Pimeää

Tässä linkki Siirin kirjoittamaan retkikertomukseen Nordkappin reissusta. http://www.outwardbound.fi/blogit/kurssikertomuksia/mageryan-ympari

Melomassa olen käynyt viimeaikoina vain viikonloppuisin. Arkisin ei töiden jälkeen ehdi kun tulee pimeys niin aikaisin. Ja koska melontakelit ovat olleet tuulisia, ei kuvia ole tullut otettua. Aaltoja on ollut ja hauskoja melontapäiviä. Toivottavasti hyvät syystuulet jatkuvat.

Reissun päätös

Torstai 28.8.2014 Vesille aikaisin. Enää oli 12km selän ylitys niin olimme takaisin lähtöpaikassa. Suuri kamavälppäys, sitten vaan autoon ja hanaa kohti etelää. Vielä yksi telttayö otettiin Muonion kohdalla.

Nordkappin melontareissun yhteenveto:

Vaikuttavinta: Nordkapp:in kallio
Mielenkiintoisinta: Vuorovesivirrat
Hienointa: Tunesin telttapaikka
Parasta: Maisemat ja retken vetäjän ammattitaito
Huonointa: Otin makkaraa ja olutta liian vähän mukaan
Yllättävintä: Tyynet kelit
Epäonnisinta: Haava kämmenessä
Rankinta: Mäkien kiipeäminen
Hankalinta: Peseytyminen
Vaikeinta: Puhua englantia
Siistein otus: Erakkorapu
Omituisin otus: Merimakkara
Yleisin otus: Meduusa

Aamu oli sateen tuhnuinen. Tämän enempää en viitsinyt telttaa avata aamukahvia juodessani.

Store Altsula

Keskiviikko 27.8.2014. Viimeinen leiripaikka Honningsvågin kaupungin edustalla. Pienehkö saari. Korkeutta vain 176 metriä. Illalla alkoi taas sataa. Tässä vaiheessa reissua oli jo kotiinpaluu vahvasti mielessä.

Honningsvåg.

Saaren itärantaa oli todella jyrkkää.

Länsipuoli oli loivempaa.

Helnes fyr - Helnesin majakka

Keskiviikko 27.8.2014
Kiersimme Helnes:in niemen ja sitten suunta olikin lähes suoraan etelään. Suurin osa päivästä oltiin kuitenkin 71. leveyspiirin pohjoispuolella. Meri vaihtui jossain vaiheessa päivää Porsangerin vuonoksi. Suuntana oli Store Altsula -niminen saari, jossa vietämme viimeisen yön. Helnes tarkoittaa suomeksi pyhä niemi. Vaikka tarinoiden perusteella siellä on aina helvetinmoinen merenkäynti. Siinä käy Porsangerin vuonon virtaus ja itä-länsisuuntainen rannikkovirtaus. Mutta meillä oli nössö reissu. Ei aaltoja.

Sumu tuli puoli tuntia lähdön jälkeen.

Helnesin majakka kallion päällä.

Jylhää maisemaa. Kotkia näki parin minuutin välein.

Taukopaikka Kjelvikin autioituneen kalastajakylän lähellä.

Omituiset otukset, osa 7: Merimakkara.

Omituset otukset, osa 8: Erkki Erakkorapu.

Tämä on jo Porsangerin vuonoa.

Meduusa.

Natsien kivilaituri, autiotupa ja valaan selkänikamia

Tiistai 26.8.2014.

Helnesin niemimaan länsipuolella oleva Laukvik -niminen lahti ja laakso. Sodanaikainen kivilaituri oli yhä suurinpiirtein kunnossa.

Tuvan ikkuna ja vieraskirja.

Valaan selkänikamia. Käytimme niitä jakkaroina.

Kaldfjordenista Laukvikiin

Tiistai 26.8.2014.
Pilvinen aamu. Tyyntä. Eteenpäin kohti uusia rantoja. Pientä rockhoppingia löytyi vanhoissa mainingeissa. Lastatulla kuitukajakilla oli kuitenkin pään sisäinen jarru päällä. Huonohko paikka hajottaa paatti. Pidimme tauon Oppnanvatnet nimisellä murtovesialtaalla. Siellä oleva vesi on suunnilleen itämeren suolapitoisuudessa. Joskus nimittäin aallot lyövät kannaksen yli ja tuovat suolaista vettä altaaseen. Eliökanta on kuulemma mielenkiintoinen.
Allas jäi kuvaamatta koska liukastuin rantakivikossa kajakkia ylös kiskoessa. Otin kädellä vastaan ja kivessä ollut merirokko raapaisi haavan kämmeneen. Aika meni kättä sitoessa. Tuli hyvä ja pystyin jatkamaan melomista.

Aamu ja näkymä teltasta.

Vuorovesi oli alhaalla lähtiessä.

Viimeinen vilkaisu Nordkappiin.

Taukoranta.

Luolia. Tämä oli kuulemma todella syvä. En käynyt kun oli käsi pipi.

Viimeinen selän ylitys ennen saapumista Laukvikiin. Keli oli edelleen nössö.

Kaldfjorden

Maanantai 25.8.2014.
Nordkappin ohituksen jälkeen leiriydyimme roskaiseen Kaldfjordenin vuonon perukkaan. Hyvä paikka jos roskat ja hiekka eivät haittaa. Purosta sai vettä ja nuotioon riitti poltettavaa.

Hyvä, että kajakin löytää roskien seasta.

Rannalta löytyi pari öljykannua. Sisältö poltettiin nuotiossa pois.

Kiipesin illalla leiripaikan reunustamalle vuorelle. Rankka nousu, yli 300 metriä ja jyrkkää mäkeä. Ehdin ylös juuri ennen kuin aurinko laski. Juoksin 100 metriä parempaan asemaan, otin tämän kuvan, ja sitten aurinko katosi näkyvistä Nordkappin taakse.

TSH-henkinen maisema mäen päällä.

Nordkapp

Maanantai 25.8.2014.
Aamu oli aurinkoinen ja tyyni. Lähtö oli vasta 12.00.Tiesittekö muuten, että Hollola on Nordkappin ystävyyskunta? Olisi ainakin pitänyt arvata...

Vanhoja asuintalojen raunioita.

Lähtöhetki.

Knivskjelloddenin edustalla. Tästä ei pääse kuin etelään.

Tuo tölkki kannella on sitten roska, jonka poimin vedestä.

On se vaikuttava ilmestys. Kuva ei välitä täysin näkymän vaikuttavuutta.

300 metriä pystysuoraa seinämää. Ylhäällä ei käyty. Olisimme päässeet, mutta pääsyliput ovat aika kalliita.

Tunes

Sunnuntai 24.8.2014.
Pitkän melontapäivän päätteeksi saavuimme todella upeaan leiripaikkaan. Euroopan pohjoisin kohta, eli Knivskjellodden näkyi jo. Se on N 71° 11,13'. Nordkapin latitudi on 71° 10,35'. Eroa on n. 1200 metriä. Sää oli hieno. T-paita, sortsit, lippis ja aurinkorasvaa. Ne kaikki jäivät autolle. Ajattelin pakatessa että ei niitä tarvitse. Edelliset pari viikkoa olivat niin sateisia ja pilvisiä.

Ihan kohtalainen paikka telttailla. Knivskjellodden näkyy oikeassa laidassa.

Euroopan pohjoisin kohta näkyy oikealla.

Kapusin illalla läheiselle kukkulalle.

Stappenit näkyvät lounaassa.

Vanha vinssi. Joskus tässä paikassa on asuttu.