NIL-jäsentapaaminen, sunnuntai

7.5.2017 
Sunnuntain ohjelmassa oli opettamisen harjoittelua. Jakauduimme neljään ryhmään, ja ryhmän kesken mietimme tunnin mittaisen opetustuokion annetusta aiheesta. Aiheet olivat: Eteenpäinmelonta, taaksepäinmelonta, ohjailut ja muut manööverit. Neljännen ryhmän aiheeksi annettiin että "ihan sama mitä, kunhan on mahdollisimman hauskaa. "

Ryhmät kehittivät paljon kaikenlaisia pelejä ja leikkejä. Viimeinen ryhmä varsinkin oli käyttänyt mielikuvitusta. Vaikeinta oli ehkä ottaa opetuksessa huomioon ryhmän taso, joka oli tällä kertaa normaalia korkeampi. Luultavasti jokainen silti löysi opetusaiheista jotain pieniä juttuja itselleen. Itse löysin pari asiaa taaksepäinmelonnasta ja eteenpäinmelonnan opetuksesta. Ohjailutekniikoita olin itse opettamassa. Lisäksi tiedän nyt monta uutta ja hauskaa kajakkileikkiä!

Jäsentapaaminen kokonaisuudessaan oli täyden kympin arvoinen. Ohjelma oli hyvä ja mietitty, paikka oli mahtava, säät parhaat mahdolliset. Toivon että näitä tapaamisia järjestetään jatkossakin. Arvostan kouluttajia, koska viitsivät "talkoohengessä, rakkaudesta lajiin" tämmöisiä järjestää. 

Peter Nylund:in blogimerkintä samasta aiheesta.

Sunnuntai-aamu. Taas oli hyvä aamupala valmiina pöydässä.

Aamiaisen jälkeen käytiin jelppaamassa paikallista veneveistäjää ja laskemassa vene vesille. 

Eteenpäinmelonnan tekniikkaa.

Taaksepäin melontaa.

Keppipeli. Alussa jokaisella oli keppi kajakin takakannella. Voittaja oli se, joka sai kerättyä eniten keppejä.

Ryhmässä neljä melojaa, kolme kajakkia ja yksi mela. Ja piti päästä johonkin ennen muita ryhmiä. 

Ohje: Yksi kajakki etuperin, kaksi takaperin ja yksi sivuttain. Ensiksi rannalla oleva ryhmä voittaa.

NIL-jäsentapaaminen, lauantai

6.5.2017
Jakauduimme aamulla kahteen ryhmään. Ryhmän johtaja vaihtui aina muutaman tilanteen jälkeen. Joku ryhmästä esitti vuorollaan jotakin ongelmaa kouluttajien ohjeiden mukaan. Ryhmä sitten hoiti homman niin kuin parhaaksi katsoi. Tilanne käytiin aina läpi jälkikäteen. 

Ongelmatilanteita oli ainakin: paha uupuminen, sydänkohtaus, haava sormessa, migreenikohtaus, kaatuminen ja täysi paniikki, avuttomana kivikossa, reikä kajakin pohjassa. 

Kaikkia tilanteita ei pystynyt kuvaamaan, kun oli vähän "tilanne päällä". 

Harjoitukset olivat hauskoja, ja niitä tehtiin rennolla meiningillä. Ehkä vähän alkujännitystä oli aamupäivällä, mutta sekin haihtui nopeasti. Ei tarvinnut jatkuvasti pingottaa niin kuin jossain tutkintotilaisuudessa helposti käy.  Ihan hirveästi emme uineet ja puljanneet, koska vesi oli vielä kylmää. Vähän kuitenkin.

On hyvä harjoitella joskus vähän vaativampia tilanteita. Pysyy tuntuma ja muilta melojilta näkee uusia tapoja tehdä asioita. Myös jotain pientä lisäystä varustukseen löytyi, liittyen ea- ja korjaustarvikkeisiin ja niiden sijoitteluun kajakissa. Ylipäätään jos ei harjoittele ikinä, ei voi tietää toimiiko jokin asia niin kuin on suunnitellut. Ja jos toimii, niin aina löytyy pientä hiomista. 

