja sup-melonnan. Näin jopa yhden kunnon ylätuen kurssilaiselta!

Hyvä päivä. Kurssilaiset olivat nopeita oppimaan. Oli hauskaa. Ja oli kiva nähdä, miten muut opettavat asioita. Tästä on helkkarin hyvä jatkaa huomiseen päivään.

Jukka opettaa lähdön laiturilta.

Kurssi 2, päivä 2:
Hyvä päivä. Opetimme kajakinhallintatekniikoita vuorotellen Suvin kanssa. En muista, miten olen ennen tehnyt, mutta nyt kun opetin melaperäsintä niin menimme saman tien harjoittelemaan sellaisiin olosuhteisiin, jossa sitä oikeastikin käytetään. Eli meloimme muutaman sata metriä sivutuuleen ja sitten takaisin. Juuri noin homma pitää tehdä ja oppi menee perille.
Sivuttain melomisessa tapahtui kaatumisia. Mutta sehän ei ole vaarallista. Vesi on jo aika lämmintä. Olen antanut kaikissa kaatumisissa kurssilaisten reskuttaa. Hyvää harjoitusta.

Pidimme puolivälissä vajan rannassa lyhyen tauon. Sitten oli taas uutta virtaa treenaukseen. Ja puljaukseksi se taas lopulta meni. Harjoittelimme kajakin käsittelyä pujotteluradalla. Melaperäsin, kaariveto. Etu ja takaperin. Opetin myös keulaperäsintä, ja sitäkin käytettiin pujotellessa. Porukka oli innokasta ja nopeaa omaksumaan asioita. Kaatumisia tuli taas, keulaperäsintä tehdessä, alatukikäännöksessä ja sivuttain melonnassa skullaamalla. Ja sitten alkoi taas itsepelastautumisen harjoittelu. Puolet taisi sitä tänään yrittää, ja kaikki taisivat (lopulta) onnistua. Joku taisi tehdä keulaeskimonkin. Tosi hyvä meininki! Tänään oli taas helppoa olla melonnan opettaja. Hyvä fiilis kun porukka oppii.

Lautassa harjoitusten välillä.

Kurssi 2, päivä 3:
Oli 5-7m/s pohjoistuulta. Mietin jo varasuunnitelmaa, mutta lähdimme sitten ennakkosuunnitelman mukaan kohti Hirssaarta. Opetuksellisia asioita ei tälle päivälle paljon ollut. Oli retkipäivä. Puhetta oli melontaretkeilystä, merimelonnan turvallisuusasioista ja seuran toiminnasta. Muuten ohjaajan rooli tänään oli ryhmän hallinnassa. Iso ryhmä tuppaa aina venymään pitkäksi jonoksi, jos sitä ei jotenkin estä.
Takaisin tullessa yllätyin, kun kurssi pystyi pitämään hyvää matkavauhtia tiukasta vastatuulesta huolimatta. Vesillä oli tuulesta johtuen viileää. Sormet meinasivat kylmettyä. Vajan rannassa oli lämmin taas. Tuulen suoja ja aurinko paistoi.
 
Nyt on kesän peruskurssit pidetty. Toivottavasti moni jatkaa aktiivisesti melontaa. Itselläni viikko kesälomasta lusittu. Huomenna töihin. Loput lomat on elo-syyskuussa.
Niin, että mitäkö opin itse? Ainakin sen, että melonnan ohjauksessa riittää opittavaa vielä paljon. Joku on muistaakseni sanonut, että ihmistuntemus on pedagogiikan ydin. Siinä on minun heikko kohta. Meren ja kajakit tiedän paremmin.
Kiitos kurssilaisille ja kaikille ohjaajille ja avustajille (jos satutte tätä lukemaan). Hauskaa oli!

Seminaari

NIL seminaari 17.1.2015 Vierumäellä.
Luentoja, työpajoja, joogaa, melontatuttujen jälleennäkemistä, perunoita ja nakkikastiketta (hyvää oli, santsasin kaksi kertaa), kuivaharjoittelua ja puolikuivaharjoittelua. Tiukkaa faktaa ja loivasti asian vierestä. Meiltä Kotkasta lähti 6 henkeä +1 vieraileva tähti Haminasta tuli samalla kyydillä. Yhteensä seminaarissa oli osallistujia n. 100.

Ensimmäinen luento. Eva-Lotta kertoi talvimelonnasta.
Kylmät ja nopeasti muuttuvat olosuhteet vaativat kokemusta, omien rajojen tuntemista, toimivia varusteita ja tervettä merimiesjärkeä. Talvimelonta myös antaa paljon. Kauniita maisemia, Eksotiikkaa kotivesillä ja hauskanpitoa.

Toisessa luennossa kerrottiin NIL:in uusista merimelontakursseista. Viime kesänä asiaa testattiin, nyt näyttää siltä, että homma pyöräytetään toden teolla käyntiin. Jatkokurssitason koulutusta ei Suomessa ole ainakaan liikaa ollut. Kayaker, Sea kayaker ja Advanced sea kayaker paikkaavat tätä aukkoa.

Kolmas luento: yin-joogaa Eva-Lotan tyyliin.
En tiennytkään, että olin harrastanut joogaa jo aiemmin. Tapanani on joskus kotona tehdä hitaita venytyksiä rauhallista musiikkia kuunnellen.

Neljäs luento: Sutisen kuivaharjoittelua.
Harjoiteltiin eskimopyörähdystä, tuentoja, sivuttain melontaa, eteenpäinmelontaa ja kaarivetoa. Haettiin oikeita liikeratoja ja oikeita lihaksia, joilla liike tehdään. Yllättävän paljon voi melontaa harjoitella kuivalla maallakin. 

