Surffipäivä

23.9.2017.

Käytiin Kultaankoskilla surffailemassa. Vedenkorkeus ja aalto oli juuri sopiva tähän hommaan. 

Örö

Tiistai 15.8.2017.

Aurinkoista. Tuuli etelän ja lounaan väliltä. Matka jatkui pikku hiljaa itään päin. Örö oli seuraava yöpymissaari.

Olin Örössä hyvissä ajoin, ja oli aikaa kierrellä saarta. Koko saarta en kävellyt ympäri, pohjoisosa jäi käymättä. Hieno ja monipuolinen saari. Tekisi mieli käydä joskus uudestaankin. 

22km. 

Välipysähdys Vänössä.

Kauppa kiinni, eikä mitään aikatauluja esillä. Ärsyttävää.

Tämä herätti kummastusta. Oli pakko mennä katsomaan lähempää. Lähestyessä arvuuttelin että mikä ihme tuo oikein on. Purjevene köli ylöspäin? Sukellusvene? Haaksirikkoutunut musliminainen? Monoliitti elokuvasta avaruusseikkailu 2001? Se olikin jokin betonista valettu kummeli tai vastaava. Olipa tylsää taas. 

Örön satama.

Satamasta meloin toiselle puolelle saarta, johon oli osoitettu melojille ihan oma rantautumispaikka. Telttailualue oli siitä sadan metrin päässä. 

8-pack kolmosta maksoi kaupassa 24€. Halpaa verrattuna Bengtskärin hintoihin. Sillä tölkki oli 5€. 

Ukontulikukka. Verbascum thapsus.

Telttailualue. Siellä oli pari muutakin telttaa. Lintukuvaaja ja kaksi rouvaa, joiden kanssa käytiin kasvikierroksella.

Neidonkieli. Echium vulgare.

Kangasajuruoho. Thymus serpyllum. 

Mäkikuisma. Hypericum perforatum.

Länsipuolen rantaa.

Lillukka. Rubus saxatilis.

Kuuden tuuman patteri eteläkärjessä.

Bengtskärin majakka horisontissa. Ajattelin meloa sinne huomenna.

Rantavehnä. Leymus arenarius.

Ampumarata. 

Tämä vaaleakukkainen kasvi jäi tunnistamatta. Tietääkö kukaan?

Koskessa

16.6.2017. Käytiin Kultaalla surffailemassa. Itselläni vuoden ensimmäinen koskimelonta. Vähän jäykkää ja tuntuma kateissa. Hauskaa silti. Kaatuminen pelotti tuossa stopparissa. Mutta parien pannujen jälkeen alkoi rentoutta löytyä, kun huomasi ettei siihen kaatumiseen kuolekaan.

Mitä toi jäbä nyt taas duunaa...

Koivukosken pato

17.9.2016
Merellä ei ole tullut käytyä pariin viikkoon. 2.9. kävin heittämässä parin kympin lenkin. Sen jälkeen olen käynyt koskessa joka lauantaina. 3.9. ja 10.9. Pernoossa ja eilen 17.9. meloimme Langinkoskelta Koivukoskelle ja takaisin.
Tämä retki oli yhdistelmä matkamelontaa ja koskimelontaa. Jotain puolikehnoja surffipaikkoja löytyi. Esimerkiksi Siikakosken stoppari ja Langinkosken sillan alapuolinen pitkä ja vino stoppari. Emme jääneet pitkäksi aikaa leikkimään mihinkään paikkaan.

Tämän lähemmäs Koivukosken patoa ei melomalla päässyt. Pidimme evästauon. 

Siikakoski. 

Langinkoski. Kuva otettu ylöspäin mennessä. Alaspäin mennessä kaatusin tuossa jälkimmäisessä vinossa aallossa jostain syystä. Otan nämä koskenlaskut ehkä vähän liian löysästi. En sentään uinut, kuten 3.9. torminvirrassa. 