Lauantai-aamu. 

Jostain ilmestyi kanoja ja kukko tepastelemaan jalkoihin aamupuuroa syödessä.

Aamupala satamakonttori/kahvilarakennuksen pihalla. 

Lähtövalmisteluja la-aamuna.

Juha kaatui, meni paniikkin, ja kaatoi kaikki kajakit jotka yrittivät auttaa. 

Tilanne hallinnassa. Paitsi että kohta se kaatui uudestaan. 

Lounaspaikka jossakin saaressa. 

Lähtö lounaspaikalta. Harjoitukset jatkuivat.

Ohjattu toiminta tältä päivältä loppui 16.00. Sitten meille oli katettu hieno kalaillallinen. Loppuillalla saunomista. Hieno päivä, opettavaisin melontapäivä moneen vuoteen.

Linkki Brännskär:in sivuille.

NIL jäsentapaaminen, perjantai

5.5.2017
NIL, eli pohjoismainen merimelonnan ohjaajayhdistys, järjesti ensimmäisen, mutta toivottavasti ei viimeisen jäsentapaamisen. Paikka oli Saaristomeri, Paraisten saaristo, Brännskär:in saari 4km Kirjaisten satamasta lounaaseen. Tapaaminen kesti koko viikonlopun. 

Järjestäjän ilmoituksessa tapahtumaa kuvailtiin näin:

Viikonlopun tarkoituksena on tarjota NIL:n tutkintoja suorittaneille mahdollisuus tavata toisiaan, harjoitella yhdessä vaativimpiakin asioita ja ennen kaikkea oppia toisiltamme uusia asioita ja näkökulmia melonnasta. 

Itse innostuin heti, koska ei tämmöisiä ole ennen ollut, ja juuri tuon kaltaista harjoittelua haluan tehdä. Pysyy tuntuma asiaan, ja oppii uusia juttuja. Haminasta innostui eräs Kimmo Merenkansa (nimi muutettu) myös tästä tapahtumasta, ja pääsin hänen kyydillään sinne ja takaisin. Espoosta tuli vielä Johanna kyytiimme.

Säätilaksi sattui mukavasti kevään tähän asti lämpöisimmät ilmat. Tuultakaan ei mainittavasti ollut. 
NIL:n puolelta paikalla oli kolme kouluttajaa; Anssi, Mika ja Eva-Lotta. Muita osallistujia oli noin 15 eri puolilta Suomea.

Perjantaiksi ei kovin paljon ohjelmaa ollut. Menomatkalla toinen kouluttajista kaatui, ja hänet piti pelastaa. Taisi olla jonkinlainen ryhmän arviointi. Porukka ei ollut ihan skarppina hoitamaan näitä, joten vasta pienen arpomisen jälkeen saatiin Mika takaisin paattiin. 
Siirtyminen Bränsskäriin, tutustumista porukkaan, saunomista, makkaran paistoa yms. Siinä perjantain ohjelma. 
Oli hauskaa päästä joskus tännekin päin melomaan. En ollut ennen melonut Saaristomerellä. 

Espoossa jonkin huoltoaseman pihalla. Kolme paattia mahtui nätisti Astran katolle.

Johannalla oli P&H Sirius. Vanha malli, ei taideta enää valmistaa. Kansivarustelu poikkeaa nykykajakeista. Varamelalle on oma syvennys takakannella.

Lauttaranta. Pe iltana oli paljon autoja menossa Paraisten suunnasta Nauvon saaristoon. 

Lähtöpaikka. Kirjaisten satama. 

Saapuminen Brässkär:iin.

Saunarakennus. Tai yksi niistä. Saunan ikkunasta näkyi merimaisema. Osa porukasta nukkui tuossa tuvan puolella. Osa nukkui teltassa, ja osa muissa rakennuksissa.

