Helnes fyr - Helnesin majakka

Keskiviikko 27.8.2014
Kiersimme Helnes:in niemen ja sitten suunta olikin lähes suoraan etelään. Suurin osa päivästä oltiin kuitenkin 71. leveyspiirin pohjoispuolella. Meri vaihtui jossain vaiheessa päivää Porsangerin vuonoksi. Suuntana oli Store Altsula -niminen saari, jossa vietämme viimeisen yön. Helnes tarkoittaa suomeksi pyhä niemi. Vaikka tarinoiden perusteella siellä on aina helvetinmoinen merenkäynti. Siinä käy Porsangerin vuonon virtaus ja itä-länsisuuntainen rannikkovirtaus. Mutta meillä oli nössö reissu. Ei aaltoja.

Sumu tuli puoli tuntia lähdön jälkeen.

Helnesin majakka kallion päällä.

Jylhää maisemaa. Kotkia näki parin minuutin välein.

Taukopaikka Kjelvikin autioituneen kalastajakylän lähellä.

Omituiset otukset, osa 7: Merimakkara.

Omituset otukset, osa 8: Erkki Erakkorapu.

Tämä on jo Porsangerin vuonoa.

Meduusa.

Toinen ilta Nøklanissa

Maanantai 18.8.2014.
Paluumatka leirille. Pääsimme hyvää vauhtia virran mukana.

Puolivälissä matkaa tuli sadekuuro.

Nøklanin itärannalla oli myös lampaita.

Ja kalanviljelyaltaita.

Kyltti leiripaikalla. Ympäristönsuojelualue.

Joskus täällä on asuttu.

Sommitelma.

Iltamaisema.

Storstraumen

Maanantai 18.8.2014.
Storstraumen on Norjan kolmanneksi voimakkain vuorovesivirta. Nopeimmillaan se virtaa n. 14km/h. Tänään se ei ollut nopeimmillaan. Vain 10km/h. Jätimme leirin pystyyn ja meloimme etelään Storstraumenia katsomaan.

Sateeton aamu on aina mukava yllätys.

Lähtö oli aikaisin koska halusimme välttää vastavirran.

Omituiset otukset, osa 5: meduusa (löllykkä). Näitä oli paikoitellen erittäin paljon.

Storstraumen virtaa kapean salmen läpi sillan alta.

Kuvattu sillalta. Pientä virtausta on jo havaittavissa.

Videon kuvaamisesta 10 minuuttia virta oli jo niin voimakas, että siltatolpan akanvirrasta oli hankalaa päästä pois. Siinä vaiheessa lopetimme leikkimisen. Joskus virtaan muodostuu isoja pyörteitä jotka voimat imaista uimarin hetkeksi pinnan alle.

Nøklan

Sunnuntaina 17.8.2014. Saavuimme seuraavaan leiripaikkaan Nøklanin pohjoiskärkeen.

Jøkelfjordenin suuaukko näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Leiripaikalla oli vanhojen talojen raunioita.

Mahtavia liuskoittuneen kallion muotoja! Oikealla näkyy 440 metriä korkea Spildra. Kuvan vasemman laidan alppimainen huippu on n. 1200 metriä korkea.

Pyöreiksi hioutuneet kalliot olivat harvinaisia.

Lampaita liikuskeli leiripaikan lähistöllä.

Perustukset vain jäljellä.

Kerrankin oli aurinkoinen ilta ja sai varusteita kuivattua.

Kivilaji oli liuskoittunutta ja erittäin rapautuvaa.

Sisävuonossa ollaan. Vain vähän horisonttia näkyvissä.

Spildra

Sunnuntai 17.8.2014. Paikan vaihto. Kolme yötä samassa paikassa alkoi jo hieman maistua puulle. Vaikka ei paikassa tai maisemassa sinänsä mitään vikaa ollut. Vaihtelu virkistää. Kelikin salli mukavan siirtymisen. Meloimme ensin Spildra nimiselle saarelle, joka sijaitsee Kvænangenin keskellä. Norjalaisittain matalahko saari. Vain 440 metriä korkeutta. Söimme lounaan Spildrassa. Jatkoimme sitten etelään Nøklania kohti.

Juomaveden tankkaus samasta paikasta kuin aiemmin. Nyt oli vain vesi korkealla ja vesi piti ottaa kajakissa istuen.

Sateenkaaria näkyi usein.

Spildran kaakkoisranta. Lampaat kilistelivät kellojaan läheisellä rinteellä.

Merisiilien kuoria oli paljon rmaassa.

Löysin lounaspaikan läheltä hienoa liuskoittunutta kalliota.

Merirokkoa ja rakkolevää. Vuorovesi alhaalla.

Kivikasa.

Tähän olisi jäänyt kuvailemaan pitemmäksikin aikaa.

Matalaa meren pohjaa. Piikikkäitä merisiilejä, meritähti ja kaksi meduusaa alhaalla oikealla.

Mikä lie merimerkki pikkuluodolla jonka ohitimme.

Tverrfjorden

Kvænangenin olosuhteet: Merivesi 13 astetta. Ilman keskilämpötila päivällä 10-15 astetta. Tässä vuonossa NE tuulet voivat aiheuttaa katabaattista rinnetuulta tuossa suunnassa olevan jäätikön vuoksi. S tuulilla voi tulla ns. suppiloilmiö. Korkeat vuoret ohjaavat ilman keskelle ja tuulen voimakkuus kasvaa.
Sisävuonoon ei tule maininkia. Vuonon suulle tulee.
Vuorovesi on vaihtuu neljä kertaa vuorokaudessa. Siis kaksi korkeaa vettä ja kaksi matalaa. Vaihtelu on 1,5 - 2 metriä. Kun vesi on nousemassa, virtaus on vuonossa sisään päin. Veden laskiessa ulospäin. Virta on voimakkain kun veden korkeus on puolivälissä.
Pohjois-Norjassa heinä- ja elokuu ovat vähiten myrskyisät kuukaudet. Kesäkuu on tuulinen ja vesi on vielä kylmää. Syyskuussa alkavat syysmyrskyt.

14.8.2014. Ensimmäinen melontapäivä.

Kurssin reitti.

Omituiset otukset, osa 1: Meritähti.

Sitten mennään. Sää on sateinen.

Simpukoita vesirajassa. Omituiset otukset osa 2: Merisiili. Punainen piikikäs pallo keskellä lähellä vesirajaa. Päälle astuminen tietää käyntiä sairaalassa.

Lintujen pesimäjyrkänne.

Taukopaikka. Sateinen keli jatkui. Pilvet olivat alhaalla. Vihreä rakkolevä on pirullisen liukasta kävellä.

Saapuminen Tverrefjordeniin, joka on pieni vuono Kvænangenin sisällä.

Omituiset otukset, osa 3: Sopuli. Näitä oli paljon. Jos unohti näkkileipäpaketin teltan ulkopuolelle, se oli mennyttä.

Leiripaikka. Kuvan alakulmassa näkyy vuoripuro jossa pystyi käymään peseytymässä. Juomavettä emme ottaneet tästä purosta. Liikaa poroa seassa. Jyrkemmissä puroissa on parempi vesi.

Omituiset otukset, osa 4: Turska.