Hauskaa Pernoonkoskilla

28.8.2016.
Olipas hauska päivä Pernoonkoskilla. Kuulemma vedenkorkeus on niin matala, että Kultaankoskella ei tee mitään. Pernoolla Torminvirta oli hauskassa kunnossa. Ensimmäisessä stopparissa pystyi olemaan ja jotakin tekemään. (Alla Aijan kuvaama video.) Se ei kyllä antanut hirveästi anteeksi, toisin kuin Kultaan stoppari. Heti kun erehtyi antamaan keulan vähänkään upota niin se oli menoa. Oli kyllä aikaa tehdä eskimo ennen kakkosaaltoa, johon yritin aina huonolla menestyksellä päästä surffaamaan.
Koskilla oli paljon melojia tänään. Fiilis oli koskella jotenkin rento tänään. Porukka oli hyvän tuulista. Pystyi kevyttä läppää heittämään ihan tuntemattomienkin kanssa. Sääkin oli hyvä, jne.

Aija surffaa Ruhanväärässä.

Virranraja -niminen söpö pikku aalto.

Tässä Ruhankoskessa treenasin spinniä viime syksynä. Silloin aalto oli erilainen, pitävämpi. Taisi olla vesi silloin alempana. Kuvassa Tuusulanjärven melojia. Jotenkin niihin tuntuu törmäävän aina ja joka paikassa. Sen on pakko olla pirteä seura.

Kultaankoskella

Merimelonta ei ole nyt viime viikkoina kiinnostanut. Olen käynyt juoksemassa. Toivottavasti se juttu ei lähde kovin pahasti lapasesta. Viikonlopun tienoilla kävin pari kertaa koskessa melomassa. Se tuntui pitkästä aikaa hauskemmalta kuin muistinkaan. Kultaan stoppari oli vesimäärältään sopiva surffaukseen ja spinnailuun.

Onko kellään myynnissä koskimelaa? 191cm / 30° / suora varsi.

Kultaankoskella uimassa

27.5.2016 lähdimme viiden melojan porukalla Kultaalle. Koskimelontakauden aloitus. Koski oli isommassa kunnossa kuin syksyllä.

Tuossa yläkuvan ensimmäisessä stopparissa kun kaatui, niin oli kuin olisi pesukoneeseen joutunut. Kerran oli suunnat sekaisin ja happi lopussa ja tuli uintireissu. Eka kerta kun tulin tuosta Jacksonista uimalla ulos. Hauskaa oli pitkästä aikaa meloa koskessa. Stopparissakin muutaman kerran oli olevinaan homma hallussa ja pystyin siinä vaakatasossa pyörähtelemään, kunnes kaatusin.

Katso myös toinen juttu samasta reissusta:
http://pikkulokki.blogspot.fi/2016/05/koskimelontakausi-avattu.html

Silakat, 1500km ja Kultaan stoppari

25.10.2015. Pilvistä ja tuulista. Tuuli etelästä 6-7m/s. Lämpötila 9 astetta. Lähdin vääntämään nappivastaiseen. Takaisin pääsisi sitten surffailemalla. Nappivastaisessa sattui olemaan Silakkasaaret. Sinne kahville ja voileivälle. Ilma oli aika vilakka. Ei huvittanut jäädä saarta katselemaan. Tauon aikana tuuli vähän koveni. Paluumatkassa ei kauan kestänyt.

31.10.2015. Kiersin Hirssaaren. 1500km tuli täyteen tällä lenkillä, jos laskee koko vuodelta. Jos laskee vain lokakuulta, niin lukema on 54.

1.11.2015. Neljän porukalla Kultaalle. Spinnit onnistuivat myös Kultaan stopparissa, joka on vähän isompi kuin Ruhankosken vastaava. Parhaiten pyörähdys onnistui, kun sen teki mahdollisimman rentona ja vartalolla isosti painopistettä siirtelemällä. Jopa lähes löysyyten asti rentona hälläväliä-tyylillä. Laulaminen myös auttoi. Jos ajattelin liikaa itse tekemistä, niin oli vaikeampaa.
Pekkakin sai onnistuneita suorituksia, vaikka videolla pyörähdys ei ihan onnistunut.