Hullu haminalainen kävi uimassa. 

Iltanuotio.

Seminaari

NIL seminaari 17.1.2015 Vierumäellä.
Luentoja, työpajoja, joogaa, melontatuttujen jälleennäkemistä, perunoita ja nakkikastiketta (hyvää oli, santsasin kaksi kertaa), kuivaharjoittelua ja puolikuivaharjoittelua. Tiukkaa faktaa ja loivasti asian vierestä. Meiltä Kotkasta lähti 6 henkeä +1 vieraileva tähti Haminasta tuli samalla kyydillä. Yhteensä seminaarissa oli osallistujia n. 100.

Ensimmäinen luento. Eva-Lotta kertoi talvimelonnasta.
Kylmät ja nopeasti muuttuvat olosuhteet vaativat kokemusta, omien rajojen tuntemista, toimivia varusteita ja tervettä merimiesjärkeä. Talvimelonta myös antaa paljon. Kauniita maisemia, Eksotiikkaa kotivesillä ja hauskanpitoa.

Toisessa luennossa kerrottiin NIL:in uusista merimelontakursseista. Viime kesänä asiaa testattiin, nyt näyttää siltä, että homma pyöräytetään toden teolla käyntiin. Jatkokurssitason koulutusta ei Suomessa ole ainakaan liikaa ollut. Kayaker, Sea kayaker ja Advanced sea kayaker paikkaavat tätä aukkoa.

Kolmas luento: yin-joogaa Eva-Lotan tyyliin.
En tiennytkään, että olin harrastanut joogaa jo aiemmin. Tapanani on joskus kotona tehdä hitaita venytyksiä rauhallista musiikkia kuunnellen.

Neljäs luento: Sutisen kuivaharjoittelua.
Harjoiteltiin eskimopyörähdystä, tuentoja, sivuttain melontaa, eteenpäinmelontaa ja kaarivetoa. Haettiin oikeita liikeratoja ja oikeita lihaksia, joilla liike tehdään. Yllättävän paljon voi melontaa harjoitella kuivalla maallakin. 

Sitten oli puolikuivaa harjoittelua altaan äärellä. Jose kertoi leikkaavista vedoista. Miten kajakin saa niiden avulla juuri sinne minne haluaa. Pääsimme itsekin harjoittelemaan altaa reunaa kävellen ja uittamalla lapaa vedessä.

Viides luento oli vaihtoehtoinen. Vaihtoehdot olivat: Lapset ja melonta, inkkariretkiä lapissa, turvallisuusajattelu ja riskien hallinta osana melonnan ohjaamista. Tiedätte kyllä minkä noista  valitsin. Jyri Heilimo puhui asiaa. Communication, Line of sight, Avoidance, Positioning. CLAP. Parempi välttää riskejä, mutta se ei ole hauskaa. Niinpä. Jonkin asteinen riski on hyväksyttävä, muuten koko laji muuttuu tunnistamattomaksi. Missä raja menee, onkin jo vaikeampi juttu.

Melonta- ja Soutuliiton Kai Lindqvist kertoi epp-kuulumisia, ja että NIL Suomi on liittynyt MeSo:n jäseneksi. Mielestäni on todella hyvä, että eri järjestelmien vastaavuuksia mietitään ja saadaan jotain tolkkua hommaan. Nyt alkaa näyttää hyvältä!

Loppukevennyksenä kertoi Tommi Mäntynen retkestä Saimaalle norppia pongaamaan. Rentoa, huumoripitoista kerrontaa sisältäen myös opettavaista asiaa, jota voi melonnan lisäksi soveltaa koko ihmiseloon. Ensin ajattelin, että mitä hittoa toi ukko horisee, mutta kyllä sillä oikeata asiaa oli. Ei vain ollut valmiiksi pureskeltua kuten muilla luennoilla.