Sitten oli puolikuivaa harjoittelua altaan äärellä. Jose kertoi leikkaavista vedoista. Miten kajakin saa niiden avulla juuri sinne minne haluaa. Pääsimme itsekin harjoittelemaan altaa reunaa kävellen ja uittamalla lapaa vedessä.

Viides luento oli vaihtoehtoinen. Vaihtoehdot olivat: Lapset ja melonta, inkkariretkiä lapissa, turvallisuusajattelu ja riskien hallinta osana melonnan ohjaamista. Tiedätte kyllä minkä noista  valitsin. Jyri Heilimo puhui asiaa. Communication, Line of sight, Avoidance, Positioning. CLAP. Parempi välttää riskejä, mutta se ei ole hauskaa. Niinpä. Jonkin asteinen riski on hyväksyttävä, muuten koko laji muuttuu tunnistamattomaksi. Missä raja menee, onkin jo vaikeampi juttu.

Melonta- ja Soutuliiton Kai Lindqvist kertoi epp-kuulumisia, ja että NIL Suomi on liittynyt MeSo:n jäseneksi. Mielestäni on todella hyvä, että eri järjestelmien vastaavuuksia mietitään ja saadaan jotain tolkkua hommaan. Nyt alkaa näyttää hyvältä!

Loppukevennyksenä kertoi Tommi Mäntynen retkestä Saimaalle norppia pongaamaan. Rentoa, huumoripitoista kerrontaa sisältäen myös opettavaista asiaa, jota voi melonnan lisäksi soveltaa koko ihmiseloon. Ensin ajattelin, että mitä hittoa toi ukko horisee, mutta kyllä sillä oikeata asiaa oli. Ei vain ollut valmiiksi pureskeltua kuten muilla luennoilla.

Pohjoiseen

Olin kolme viikkoa pohjois-Norjassa. Sen vuoksi en ole blogia vähään aikaan päivitellyt. Nyt riittää taas juttua pitkäksi aikaa.
Ensin on noin viikko melontaa Kvänangenin vuonossa. Siellä on Haaga-Helian liikunta- ja luontomatkailun opiskelijoiden melontakurssi. Olin siellä apuohjaajan roolissa. Tämä oli loistava tilaisuus saada lisäoppia melonnan ohjaamiseen.
Kurssin jälkeen oli muutama välipäivä. Opiskelijat häipyivät ja jäimme Petrin ja Heikin kanssa odottelemaan Nordkapin porukkaa. Käytimme välipäivät retkeilyyn, 200-400 metristen vuorten huiputtamiseen ja melontavarusteiden huoltamiseen.
Sitten oli koko matkan kohokohta. Meloen Mageroyan saaren ja Nordkapin ympäri. Mutta aloitetaan kuvien kanssa päivä kerrallaan.

Ma 11.8.2014 Lahti. Pakkasimme kajakit opiskelijoiden kanssa. Lähdimme Jyrkin ja Petrin kanssa n. 17.00 ajamaan pohjoista kohti.

Ti 12.8.2014 Lille Altasfjorden. Arctic Fjord Camp. Aurinkoinen ja lämmin sää. Odottelua että opiskelijat saapuvat paikalle.

Ti 12.8.2014. Arctic Pub.

Ke 13.8.2014, sama paikka. Sateinen ja tuulinen keli. Tänään emme meloneet. Ohjelmassa oli teoriaa maissa ja toipumista pitkästä ajomatkasta. Huomenna aamulla kajakit vesille ja matkaan.

Tyyni vesi on tylsää

27.7.2014. Viimeinen kurssipäivä. Tyyntä ja lämmintä. Ei meri oikeasti tämmöinen ole. Saa ihan väärän käsityksen. Mutta olosuhteita ei voi valita. Päivän aiheina ohjaustekniikat, eteenpäinmelontatekniikka ja varusteet. Paluumatkalla kiersimme Mussalon länsipuolelta. Tauko pidettiin Niinilahdessa.
Kurssilaisen kommentti: "Nyt ollaan siinä pisteessä, että tyyni vesi on tylsää". Joten ainakin siltä osin kurssi oli onnistunut.

Takana näkyy Ristisaari ja Kaunissaari.

Rankin Kivikari ja Tiuholma

26.7.2014. Toinen kurssipäivä. Aiheina navigointi, melonta tuulessa ja aallokossa, surffaus, eteenpäinmelontatekniikka ja pelastautumiset. Sekä tietenkin rentoa meininkiä merestä ja auringosta nauttien.

Aamupalalla Silakkasaaressa. Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpöisenä.

Lähdössä päivän retkelle.

Rankin Kivikarin tutkamerkki. Tuulta oli 4-5 m/s. Käännyimme tässä myötätuuleen ja surffailimme Tiuholmaan lounastauolle.

Nousimme maihin Tiuholman eteläpuolella sijaitsevaan pikkuluotoon. Aallokkomelonnan jälkeen oli luontevaa harjoitella aallokkouintia. Em. tutkamerkki näkyy kuvan vasemmassa laidassa.

Lounaalla saimme seurata Vellamon Kierros -purjehduskilpailua. Veneitä meni muutama kymmenen ohi.

Koillisessa näkyi ukkospilviä.

Outo kuoppa kalliossa. Onkohan tähän joskus pudonnut pommi?

Purjevene.

Reskutusharjoituksen lopussa ohjaaja sössi kun kaatui kajakilla. Sitten se sössi vielä pahemmin kun päästi kajakista irti. Onneksi kurssilaiset olivat tilanteen tasalla.

Sinne se taas menee. Päivä pulikassa.