Temppu

Sunnuntaina 11.10.2015 KoMe:n koskiryhmä oli Pernoonkoskilla. Sen päivän suosikkipaikka oli Ruhankoski. Siellä oli sopivan pientä stopparia ja aaltoa. Torminvirta näytti vähävetiseltä ja kiviseltä. Ei huvittanut jäädä sinne yrittämään surffia, tai edes laskemaan läpi. Porukka jäi sinne seisoskelemaan ja jauhamaan laskulinjoista. Ei kiinnostanut. Lähdin Ruhankosken stoppariin treenaamaan. Sain puolisen tuntia harjoitella rauhassa. Vihdoin oivalsin, miten saan tehtyä 360° vaakakäännöksen tipahtamatta surffista. Tuli hyvä mieli ja onnistumisen elämys! Allstar oli hyvä hankinta. Pidemmällä paatilla olisi tämäkin jäänyt ehkä tekemättä. Vuoden paras koskipäivä, ainakin tähän asti!

Ruhankoski. Kallion vieressä, missä vihreä kajakki on, oli matala stoppari, jossa pystyi vähän temppuilemaan. Lähempänä kameraa oli myös surffattavia ja vauhdikkaampia aaltoja.

Näpit jäässä Siikakoskella

8.10.2015. Päätimme erään Matti Hamppuköyden (nimi muutettu) kanssa lähteä vajalta melomaan jokea ylöspäin, ehkä Koivukoskelle asti. Ei mennyt kauaakaan, kun olimme molemmat sitä mieltä, että täysin järjetöntä hommaa. Hitaimmat mahdolliset paatit, ja niillä piti päästä vastavirtaan viisi kilometriä. No, jatkoimme silti. Ylös mennessä joutui kantamaan monta kertaa. Koivukoskelle asti emme viitsineet mennä. Kannoimme Siikakosken ylös, ja siitä lähdimme alamäkeen takaisin päin. Hyviä leikkipaikkoja ei löytynyt. Kokonkoskessa oli aalto, jossa pystyi surffaamaan. Mutta siihen pääsi vain yläkautta. Kun kerran siitä tipahdimme, niin jatkoimme matkaa. Ilta alkoi hämärtyä. Ilma kylmeni, ja sormet alkoivat olla aika jäässä loppumatkasta. Minulla oli sentään kuivapuku. Hamppiksella oli märkäpuku, eikä käynyt kateeksi.
Joessa on vesi vähissä, ja kiviä oli paljon. Alas laskiessa niitä sai väistellä ihan tosissaan.

Minun uusi Jackson.

Siikakoski ylhäältä päin.

Kultaankoski ja uusi paatti

4.10.2015. KoMe:n porukkaa Kultaankoskella. Itselläni tämä jäi viikon ainoaksi melonnaksi. Minulla oli Kultaalla kokeilussa Jacksonin Allstar, varmaankin 2008 mallia. Ostin sen sitten itselleni, kun hintakin oli niin kohtuullinen. Istuma-asento siinä on tiukka, mutta mahdun siellä kuitenkin jotenkuten mukavasti olemaan. Toisin kuin monessa muussa koeistumassani koskarissa. Yllättäen Allstarilla oli helpompi surffailla tuossa Kultaan stopparissa (vai mikä toi nyt on) kuin Acrobatilla.
Surffailu koskissa on ihan hauskaa, mutta Kymijoen kosket on nopeasti loppuun surffailtu. Saa nähdä, innostunko opettelemaan uusia temppuja vai jääkö koskimelontaharrastus pikku hiljaa pois. Meri karuudessaan ja vaativuudessaan houkuttelee enemmän. Melonta koskissa on vähän tuollaista huoletonta leikkimistä. Ei väliä miten tunaroit. Kosken jälkeen on aina suvanto ja rannat lähellä. Ei sillä, että siinä mitään vikaa olisi. Huoleton leikkiminen on usein ihan paikallaan. Mutta meri on meri.

Kultaankosken hauska stoppari.

Sama ylhäältä päin kuvattuna.